Raylla on kuluttava elämä kypärätestaajana, jonka päähän tiputellaan päivittäin monenlaisia esineitä. Eräänä päivänä Ray on palaamassa kotiin työpaikaltaan, kun jotain tipahtaa taivaalta tämän nuppiin mitä kummallisin seurauksin. Nyt kaveri osaakin yhtäkkiä lukea muiden ajatuksia kiitos valtaisan päästään kasvavan pinkin käsivarren. The Maniksi kutsuttu hämäräperäinen hahmo haluaa tämän Rayn päähän uponneen kummallisuuden, mikä johdattaa kypärätestaajan humoristiselle seikkailulle mielisairaaloiden, unimaailmojen sekä ulkoavaruuden lävitse. Tätä on Stick It To The Man!
Rayn kolmannen käden nappaamat ajatukset visualisoidaan tarroina, joita voi sitten lätkiä ympäristöön aivopähkinöiden ratkaisemiseksi. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa sitä, että uneliaan vartijan päästä voi ryövätä ajatuksen unesta, jota voi sitten käyttää takaa-ajajan nukuttamiseen. Tai jos vartija ajattelee Rayta, voi kypärätestaajan naaman lainata tämän ajatuksista, ja sitten läntätä sen toisen vartijan päälle, jolloin nämä ajavat takaa toisiaan.
Aivopähkinöitä ei kehtaa spoilata, koska niihin sisältyy osa pelin parhaasta komediasta. Kerrottakoon kuitenkin, että eräässä vaiheessa Rayn täytyy paeta, mikä onnistuu taivuttelemalla selvästi kajahtanut, kapteeni Ahabia muistuttava kaveri jakamaan suunnitelmansa, johon liittyy lautan tekeminen kuolleesta valaasta. Tämä puolestaan vaatii eläintentäyttäjää ja hyperventiloivaa pelkuria.
Pelillä on melkoisesti yhteistä vanhan koulukunnan naksutteluseikkailuiden kanssa. Aivopähkinät eivät ole silti aivan yhtä monimutkaisia, ja mekaniikka uppoaa hyvin 2D-tasoloikkaan.
Tässä mielessä peli muistuttaa Double Finen The Cavea. Sävy on hieman erilainen ja äänet ovat kimeämpiä, mutta jos nautit Ron Gilbertin co-op-seikkailusta, saattaa myös Stick it to the Man! upota mukavasti.
Pelin ulkoasu muistuttaa puolestaan osin Ahh Real Monstersista, mutta yleisesti ottaen se on ainutlaatuinen ja innostava. Henkilökatraasta löytyy muun muassa katolla heiluva potilas (joka uskoo olevansa juusto), tohtorin tanssiva alter-ego, kiiltävähampainen mafioso sekä lukuisia muita upeita tapauksia. Teknisesti toteutus on perustasoa, mutta siitä huolimatta peli onnistuu näyttämään vallan mainiolta yksinkertaisine animaatioineen.
Stick It To The Man! sisältää paljon pieniä yksityiskohtia, joita voi arvostaa. Hahmojen sisäisten monologien pikakelaaminen on vaihtoehto, mutta niiden joukosta löytyy todella hienoja settejä, joita ei todellakaan kannata ohittaa. Kannattaa tutustua etenkin avainhahmojen ajatuksiin pulmia ratkaistuaan. Sen sijaan uneliaiden vartijoiden toistuviin pohdiskeluihin on turha uppoutua kikkaillessaan läpi haastavammista hiippailuosuuksista.
Sopivalla mentaliteetilla pelin kymmenestä luvusta huitelee nopeasti lävitse, eikä peli tarjoa palkintojen lisäksi kummempaa syytä uudelleenpeluulle. Arvion pelin PS Vitalla ja koin pelin hieman kalliinpuoleiseksi verrattuna sen kilpailijoihin PS Storessa (12,95 euroa).
Stick it to the Manissa on myös tilaa parannuksille muun muassa toimintakohtauksissa, jotka menevät hieman sotkuisiksi etenkin kun vihollisia ja tarttumakohtia on toistensa likellä. Tähtäyksestä huolimatta toiminnan tiimellyksessä osuu helposti väärään kohteeseen. Trophy-palkinnotkin on jaettu aika epätasaisesti, ja siinä missä jossain luvussa on niitä neljä tai viisikin kappaletta, ei joissain ole ensimmäistäkään pokaalia. Peliin olisi myös ehdottomasti mahtunut enemmän salaisuuksia ja aivopähkinöitä.
Kaikenkaikkiaan Stick It To The Man! on silti mainio peli, joka varmasti vetoaa komediannälkäisiin pelaajiin, jotka etsivät yksinkertaisia mutta hauskoja ongelmia ratkaistavaksi. Pelin ilme erottaa sen positiivisella tavalla yleisestä massasta, ja sen pienet yksityiskohdat ovat sekä muistettavia että hyvällä tavalla häiritseviä.