Street Fighter IV

Japanilaisen peliyhtiö Capcomin vuonna 1991 julkaisema legendaarinen taistelupeli Street Fighter II määritti kaksintaistelupelien lajityypin alkutaivalta. Sitä voidaan pitää sarjan alkuosana, sillä ensimmäinen Street Fighter oli tyystin erilainen peli. Aikojen saatossa sarja on nähnyt useita lisäosia ja sivupolkuja, mutta itsenäisiä jatko-osia ei ole kuin vuoden 1997 Street Fighter III - New Generation, jonka lisäosat 2nd Impact ja 3rd Strike julkaistiin konsoleille. Arvokkaista perinteistä, raudanlujasta taistelumekaniikasta ja sykkivästä temposta tunnettu sarja saa nyt uuden jatko-osan, Street Fighter IV:n, joten odotukset ovat luonnollisesti erittäin korkealla.

Pelintekijöiden ratkaisu siirtää perinteisesti kaksiulotteisella grafiikalla tehty sarja kolmiulotteiseen, piirrosmaiseen ilmaisuun sai monet sarjan ystävät epätoivon partaalle. Ennakkoversion perusteella on helppo sanoa, että valinta on ollut oikea ja samalla kaivattu piristys nostamaan sarja uudelle visuaaliselle tasolle. Street Fighter IV:n grafiikka on ensiluokkaista. Taistelijat ovat monipuolisia persoonia, jotka näyttävät yksityiskohtaisilta, värikkäiltä ja sopivat näyttävien valaistustehosteiden ansiosta oivasti taisteluympäristöihin. Kamppailijoiden ilmeikkyys korostuu Ultra-hyökkäyksissä, jolloin kamera zoomaa aivan hahmojen tuntumaan. Peli on aikaisempia osia huomattavasti eläväisempi ja hahmot saavat tuoreesta tyylittelystä roppakaupalla ryhdikkyyttä ja karismaa.

Testattu ennakkoversio oli siinä suhteessa harvinainen, että vaikka pelaaminen rajoittui vain muutamaan yksinpelitaisteluun, sisälsi se jo hurjan määrän hahmoja ja salli loputtoman kaksinpelaamisen. Pitkä testisessio antoi herkullisen mahdollisuuden tutkia pelin sydäntä, taistelumekaniikan ydintä. Vaikka moni asia, kuten pelimuotojen laajuus, todellinen hahmojen välinen tasapaino, verkkopeli ja yksinpelin haasteellisuus jäivät vielä kysymysmerkeiksi, sai ennakkoversiosta hyvän kuvan lopullisen pelin laadukkuudesta.

Testiversio sisälsi 20 taistelijaa. Kaikki 12 Street Fighter II -pelin hahmoa, kuusi uutta tulokasta sekä vanhat tutut Akuman ja Sakuran. Näiden lisäksi Capcom on vahvistanut, että lopullinen peli saa ainakin viisi lisähahmoa: Super Street Fighter II:sta nähdään Cammy ja Fei-Long sekä Street Fighter Alpha -pelien Gen, Rose ja Dan. Uusista kasvoista Abel, C. Viper ja Gouken ovat niin ulkoisesti kuin liikkeiltäänkin perinteisempiä sarjaan istuvia hahmoja. Omituisuutta edustavat meksikolainen vapaapainija El Fuerte ja kumipallomainen lettipää Rufus, jotka ovat astetta ihmeellisempiä ja tuovat koomisuutta hahmojoukkioon. Pelin loppupomo Seth kopioi muiden hahmojen liikkeitä ja näyttää oudolta pyörivä ying-yang -pallo mahassaan, eli on näin ollen ehtaa jatketta Capcomin epämiellyttävien loppuvastusten linjaan.

Ensimmäinen asia, jonka pelatessa huomaa on liikkeiden suorittamisen helppous. Hahmojen ohjaamista on tehty selkeästi anteeksiantavammaksi. Pelaaminen luonnistuu yllättävän hyvin jopa Xbox 360:n puutteellisella ristiohjaimella. Vaativimpien hahmojen vaikeimmat liikesarjat avautuvat yllättäen myös noviiseille ja niitä voi myös suorittaa haluamissaan tilanteissa. Taistelumekaniikan helpottaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sarja olisi menettänyt syvällisen mättämisen elinvoimaansa. Päinvastoin, tämä kannustaa opettelemaan jokaisen hahmon vahvuuksia ja hoksaamaan, milloin kikkoja tulee voitokkaasti käyttää.

Liikkeiden ajoittaminen on löytänyt tasapainon, joka tuntuu monessa suhteessa toimivalta. Pelaaminen ei ole enää niinkään kiinni iskusarjojen monimutkaisuudessa, vaan taistelunkulun lukemisessa ja vastustajan heikkouksien löytämisessä. Kokemattomat pelaajat saavat onnistumisista lisää itseluottamusta, kun taas sarjan veteraanit näkevät uusien mahdollisuuksien aukenevan raikkaasta pelattavuudesta. Onneksi muutokset eivät ole kääntäneet pelaamista kohti nappien summittaista hakkaamista. Umpimähkäisyydellä ei Street Fighter IV:ssä pitkälle pötkitä, sillä kokenut pelaaja murskaa vasta-alkajat helposti.

Sarjan peleillä on vahvan ja hienostuneen taistelumekaniikan maine, mikä luonnollisesti luo paineita uuden itsenäisen osan tekemiseen. Street Fighter IV:n taistot pohjaavat sarjan kuuden hyökkäysnapin perinteeseen, ja lähes kaikki liikkeet tehdään kuten aiemmin. Jämpti mekaniikka on kokenut pintaa syvemmällä tärkeitä muutoksia, jotka muovaavat taistelunkulun ja pelaamisen uudenlaiseksi, helpommin lähestyttävämmäksi kokonaisuudeksi.

Hyökkäämällä täytetään neljässä palassa kasvavaa super-mittaria, jolla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin se mahdollistaa liikkeiden tehokkaampien Ex-versioiden suorittamisen. Nämä ytyisemmät versiot normaaleista erikoisliikkeistä tehdään samalla ristiohjainliikkeellä kuin yleensä, mutta komento annetaan painamalla kahta potkua tai lyöntiä yhden sijaan. Liike kuluttaa palkin super-mittarista ja tuloksena on lisäpotkua liikkeen tehoon. Esimerkiksi Ex-tulipallo aiheuttaa osuessaan suurempaa vahinkoa, mutta myös sen torjunta vaatii pidemmän torjuntaliikkeen.

Toinen vaihtoehto on kuluttaa täyden mittarin voima kokonaisuudessaan super-erikoisliikkeeseen. Tehokas erikoishyökkäys tehdään tuplaamalla ristiohjainliike ja painamalla lyöntiä tai potkua. Pelissä jokaisella hahmolla on yksi super-hyökkäys, joka aiheuttaa massiivista vahinkoa.

Ultra-erikoishyökkäykset ovat yksi pelin tärkeimmistä uudistuksista. Niiden tekemiseen vaadittava mittari täyttyy vastaan otetuista iskuista. Näin pelaamisen rytmi kokee merkittävän ja tarkkaan harkitun muutoksen, kun peli ei enää pelkästään palkitse iskuissaan onnistunutta pelaajaa, vaan antaa mahdollisuuden tehokkaisiin hyökkäyksiin myös altavastaajalle. Ultra-mittari täyttyy kahdessa osassa. Täysi mittari antaa tehokkaimman hyökkäysvoiman. Ultra- ja super-liikkeitä voi yhdistää iskusarjoihin ja vastustaja voi katkaista ne omilla vastaavilla hyökkäyksillään. Mahdollisuuksia hyökkäykseen ja puolustamiseen on runsaasti.

Tärkeä on myös uusi Focus-liike, joka suoritetaan yhtäaikaisesti painamalla keskitason voimakkuuksien lyöntiä ja potkua. Liikettä voi ladata muutaman sekunnin, jonka jälkeen taistelija tekee iskun jota ei voi torjua. Tämän seurauksena vastustaja tuupertuu hetkeksi, antaen pelaajalle tilaisuuden jatkohyökkäykseen. Focus-iskua suorittava pelihahmo ei kärsi vahinkoa ensimmäisestä saamastaan iskusta, jonka lisäksi lataamisen voi jättää puolitiehen ja tehdä astetta tehottomamman lyönnin. Focus-liikeen suurin hyöty on käyttää sitä puolustuspelaamisessa elintärkeänä vastahyökkäyksenä.

Lisäksi pelistä löytyvät lähituntumassa suoritettavat heitot, nopeat sivuttaisliikkeet sekä ylä- ja alatorjunnat. Hypyn aikaista ilmatorjuntaa hahmoilla ei ole. Suunnitteluratkaisut saavat kokonaisuudessaan maa- ja ilmapelaamisen lähemmäksi toisiaan, koska loikkiminen ei ole enää yhtä kannattavaa kuin aiemmissa peleissä.

Kaiken kaikkiaan taistelusysteemi vaikuttaa monipuoliselta, syvälliseltä ja erittäin mielenkiintoiselta. Taistelussa on paljon omaksuttavia pelityylejä, joiden hyödyntämistä sekä pelimekaniikka että kyvyiltään erilaiset hahmot kannustavat opettelemaan. Pelattavuuden monitasoisuuden ja lopullisen tasapainon tutkiminen on todella kutkuttavaa ja kasvattaa julkaisun odotusta entistä vaikeammaksi.

Ennakkoversion pelaamista on vaikea lopettaa, sillä säväyttävä pelimekaniikka imee jatkuvasti mukaansa ja kaksinpelaaminen on ennen kaikkea todella hauskaa. Street Figher IV:n harkitut uudistukset vaikuttavat syvällisyydellään ja upea ulkoasu on kiehtova yksityiskohdiltaan ja tyylittelyltään. Niinpä useat huippujulkaisun ainekset tuntuvat olevan läsnä. Street Fighter IV julkaistaan 20.2. Playstation 3:lle, Xbox 360:lle ja PC:lle. Taistelupelien ystäville päivästä näyttää tulevan ikimuistoinen.