Suicide Squad: Kill the Justice League vaikuttaa ihan lupaavalta

Metropolis on raunioina, ja suurin osa asukkaista on muuttunut tuhkapatsaiksi. Justice League on Brainiacin aivopesemä. On siis luotettava The Suicide Squadin neljään antisankariin. Nyt pelastetaan kaupunki tappamalla niin Braniac kuin Justice League, mutta kaupungin asukkaat eivät näitä veikkoja kiinnosta.

Suicide Squad: Kill the Justice League tekee räjähtävän ensivaikutelman. Ja mikä parempaa, myös pelattavuus toimii hyvin. Välillä ruutu on väärällään kaikenlaista tapahtumaa, mutta silti Playstation 5 pyörittää peliä ongelmitta. Mutta vaikka ensivaikutelma onkin hyvä, on ilmassa myös huonoja merkkejä.

Batmanin Arkham-pelit loivat Rocksteadyn maineen yhtenä parhaista AAA-kehittäjistä. Tämä on huono juttu, sillä tulevaa Suicide Squad: Kill the Justice Leagueta verrataan armotta aiempiin näyttöihin. Live service -peli sijoittuu samaan maailmaan kuin edeltävä trilogia, mutta muuta yhteistä ei olekaan.

Pääsin pelaamaan yhteensä neljä tuntia kahden hollantilaisen toimittajan ja pelin ympäristöjen suunnittelijan kanssa. En ole lainkaan varma siitä, että tuleva peli pystyy kilpailemaan - saati ylittämään - Batmanin Arkham-pelit laadussa. Toisaalta omana itsenään Suicide Squad: Kill the Justice Leaguessa on kyllä ainesta.

Ennakkotesti alkoi The Justice League Museumissa, joka toimii samalla tukikohtana. Kaikki on värikästä ja futuristista verrattuna Arkham-pelien märkään ja pimeään. Antisankarit ottavat surutta käyttöön museossa olevia supersankareiden välineitä. Jokaisella henkilöhahmolla on oma tapansa liikkua Metropoliksessa. Deadshotilla on rakettireppu, King Shark ui ilmassa, Captain Boomerang teleporttaa bumeranginsa luo ja Harley Quinn tuo eniten mieleen Batmanin Arkham-pelit tarttumakoukkuineen. Valinnasta riippumatta liikkuminen on vauhdikasta joka suuntaan.

Nopea liikkuminen on keskeistä pelin suunnittelussa. Pahikset hyökkäävät matkan päästä, joten on oltava koko ajan liikkeellä ja päästävä itse lähelle. Useimmilla pahiksilla on jonkinlainen kilpi tai ne ovat vastustuskykyisiä tietynlaisille ammuksille. Taisteleminen onkin hyvin hektistä menoa, kuten "looter shooter" -lajityypissä on totuttu. Aluksi liikkuminen ja niin sanotut Traversal Attacks -keinot ovat ne parhaat tavata toimia. Pelaajan halutaan oppivan ensin liikkuminen ennen muita konsteja.

Roinan kerääminen ja tasojen kerryttäminen on se perinteinen tapa, jolla live service -pelaajat pidetään kiireisinä tarinan päättymisen jälkeen. Rocksteady kuitenkin kertoo henkilöhahmon kehittymisen tarinan ehdoilla. Ennakkotestin alussa kohdattiin niin Green Lantern kuin The Flash, ja molemmat pieksivät pelaajat mennen tullen. Vasta ennakkotestin lopussa The Flash kohdattiin uusin asein. Näin nopea kehitys oli toki mahdollista siksi, että ennakon puitteissa pääsin ohittamaan isoja osia pelistä.

Aseet ovat tietenkin iso osa pelaamista, ja aseet tekevätkin pelaajan tehokkaammaksi. Mukana on myös Afflictions-kykyjä. Pääsin kokeilemaan Deep Freezea, joka jäädyttää pahikset paikoilleen tehden niistä samalla heikompia. Samaan aikaan perinteiset lyömäaseet eivät tee juuri mitään vahinkoa jäätyneille pahiksille.

Neljä antisankaria ovat yhtä lailla kilpailijoita kuin ystäviä keskenään. Jokaisesta tehtävästä palkitaan pistein, ja voittaja julistetaan. Tarinallisesti ratkaisu on perusteltu, mutta on harmillista jäädä joka kerta viimeiseksi. Näin sattuessa voi onneksi vaihtaa pelattavaa hahmoa, sillä joku toinen voi sopia paremmin omaan pelityyliin.

Vaikutelmani Suicide Squad: Kill the Justice Leaguen parissa ovat toistaiseksi positiiviset. Toisaalta pääsin pelaamaan optimaalisissa olosuhteissa kolmen muun kanssa, joista yksi osasi ohjata muita eteenpäin. Olettaisin monien pelaavan yksin, ja Rocksteady sanoo huomioineensa tämän. Mukana on kaksi pelimekaanista ratkaisua, jotka ovat mukana vain yksin pelaaville. Combat Flair palkitsee monipuolisen pelityylin, ja se toinen on sitten tarinaan liittyvä: pelihahmojen vaihtamiseen tarinan edetessä rohkaistaan. Yksin pelaaminen saattaa olla myös keino ottaa hieman rauhallisemmin, sillä porukalla pelaaminen oli melkoisen vauhdikasta. Rauhallisempaa viihdettä tuovat myös pulmailut Riddler Challenges ja perinteiset sivutehtävät.

Yksin pelaava pääsee myös paremmin paneutumaan tarinaan ja tunnelmaan. En tosin ole täysin vakuuttunut siitä, että tarina olisi mahtava. Ainakin nähdyn perusteella välivideoissa pahiksia ja supersankareita ilmaantui usein tyhjästä kuin monipuolistamaan muuten tylsää tarinaa. Toisaalta henkilöhahmojen keskinäinen dialogi on toimivaa ja hauskaa. Persoonissa tuntuu olevan enemmän ainesta kuin aluksi voisi kuvitella.

Neljän tunnin testaaminen Suicide Squad: Kill the Justice Leaguen parissa jätti vielä paljon kysymyksiä. Onko vaihtelua riittävästi? Onko löydetty tasapaino verkossa ja yksin pelaamisen kesken? Miten pelattavuus kehittyy tarinan edetessä? Toivottavasti kaikki saadaan kuntoon. Sen sijaan tarinan loppua en uskalla veikkailla.

Suicide Squad: Kill the Justice League julkaistaan 2. helmikuuta 2024 Playstation 5:lle, Xbox Series X:lle (ja S:lle) ja PC:lle.