Super Monkey Ball 3D

Alkuperäinen Super Monkey Ball oli hitti Gamecubella vuosikymmen sitten. Sarjan tuoreinta osaa testatessa on sydäntä särkevää huomata, ettei Sega vieläkään ole käsittänyt, mikä alkuperäisestä pelistä teki niin onnistuneen. Kyseessä oli puhdas arcadepeli, intuitiivinen ja tarkasti suunniteltu huippupisteiden ja nopeampien aikojen metsästykseen. Peli tarjosi helposti pureskeltavaa hupia niille, jotka vain halusivat juosta kenttien läpi, mutta kaikki oikoreitit ja salaisuudet etsiville se oli vieläkin hauskempi.

Konsepti oli koukuttava ja peli vetosi miltei kaikkiin. Jatko-osat eivät ole kuitenkaan koskaan olleet Segan vahvinta aluetta. Toinen osa sijoittui huvipuistoon, jossa kaikki oli suurempaa, mutta ei niin tarkoin harkittua. Siitä sarja jatkui Super Monkey Ball Adventuren seikkailullisemmassa maailmassa, ja kun Super Monkey Ball: Banana Blitzin vuoro koitti, oli apinapallon tyyli muutettu kokonaan.

Tästä päästäänkin Super Monkey Ball 3D:hen, jossa Sega on ilmeisesti päättänyt olla yrittämättä vedota alkuperäisen pelin faneihin. Sen sijaan peli on tähdätty lapsille. Kahdeksasta mukana olevasta maailmasta vain kaksi viimeistä tarjoavat edes jonkinlaista haastetta. Reitiltä putoamisen eteen on melkeinpä tehtävä töitä, sillä radat on ympäröity turvareunuksilla.

Kaikkien kenttien läpäisyyn kului vaatimattomat puolitoista tuntia, eikä peli jättänyt halua palata takaisin hiomaan omia aikoja. Kentät eivät vain ole riittävän hyviä, ja kourujen ja reunusten takia ajat ovat jo yrittämättä kohtuullisia. Peli ei anna tilaa improvisaatiolle tai oikaisuille, joten se, mikä alkuperäisestä pelistä teki loistavan, uupuu uudesta 3D-painoksesta. Kentät ovat sanalla sanoen laiskasti suunniteltuja.

Super Monkey Ball 3D:tä voi pelata sekä analogitatilla että liikkeentunnistuksella. Jälkimmäisen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin 3D-tehosteista luopumista, sillä ne eivät toimi oikein laitetta kallistellessa. Vaikka näiden yhdistämiselle ei ole teknistä estettä, liikkeentunnistuksen käyttö 3D:n kanssa rasitti silmiä selvästi normaalia enemmän, mikä johti lopulta pahoinvointiin.

On kuitenkin sanottava, että vaikka 3D-tehosteet kytkisi pois, liikkeentunnistus on kaikkea muuta kuin optimaalinen ohjaustapa. Yritin ohjastaa Babya läpi ensimmäisen maailman, joka on saanut vaikutteita alkuperäisestä, sekä toisen Lähi-idän teemalla toteutetun, ennen kuin luovutin. Nappasin 3D:n päälle ja tartuin analogiohjaimeen, ja kaikki oli jälleen paljon helpompaa - parempaa, muttei täydellistä.

Super Monkey Ball suunniteltiin alkujaan kahdella analogitatilla pelattavaksi. 3DS:llä käytössä on vain yksi, mikä saattaa muodostua Akilleen kantapääksi konsolille. Kamera yrittää pysyä menossa mukana, mutta se tuntuu reagoivan liian hitaasti. Lopulta Super Monkey Ball 3D:n tarjoama pelikokemus onkin välttävä.

Peliä eivät pelasta edes mukaan pakatut minipelit, Monkey Fight ja Monkey Race. Ensin mainittu apinatappelu voi ehkä kuulostaa hauskalta, mutta käytännössä kyseessä karmea Super Smash Bros. Brawl -johdannainen, jonka tekoäly saa raivon partaalle. Monkey Race on puolestaan Mario Kart -klooni. Ajofysiikat ovat hirvittävät, radat ovat jälleen kerran kehnoja ja kerättävät power upit ovat epätasapainossa. Ottaen huomioon, että Sonic & Sega All-Stars Racingistä löytyy verrattain viihdyttävä versio Nintendo DS:lle, tälle räpellykselle ei ole mitään tekosyytä. Sega pystyy parempaan.

Poikkeuksellisen hyvät ekstrat olisivat voineet nostaa 3D-apinapallon kohtuullisiin pisteisiin, mutta minipelit vain latistavat fiiliksiä entisestään. Peli on pohjimmiltaan epäonnistunut, eikä sitä voi suositella edes sarjan faneille. Konsepti on tosin edelleen kiinnostava, mutta toivottavasti Sega palauttaisi sarjan juurilleen ja toisi takaisin kaikki ne piirteet, jotka tekivät alkuperäisestä hauskan. Niihin tuskin lukeutuivat hirveät minipelit, haasteen puute, kehno kamera tai tylsä design.