Super Monkey Ball oli mahdollisesti se peli, jota pelasin kaikkein eniten Nintendo Gamecubella. Sega oli jättänyt Dreamcastin taakseen, ja ryhtynyt ulkopuoliseksi pelien kehittäjäksi. Pelissä yhdistyivät yksinkertainen pelattavuus ja viihdyttävyys. Perusidea oli pyöritellä apinoita palloissa läpi värikkäiden kenttien parhaan ajan saamiseksi, ja mahdollisimman monen banaanin keräämiseksi.
Sega on aikojen saatossa yrittänyt saavuttaa saman menestyksen uudestaan koskaan siinä onnistumatta. Sega ei nimittäin tunnu luottavan, että pelkkä apinoiden pyörittely riittäisi. Nintendon Switchin yksinoikeuspelin Super Monkey Ball Banana Rumblen on kehittänyt Ryu Ga Gotoku Studio. Olen sekä iloinen että ärsyyntynyt.
Kenttäsuunnittelu on kohdallaan. Maaliin pääseminen on harvoin ongelma, mutta nopeasti maaliin pääseminen kaikki salaisuudet selvittäen onkin jo vaikeampaa. Jo muutaman kentän jälkeen kaiken tekeminen vaatii paljon taitoa.
Uusille pelaajille on tarjolla mukavia työkaluja pelaamisen helpottamiseksi. Apua tarjotaan automaattisesti, jos menee pieleen riittävän monta kertaa peräkkäin. Avun saa myös pois kytkettyä, mutta samassa pelissä vipeltävien haamupelaajien ansiosta pelissä ei koskaan jää jumiin.
Mukana on myös uusi pelimekaniikka, joka tuo aidosti jotain uutta pelaamiseen. Spin Dashissa kyykistytään, ja näin kerätään lisävauhtia. Spin Dashin voi tehdä liikkeessä, mutta palautumisaika estää ominaisuuden liiallisen käytön. Super Monkey Ball Banana Rumble muuttuu näin monipuolisemmaksi, sillä kaikki apinat ovat erilaisia, ja paikkojen tutkimisessa menee muutenkin tovi jos toinenkin.
Kenttäsuunnittelu on kautta linjan hyvää. Ympäristön osalta mukana on vaihtelua, ja kaverin kanssa pääsee pelaamaan co-opin hengessä. Ja mukana on tarina, joka Segan mielestä tarvitaan. Tulos on aivan kammottava, sillä nyt etsitään kadonnutta apinaa ja esinettä, jonka avulla voi sitten taistella Team Rocketin kaltaista jengiä vastaan. Välivideoita on paljon, ja ne ovat ääninäyteltyjä. Huonosti ääninäyteltyjä. Niin ja jostain ihmeen syystä Sega on päättänyt, että pelin täytyy tuntua live service -nimikkeeltä. Mukana on huima määrä ostettavia kosmeettisia tavaroita, joilla ei tee yhtään mitään.
Kenttiä on noin 200, ja sen lisäksi mukana on kokoelma minipelejä, joita voi suorittaa paikallisesti tai verkossa enimmillään 16 pelaajan voimin. Suosikikseni muodostui Ba-Boom, joka muistuttaa hieman Battle Royalea. Tavoitteena on olla olematta se apina, jolla on erän lopuksi pommi hallussaan. Goal Rush on vauhdikas ja viihdyttävä, ja tavoitteena on rullailla porteista läpi. Yksinkertainen pelattavuus todellakin toimii. On kuitenkin sanottava, etten päässyt pelaamaan verkossa, mutta paikallisesti kylläkin.
Super Monkey Ball Banana Rumble on sitä parasta, mitä pelisarjalle on tapahtunut viimeiseen 20 vuoteen. Sega saisi kuitenkin olla maltillisempi, sillä tässä tapauksessa vähemmän on enemmän. Tarinaa ei tarvittaisi, ja ääninäyttely on kauheaa. Onneksi kuitenkin se itse peli on hyvä.
