Super Street Fighter IV

Komeasta super-etuliitteestään huolimatta alkuperäisen Street Fighter IV:n perustat ovat vankasti pystyssä. Peli-idea on varsin helposti sisäistettävissä: vasemmalla tikulla liikutellaan hahmoa ja kaikilla muilla näppäimillä yritetään leipoa vastustajaa turpaan niin tehokkaasti kuin mahdollista. Aloittelijoiden peruskombolla - ohjain pöytään ja rämpytystä joka raajalla - ei pitkälle pötkitä, sillä taistelut eivät keskity pitkiin lyöntisarjoihin. Itse asiassa Super Street Fighter IV kattaa vain muutaman erikoisliikkeen per taistelija. Matsit ratkeavat oikea-aikaisuudella ja kunkin hahmon vahvuuksien hyödyntämisellä.

Street Fighter -sarjassa, kuten tappelupeleissä yleensäkin, on tasapainotus ottelijoiden välillä ensiarvoisen tärkeää. Super Street Fighter IV marssittaa kehiin yhteensä nelisenkymmentä muskelimasaa ja -mimmiä, joten balanssin säilyttäminen ei ole aivan pikkujuttu. Peli tuo Capcomin mukaan useita satoja pieniä parannuksia harmonian säilyttämiseksi, mainittakoon esimerkkinä vaikkapa tuttu pystytukka Guile, jonka kärrynpyöräpotkun eli Flash Kickin korkeutta on madallettu. Voin olla heti ensimmäinen, joka myöntää tämmöisten fiilailujen menevän itseltä yli hilseen, mutta sarjan veteraaneja ne varmasti miellyttävät.

Konkreettisempia uudistuksiakin löytyy - meille taviksille siis. Hahmokavalkadia on laajennettu kymmenellä uudella kasvolla. Alkuperäisestä Street Fighteristä on napattu Adon ja legendaarisesta kakkososasta Dee Jay & T-Hawk muutaman mainitakseni. Kiinnostavimpia tuttavuuksia ovat täysin uudet hahmot: Hakan ja Juri. Viimeksi mainittu on etelä-korealainen taekwondo-tyttö, jonka vasemmassa silmässä on Feng Shui Engine -implantti. Jos tämä kuulostaa oudolta, niin Hakan ei hänkään ole mikään perusjantteri. Ruotsalaiselta kalskahtavasta nimestä huolimatta kyseessä on painia harrastava turkkilainen köriläs, jonka erikoisase on vartaloöljy. Könsikkään kiiltävästä hipiästä päätellen mönjää kuluu monta tuubia päivässä.

Uudistuksia käsitellessä ei sovi unohtaa päräyttäviä Ultra Combo -erikoisliikkeitä, joita on kaksi kullakin hahmolla. Huimien kikkojen juju piilee siinä, että niitä pääsee käyttämään vasta UC-mittarin täytyttyä, ja sehän täyttyy ainoastaan ottamalla iskuja vastaan joko suojaukseen tai suoraan naamariin. Ultra Combot toimivat siis eräänlaisina tasapainottajina -- alakynnessäkin oleva kamppailija voi räväyttää pelin tasoihin oikea-aikaisella UC-liikkeellä. Mainittakoon vielä, että nämä erikoisiskut ovat paitsi tehokkaita myös äärimmäisen näyttäviä: esimerkiksi Akuman ultrakikka väläyttää ruudulle kirjaimellisesti tyrmäävän komeaa ilotulitusta.

Super Street Fighter IV on jokseenkin ristiriitainen julkaisu ja sen tarpeellisuudesta on käyty vääntöä foorumilla jos toisella. Toisaalta sitä voi pitää pelkkänä päivityksenä, joka olisi sopinut Livestä ladattavaksi. Huokeampi hinta houkuttaa, mutta taistelusysteemin hienonhienot trimmaukset saattavat olla nyypälle paljolti näkymättömiä. Kokeneille katutappelijoille taasen SSFIV antaa juuri sopivan tekosyyn palata vanhan sotaratsun kyytiin.