Suomi
Gamereactor
arviot
Surviving the Aftermath

Surviving the Aftermath

Edukseen erottuva suomalainen selviytymisstrategia

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
Surviving the AftermathSurviving the Aftermath

Suomalainen Iceflake Studios on kurkottanut uuteen kokoluokkaan, jossa Paradox Interactive on napannut heidän teoksensa julkaisulistalle. Jonkin aikaa ennakossa ollut Surviving the Aftermath on vihdoin nähnyt päivänvalon. Terhakka selviytymisstrategia on maistuva, vaikka menestyminen onkin kohtalottaren käsissä lähes yhtä usein kuin pelaajan.

Maailmanloppu on koittanut, mutta ihmiskunta selviytyi. Tai ainakin se selviytyi mitenkuten, sillä jäljellä on muutamia kyläyhteisöjä sekä vaeltavia pakolaisia. Markkinatalous ei ole kuitenkaan kuollut, joten pelaaja päättää perustaa uuden tukikohdan houkutellakseen ihmisiä joukkoonsa. Alussa pakolaisille on tarjolla vain leirikeskus, muutama teltta ja varasto, mutta pohjalta se pienikin ponnistaa.

Olennaisia resursseja ovat varsin intuitiivisesti ruoka ja vesi, sekä joukko erilaisia rakennustarvikkeita ja aseiden kaltaisia perustarpeita. Puu on materiaalina selkeimmästä päästä, ja lisäksi sitä on mahdollista kasvattaa lisää. Sen sijaan lähes kaikki muu maastosta haalittava aines, kuten muovi, metalli ja betoni ovat rajallisia resursseja. Kehittyneempiä aseiden tai lääkkeiden kaltaisia tarvikkeita on mahdollista tuottaa loppupelissä tuotantolaitosten avulla, mutta ison osan ajasta yhteisö on riippuvainen löydetyistä materiaaleista.

Tämä on mainos:

Erilaisia resursseja on muutamia kymmeniä, joten aivan valtaisan monimutkaisia tuotantoketjuja ei tarvitse rakentaa. Tästä huolimatta resurssien optimointi ja työläisten tehokas allokointi ovat avain menestykseen - esimerkiksi sairaalatelttoja on syytä olla useita epidemian varalta, mutta niiden ei tarvitse olla jatkuvasti täysin miehitettyjä.

Surviving the AftermathSurviving the AftermathSurviving the AftermathSurviving the Aftermath

Toiminta tapahtuu kahdella eri kartta- ja aikatasolla. Iso osa ajasta kuluu kaupunkinäkymässä rakennellessa kylää ja hallinnoidessa resursseja. Ajan säätäminen ja pysäyttäminen on mahdollista miellyttävän laajalla skaalalla. Zoomatessa ulos strategiselle kartalle mukaan astuu toinen mekaniikka: lähialueen tutkiminen ja ryöstely. Monikäyttöiset spesialistit kulkevat pitkin maita ja mantuja etsien varusteita ja tarvittaessa ammuskellessa rosvojoukkoja. Strategisella kartalla liikkuminen tapahtuu 12 tunnin väliajoin palautuvien toimintapisteiden avulla. Pelaaja voi uhrata erikoismiehen siirtokuntalaiseksi, jolloin kartalle voi perustaa pysyviä bonuksia tarjoavia siirtokuntia tai asemia.

Miellyttävän kattava teknologiapuu on riippuvainen spesialistien rymyämisestä, sillä kehitys vaatii museoista ja laitoksista löytyviä tutkimuspisteitä. Varsinkin alkupelissä pelaajalla on melkoinen kiire avata teknologiaa, sillä monet perusasiat vartiotorneista farmeihin odottavat innovaattorien pöhinöintiä. Peli siirtyy keskivaiheeseen, kun monet keittiön ja vartijoiden kaltaisista perusasioista on saatu rullaamaan.

Tämä on mainos:

Vaikeusaste on melkoisen tiukka heti helpoimmilta tasoilta noustessa. Säätövaraa on mukavasti: yleisvaikeusasteen lisäksi satunnaisten katastrofien yleisyyden ja maaperän kuivuusasteen voi määrittää. Nämä kaikki vaikuttavat osaltaan kokonaisvaikeuteen. Vaikeimmilla tasoilla meno on kuin Ismo Alangon biisissä pelaajan kulkiessa kriisistä kriisiin. Kirjaimellisesti näin, sillä satunnaisin väliajoin kylää kurittavat helleaallon tai laskeuman kaltaiset kurimukset, jotka johtavat herkästi lopulliseen tappioon.

Tärkeimpänä selviytymisstrategiana on runsaiden puskurien ylläpitäminen, sillä vaikka katastrofeista saa lyhyen varoituksen, ei se yleensä riitä muuhun kuin pieneen lisäoptimointiin. Esimerkiksi helleaalto on lopullisen kohtalokas, mikäli leirin vesivarannot ovat edes tasapainotilanteessa. Asukkaiden kaksinkertaistunut vedenkulutus hörppää vesivarastot nopeasti tyhjiksi, mikä johtaa helposti jopa kaikkien janokuolemaan. Puskureita on pidettävä vähän jokaiseen suuntaan, sillä koskaan ei voi olla varma, mikä onnettomuus satunnaisgeneraattorista putkahtaa.

Pelimekaanisesti äärimmäiset katastrofit luovat haastetta, vaikka onkin erikoista, ettei asukkaita voi määrätä säännöstelemään tai vaikka makaamaan maakuoppiin pahimman helteen ajaksi. Etelän maissa ymmärretään sentään pitää siestaa kuumimman keskipäivän ajan, mutta ilmeisesti todellinen selviytyjäsankari jatkaa metsätöitä, oli helle tahi ei. Usein varastojen riittävyys ratkaisee selviytymisen katastrofeista: ne joko riittävät, tai sitten eivät, jolloin peli on herkästi käytännössä menetetty.

Mukana on myös loppupeli ja taustalla etenevä päätehtävä, jossa suurena tavoitteena on rakentaa kaiken kestävä tuomiopäivän bunkkeri. Luonnollisestikin selviytymistaistelua voi jatkaa myös bunkkerin valmistumisen jälkeen vaikka tuomiopäivään saakka.

Erityistä kiitosta ansaitsee sujuva käyttöliittymä. Selkeästi toimivat, suuret painikkeet ovat ilo käyttää. Miehittämättömät rakennukset ja resurssi- tai miehistöpulan vuoksi jumissa olevat rakennukset erottuvat selkeästi. Ainoa harmi syntyy kovin samannäköisistä rakennuksista, sillä erityisesti alkupelin telttakylässä monet tönöt ovat melko samanlaisia.

Surviving the AftermathSurviving the Aftermath

Tasapainon kannalta alkupelistä selviytyminen on kriittistä. Huonolla tuurilla aloitus voi olla armoton, mikäli katastrofihöykytys iskee päälle pommikoneen lailla. Alkushokin jälkeen resurssikoneen käynnistyttyä kunnolla on hengitys- ja liikkumatilaa enemmän, mikä tarjoaa pelaajalle parempia mahdollisuuksia optimointiin.

Jotkin ratkaisuista ovat erikoisia. Varsinaisella rakentelukartalla rakennettava alue on rajoitettu. Ainoa keino laajentaa aluetta on pystyttää vahtitorneja, jotka laajentavat hitaasti aluetta suuremmaksi. Käytännössä outo vahtitornien verkosto on tärkeää uusien resurssiesiintymien löytämiseksi. Näitä myös tarvitaan, sillä puu on ainoa uusiutuva resurssi, ja lopulta kaupankäynti naapurikylien kanssa muodostuu tärkeäksi perusresurssien lähteeksi.

Surviving the Aftermath ei ole maailmaa mullistava julkaisu, mutta se on genressään mainio selviytymisstrategiapeli. Kyseessä on julkaisupoliittisesti looginen jatkumo Paradoxin pari vuotta vanhalle Surviving Marsille, vaikkakin painopiste on enemmän selviytymisessä kuin rennossa rakentelussa ja asutuksessa. Lopputulos on toimiva ja tyydyttävä pläjäys, jolle on Paradoxin tuntien tulossa vielä useita lisäosia.

HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Sujuvaa rakentelua, maailmankarttamekaniikka on hauska
-
Ajoittain kovin armottomat katastrofit, tiukka alkupeli
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä