Telltale on onnistunut siinä pienessä ihmeessä, että se on saanut minut kiinnostumaan Borderlandsin maailmasta. Escape Plan Bravossa kehittäjä ottaa varsin rohkean askeleen Gearboxin tontille tehdessään asioita, joilla luulisi olevan vaikutuksia muun muassa Borderlands 3:een. Ikävä kyllä tämä askel otetaan hyvin jähmeästi.
Huom. Obs. Arvio sisältää spoilereita edeltäneistä jaksoista, mutta välttää niitä pääosin uusimman kohdalla.
Tales from the Borderlandsin kolmas osa, Catch a Ride oli kenties paras tai ainakin hauskin Telltale-episodi, jonka olen koskaan pelannut. Escape Plan Bravo jopa hetkellisesti ylittää tämän, ainakin syvästi kasareilla alkuteksteillään, mutta tämä hetki jää kovin lyhyeksi.
Rhys ja Fiona jäivät pahaan alakynteen kolmannessa jaksossa, mutta suunta oli silti ylöspäin, nimittäin kohti Hyperionin Helios-asemaa. Neljäs jakso onkin tämän armosta eräänlainen vinksahtanut Ocean's 11, jossa tehokaksikko yrittää ryövätä puuttuvaa Gortyksen palaa suoraan korporaation ytimestä.
Escape Plan Bravosta kuitenkin puuttuu se kaikki energia, jota tällaiselta tarinalta voisi odottaa. Aiemman kolmen jakson upea flow katkeaa kuin seinään lupaavan alun jälkeen, ja aiempi toiminnallisuus on pääosin tiessään. Jakso on täynnä kohtauksia, jotka eivät varsinaisesti edistä hahmoja millään tavalla, tai avaa näihin mitään uusia näkymiä. Kenties kyseessä on supistettu hahmogalleria, joka tarjoaa vähemmän mielenkiintoisia dialogimahdollisuuksia.
Telltale on myös valinnut tämän hetken osoittaakseen todeksi kaiken sen valituksen siitä, että heidän pelinsä ovat vain pitkiä animaatiopätkiä. Onhan Tales from the Borderlandsissa paljon vähemmän yleistä säätämistä kuin The Walking Deadin ensimmäisessä kaudessa, mutta en pidä tätä lainkaan pahana asiana. Kehittäjä on mielestäni löytänyt hyvän tasapainon tarinankerronnan ja mielekkään toiminnan välillä, ainakin ennen tätä jaksoa.
Nyt mukana on taas kohtia, joissa pelaaja "saa" hetken aikaa painaa yhtä nimenomaista nappia, vailla vaihtoehtoja. Vaikka se aktivoikin pelaajan tuolinsa pohjalta ja saa tämän nojautumaan takaisin näppiksen ääreen, ei se ole mielekästä tai luo tuntua aktiivisesta osallistumisesta. Jaksossa ei muutenkaan ole montaa merkittävää päätöstä, joka todella vaikuttaisivat tarinaan.
Kaiken lisäksi dialogissa, joka on ollut tämän tarinan kantavia voimia, on nyt täytteen tuntua, aivan kuten kohtauksissa muutenkin, eikä 90 minuuttiin pitäisi mahtua täytettä, ei ainakaan näin värikkäässä ja täydessä maailmassa.
Uskon kuitenkin tietäväni syyn tämän kummallisen notkahduksen takana. Pelin tarina päättyy seuraavassa jaksossa, joka on epäilemättä monella tapaa räjähtävä finaali. Telltale haluaa varmastikin sen olevan yhtä tykitystä alusta loppuun, joten se hiljainen hetki ennen jylinää on lohkaistu tähän edeltävään jaksoon.
Paperilla ratkaisu takuulla toimii, ja saattaapa se toimia myös silloin kun kaikki jaksot pelaa yhteen putkeen, mutta nyt kun etupäässä mitäänsanomaton neljäs jakso päätetään kuin veitsellä leikaten, jää pelaajalle tyhjä ja miltei petetty fiilis.
Kaiken tämän riepottelun jälkeen täytyy kuitenkin myöntää, että Escape Plan Bravossa on hetkensä vielä alkutekstien jälkeenkin. Etenkin jakson suurin toimintakohtaus jaksoi huvittaa kaikessa hölmöydessään, ja pisti aprikoimaan mahtaako pelin kirjoittajien joukossa olla paljonkin Edgar Wrightin elokuvien ystäviä. Samaten Handsome Jackin hahmosta on kasvanut jotain todella kylmäävää, ja alan pikkuhiljaa hahmottaa tämän merkityksen Borderlandsin maailmassa.
Toivon olevani oikeassa Escape Plan Bravon ongelmien suhteen, ja että viides ja viimeinen jakso on se huikea lopetus jota toivon ja odotan. Eipä tässä kohtaa kannata muutenkaan hypätä kyydistä, vaikka vauhti onkin hetkellisesti hidastunut.