Tatsunoko vs. Capcom: Ultimate All-Stars

Pelin ideana on hakata vastustajat maan rakoon nyrkein, potkuin, astaloin ja energiasätein. Voittajia voi olla vain yksi. Tai oikeastaan kaksi, sillä kukin pelaaja voi vaihtaa kahden taistelun välillä miten tykkää. Tappelemisen tempo pysyy koko ajan korkealla, ja hahmojen väliset erot ovat miellyttävän selkeitä.

Vaan keitä tällä kertaa on vastassa? Capcomin pelisankarit kuten Street Fighterin tappelupukarit ja Megamanin räiskijät ovat varmasti pelureille tuttuja, mutta Tatsunoko? Mikä siis?

Tatsunoko Productions on se japanilainen firma, jonka jäljen liki kaikki tuntevat, vaikka yhtiön nimi olisikin outo. Pulju on suoltanut ulos animea jo 50 vuotta, ja studion talliin kuuluu niin Space Ace, Speed Racer, Yatterman, Robotech, Neon Genesis Evangelion kuin Casshernkin, ja ne ovat vain muutama nimi liki sadasta animesarjasta. Eli vastassa on niin rallikuskeja, voimahaarniskoita, jättimechoja kuin muutakin animehörhöä.

Tatsunoko vs. Capcom: Ultimate All-Stars on sotkuista ja hektistä, aivan kuten 2D-mätkinnän pitääkin olla. Ruudulla tapahtuu koko ajan kaikkea värikästä ja räiskyvää, puhumattakaan selvistä ylilyönneistä ja kieli poskessa tehdystä toteutuksesta. Ohjailtavuus on nopea oppia, sillä ohjaimen neljästä napista kolmella hakataan eri korkeuksille ja neljännellä valitaan onko käytössä iskut ja potkut. Raajan vaihtaminen napin avulla tuntuu aluksi oudolta ratkaisulta, mutta osoittautuu varsin toimivaksi.

Valitettavasti ohjaus on myös hiukan yksinkertaista, etenkin jos pelaa Wii-kapulalla, mitä emme voi mitenkään suositella. Classic Controller -ohjaimella pelistä yksinkertaisesti saa puristettua paljon enemmän riemua irti.

Joka paikasta pursuava yksityiskohtien ja yksittäisten hetkien määrä saa palaamaan pelin pariin enemmän kuin mielellään. Kun Dead Rising -zombipelistä selvinnyt Frank West kaataa vastustajansa ja näpsäisee itsestään voitokkaan valokuvan, ei voi olla nauramatta. Tai kun jättimäinen lelujuna täyttää ruudun ja jyrää Ryun päin seinää. Tatsunoko vs. Capcom ei ole hienovarainen peli, vaan osoitus siitä, että mitä enemmän voi lyödä yli, sitä enemmän kannattaa lyödä yli! Kieliposkisuudesta kielii myös tehdyn vahingon määrä: kun ketjutin kaksi erikoisiskua tehokkaaksi tappopotkuksi, tein 15083 MILJARDIA PISTETTÄ VAHINKOA!