Team Sonic Racing

Sumo Digitalin aiemmat Sonic-kaahailut olisi helppo luokitella Mario Kart -kopioiksi. Elementithän ovat mitäkuinkin samat: Sonic- ja Sega-universumin sankarit kisaamassa toisiaan vastaan radalta poimittavilla esineillä vastustajien matkaa vaikeuttaen. Todellisuudessa pelikaksikko on ollut monelta osin aivan oma eläimensä. Sumon aiemmat näytöt Outrun-pelien konsolikonversioiden parissa toivat peleihin omanlaisensa sielun: vaikka ne olivat pinnalta kevyeltä hupsuttelulta vaikuttavia söpöralleja, todellisuudessa pelien sydämenä sykki valtava ja armoton arcade-sydän.

Niinpä odotukset Team Sonic Racingia kohtaan olivat kovat. Edellisestä Sonic-rallista on aikaa jo seitsemän vuotta, mutta haastavalle ja erityisesti nopeatempoiselle kolikkoautomaattiautoilulle on aina tarvetta. Team Sonic Racing vastaa huutoon, mutta harmi kyllä vain osittain, eikä osien summa ole lopulta edeltäjiensä veroinen.

Team Sonic Racing pyrkii muuttamaan tutuksi tullutta kart-kaavaa pistämällä kisat tiimimuotoon. Sen sijaan, että jokainen kilpailija pyrkisi itsekkäästi jyräämään pakan päällimmäiseksi, tällä kertaa myös tiimiläisten tekemisistä tulee kantaa huolta. Kilpailujen kokonaispisteet muodostuvat joukkueen kolmen kuskin yhteistuloksesta, minkä vuoksi kaikkien suharien sijoitusten tulee olla pätevällä tasolla.

Tiimikavereiden ajamista voi tukea monilla tavoilla. Jos jotain esinettä ei tarvitse itse, sen voi lahjoittaa jonon hännillä suhaavalle kaverille. Tiimikaverin hännillä pysyttelystä palkitaan boostilla, kuten myös tiukoista kaverien ohituksista. Uudet ideat ovat sinänsä tervetulleita ja päteviä, jos tarjolla on jatkuvasti osaavaa peliseuraa. Yksinpelissä tässä kuitenkin mennään metsään niin, että lokariauto kolisee mennessään.

Yksin ajettuna tiimikisaaminen lähentelee katastrofia. Alun helppojen kisojen jälkeen vaikeustaso kasvaa varsin nopeasti, mutta tekoälykuskien osaamistaso ei. Koneaivojen törmäilyyn ei voi lopulta vaikuttaa juuri mitenkään, joten vaikka itse ajaisi miten hyvin tahansa, tiimiläiset saattavat hyvinkin löytyä kisan jälkeen tulostaulukon hänniltä. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että eteneminen muuttuu jossain vaiheessa todella turhauttavaksi tahkoamiseksi ja tuuripeliksi. Pahempaa on kuitenkin se, ettei tiimikisaaminen ole kauhean kivaa. Kilpailemisesta puuttuu se intensiteetti ja jännitys, mitä yksin ajaminen tarjoaa. Sokerina pohjalla tiimikisaaminen on myös tasan ainoa vaihtoehto tarinassa etenemiseksi ja uusien hahmojen ja ratojen avaamiseksi.

Sumo Digitalin aivoriihessä on tapahtunut myös muita pahoja virheitä. Siinä missä ennen rosterissa oli lukuisia makeita Sega-hahmoja, luultavasti Segan itsensä toiveesta pelissä on ajettavana vain ja ainoastaan Sonic-universumin hahmot ja radat. Poissa on Shenmuen Ryo Hazuki moottoripyörineen, tilalla on muun muassa sellainen hahmosuunnittelun helmi kuin Big the Cat. Jokainen hahmo on myös valitettavasti ääninäytelty kisan aikana. Niinpä juurikin Big tekee joka kerta mieli ajaa sillalta suoraan alas, kun hahmo avaa suunsa, eivätkä muutkaan hahmot dialogillaan loista. Sumo Digital on päättänyt kokeilla siipiään myös tarinankerronnan parissa. Lopputuloksesta sanottakoon ainoastaan se, että luojan kiitos sen voi skipata kokonaan.

Ja aivan kuin kirsikoita ei tässä kakussa piisaisi, vielä yhtenä sellaisena pelimuotojen määrää on karsittu. Tarinan ohella tarjolla on yksittäisiä kisoja sekä aika-ajoa, mutta siinäpä se sitten on. Toki tarinan aikana päästään välillä kokeilemaan erilaisia haastetehtäviä sormusten keräämisen ja esteiden murskaamisen parissa, mikä onneksi tuo kaivattua vaihtelua muuten ankeaan tarinaan.

Kaikki tämä on aivan karmaiseva harmi, sillä Sumon ydinosaaminen näkyy pelissä edelleen. Ulkoasu on näyttävä, musiikkiraita on pätevä, kontrollit aivan yhtä maagiset kuin ennenkin ja vauhdintunne huimaa parhaimmillaan päätä, vaikka aiempien osien matalalentoon ei tällä kertaa ylletäkään. Kundit, aivan huikean hieno paketti oli aivan käsissänne, mutta kun ei ilmeisesti sitten kelpaa! Olisiko vanhassa ollut sittenkin parempi?

Team Sonic Racing on ennen muuta aivan valtaisa pettymys. Taustalla hyrrää edelleen täydellisen toimiva kilpa-autoilu, mutta uudet ideat syöksevät pelin suoraan harmituksen laaksoon. Kaikesta päätellen kokonaisuus on suunniteltu vain ja ainoastaan moninpeli edellä, mikä ratkaisuna ei ole ollut sieltä parhaasta päästä. Toivottavasti seuraavaa peliä ei tarvitse odottaa seitsemää vuotta.