Tekken 3D Prime Edition

Tekkeniin on aina kuulunut genren kärkeä edustava ulkoasu, eikä sarja ole kaivannut Street Fighterin enenevässä määrin sarjakuvamaista ilmaisua tai Dead or Aliven hyllyviä animaatioita. Silti se on aina ollut myös pelkkä kirsikka kakun päällä - kakun, joka on täytetty makeilla hahmoilla ja tarkkaan harkituilla taistelutyyleillä. Nämä perusteet ovat pitäneet sarjan tukevasti pystyssä näihin päiviin asti.

Tuoreen 3DS-version visuaalinen mahti saattaa jäädä jälkeen siitä, mitä Capcom ja Tecmo ovat omien sarjojensa käännöksissä saaneet aikaan, mutta Namcon sarjan ystävät kykenevät haistamaan kombot ja ajoitukset ongelmitta. Vaikka taistelijoiden tekstuureja on uhrattu, animaatioita ei ole, ja peli toimii silkkisen sulavasti riippumatta siitä, pelaako sitä 3D-kuvalla vai ei.

Myös Tekkenin neljän raajan kontrollimalli sopii teknisesti tähän. Käsikonsolille siirryttäessä haasteena on aina se, että näppäimet ovat pienemmät kuin oikeassa ohjaimessa, mutta ainakin neljään päänappiin keskittymällä vältetään ongelmat, jotka syntyisivät olkanappien jatkuvasta takomisesta.

Namco on seurannut kilpailijoitaan siinä, että kosketusnäytölle on asetettu muokattavia "pikalinkkejä" tiettyihin liikkeisiin, mutta laitteen kokoonpanosta johtuen vain kaksi oikeanpuoleista linkkiä ovat realistisesti peukalon ulottuvilla taistelun tiimellyksessä. Vasemmalla kädellä riittää töitä suuntaohjaimen naputtelussa, mikä voi johtaa ennen pitkää myös kramppeihin - konsolin muotoilun, ei pelin ongelma. Lisäksi on mainittava, että vaikka ristiohjain on suuntaohjaimista aina suositeltavampi vaihtoehto liikkeisiin, jopa se tuntuu 3DS:ssä hieman veltolta.

Ottaen huomioon sarjan vastahakoisuuden tyytyä onttouteen, 3D Prime Edition on oudosti ristiriitainen keitos. Viime kerralla, kun Tekken ilmestyi Nintendon käsikonsolille, sen hahmokavalkadi ylsi hädin tuskin kaksinumeroisiin lukuihin. Prime Edition korjaa tämän kirkkaasti neljänkymmenen pukarin listallaan, josta paljastuu sekä pitkään mukaan olleita veteraaneja että uusia tulokkaita Tekken 6:sta.

Hahmovalikoimaa katsoessa on kuitenkin sääli, että yksinpelaajalle 3D Prime Editionista puuttuvat mehukkaat rönsyt ja kannustimet, joita julkaisulta odottaisi. Survival-tila on enemmän puuduttava kuin julma testi omista kyvyistä selvitä yhdellä energiapalkilla peräkkäisistä vihollisista. Quick Battlen Arcadesta on puolestaan leikattu huikean kummalliset loppuratkaisut, mutta siinä on pidetty äkkiväärä vaikeustaso. Tasaisesti yksinpelissä skaalautuvaa vaikeustasoa ei siis edelleenkään ole mukana. Ja harjoittelu on sitä samaa kuin aina.

Namco on yrittänyt siivittää yksinpelikokemusta kahdella tavalla: Ensinnäkin peliin on upotettu kerättäviä Tekken-kortteja, joita avataan sattumanvaraisesti otteluita voittamalla. Kortteja on kaikkiaan käsittämättömät 765 erilaista, ja näitä voi vapaasti vaihdella muiden kanssa 3DS:n Street Passilla. Toisekseen yksinpelissä on ranking-järjestelmä, jossa ansaitut ylennykset heijastuvat myös moninpeliin.

<newpage>

Lisäykset eivät silti poista sitä, että yksinpeli tuntuu pitkälti vain välipalalta ennen "oikean" pelin, moninpelin, aloittamista. Prime Editioniin sisältyvät tavanomaiset verkko- ja lähiverkkomoninpelit. Ensin mainittu on jaettu rankattuihin ja huuhaaotteluihin, ja rankatuissa on mahdollista valikoida vastustajia näiden kokemuksen mukaan. Tämä on erityisesti aloittelijoille hyvä seikka. Olisi ollut kuitenkin hienoa nähdä yhden pelikasetin tuki paikallisessa lähiverkkopelissä, vaikka se olisi tarkoittanut vain samoilla hahmoilla pelaamista. Kuten julkaisun alla on tapana, verkko-otteluiden kokeilu johti vain tyhjiin auloihin, joten sen käytännön toimivuutta ei voida vielä arvioida.

Vaan mitäs muuta pelistä löytyykään? Kasetille on tallennettu pelin ohella myös 3D-elokuva Tekken: Blood Vengeance, joka tarjoaa sinänsä mielenkiintoisen tilaisuuden käsien lepuuttamiseen. Se vain kärsii siitä, että elokuva on aloitettava aina alusta, kun välillä käy takomassa matseja tai tekee jotain muuta. Konsolin kannettavan luonteen huomioiden elokuvan pysäyttäminen kesken olisi ollut tervetullut ominaisuus.

Namco on tehnyt hyvää työtä siirtäessään Tekkenin ydinominaisuudet 3DS:lle. Hahmot ja grafiikat osoittavat, että alustan sanelemat karsimiset ovat kenties vähäisemmät kuin voisi olettaa. Genren moninpelikeskeisyydestä huolimatta olisin kuitenkin kaivannut pakettiin tuhdimman ja vaihtelevamman yksinpeliuran. Tällaisenaan peli ei ole samalla tavoin pakottava hankinta kuin kotikonsoliversiot ovat olleet. Dead or Alive: Dimensionsin se peittoaa, mutta ei Super Street Fighter IV 3D Editionia.