Tekken Tag Tournament 2

Tekken Tag Tournament 2 on jatkoa jo vuonna 2000 julkaistulle alkuperäisosalle, jonka muistan olleen aikansa paras mätkintäpeli sen moninpelimahdollisuuksien vuoksi. Jatko-osa vie konseptia eteenpäin eikä petä odotuksia. Lyhyestä virsi kaunis: kaveriporukalla ei ole ollut miesmuistiin hauskempaa mättää toisiaan virtuaalisesti kuonoon.

Pelin perusidea on heittää toinen ohjain kaverille ja ottaa osaa jokseenkin kieroutuneen Mishima-perheen välienselvittelyyn. Tekkenin maailma on aina ollut tarinan suhteen lajityyppinsä kiehtovimpia. Juonelle ei tosin Tag Tournament 2:ssa anneta juurikaan jalansijaa, pieniä tarinallisia elementtejä ja viittauksia lukuun ottamatta. Pääpaino on eri moninpelivariaatioissa, ja hyvä niin. Liian raskas tarina olisi tässä tapauksessa vain haitaksi. Kun moninpeliin keskittyvästä pelistä puhutaan, on pelattavia hahmoja oltava sen mukaisesti. Valikoima on onneksi varsin laaja, sillä mukana ovat kaikki sarjan vakiokasvot sekä joukko aikaisemmissa osissa vilahtaneita tuttuja.

Mukana ovat kaikki sarjan oleellisimmat hahmot - yhteensä yli 50 erilaista.

Tekken Tag Tournament 2 on alusta alkaen suunniteltu porukalla pelattavaksi, joten konsoliin voi liittää yhtä aikaa jopa neljä ohjainta. Vaikka tiimipeli luonnistuu kaksistaankin tekoälyä vastaan, nelinpeli kahden joukkueissa on yksi pelin parhaimmista puolista. Toisaalta peli venyy myös toiseen suuntaan ja yksinkin pääsee koettelemaan taitojaan kahta tekoälypukaria vastaan. Tällöin pelaajalle suodaan hieman tasoitusta iskujen voimakkuudessa, mikä on suorastaan välttämätöntä loppupään vastustajia ajatellen.

Ottelun aikana kehissä olevaa pelaajaa vaihdetaan hartianappia painamalla. Omaa elinvoimapalkkia kannattaa pitää tavallista tarkemmin silmällä, sillä jos taisteluparista toinen tippuu, koko tiimi häviää. Nerokkaana älynväläyksenä mainittakoon, että myös tauolla oleva pelaaja voi vaihtaa itsensä taisteluvuoroon, jos turpaan saava kaveri ei omaa tilannettaan huomioi.

Verkkomoninpeliä ei valitettavasti päästy varhaisessa arviokappaleessa testaamaan, mutta varmistettuja pelimuotoja ovat ainakin tyypilliset Player- ja Ranked-pelilistat. Täydet moninpelivaihtoehdot ja verkkoviiveen todellinen laita selviävät kuitenkin vasta julkaisun jälkeen.

Kattava moninpelituki täydentää peliä mainiosti, ja parit voivat jopa jatkaa toistensa komboja.
<newpage>

Valitettavasti suhteettoman laajaa ennakkohypetystä osakseen saanut Fight Lab on pettymys. Paperilla kaikki näyttää hyvältä: pelimuodon perusaate on opettaa pelaajalle erilaisia taisteluliikkeitä laidasta laitaan. Kyseessä on siis eräänlainen harjoittelumuoto, mutta tasoittain avautuvissa haasteissa ongelmaksi muodostuvat järjettömät piikit vaikeustasossa. Löysin itseni toistamasta samaa harjoitusta vajaan tunnin, kunnes hermot lopulta sanoivat itsensä irti. Lisäksi osa liikkeistä vaatii salamannopeita refleksejä toimiakseen ja haasteet täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä. Pullonkauloja on siis tiedossa. Fight Labissa ei ole mitään, mitä normaali Training-pelitila ei tekisi paremmin.

Taistelumekaniikka itsessään on tuttua Tekkeniä, niin hyvässä kuin pahassa. Perinteiseen japanilaiseen tyyliin liikkeitä löytyy sekä kaltaisilleni satunnaisharrastajille että kaiken kokeneille kehäraakeille. Liikkeiden vaatimat näppäinyhdistelmät kasvavat parhaimmillaan hämmästyttävän pitkiksi. Onneksi muutamilla perusliikkeilläkin pärjää jo melko hyvin, joten alkuun päästäkseen ei ole pakko sisäistää jokaisen lyönnin täydellistä harmoniaa ja ajoitusta. Sorminäppäryyden puitteissa liikkeet toistuvat ruudulla sulavasti ja tarkasti, eikä ruudunpäivityksestä paljastunut yrityksistä huolimatta mitään suurempaa moittimisen aihetta. Lisäksi taistelupaikaksi valittavia kenttiä on mukavan paljon. Variaatioita löytyy aina palmurannoista hyisiin Lapin maisemiin.

Ruudunpäivitys on lähes moitteetonta, mutta peli ei nosta Tekkenin teknistä rimaa mitenkään merkittävästi.

Sakinhivutuksen tiimellyksessä musiikkia kuuluu kahta kategoriaa: nopeaa elektronista jumputusta ja hidasta elektronista jumputusta. Valonopeutta kehittyvän tieteen ja muistitikkujen ansiosta rallatuksia ei kuitenkaan ole pakko sietää, jos oma maku on erilainen. Muistan edellisen Tekkenin olleen graafisesti pienoinen pettymys, joten visuaalinen puoli joutui tässä tapauksessa tehosyyniin. Valitettavasti pieni pintojen rosoisuus on vieläkin läsnä, eikä yleisilme välty hivenen vanhentuneelta vibalta. Kuitenkaan mistään isosta ongelmasta ei voi puhua.

Pähkinänkuoressa Tekken Tag Tournament 2 on varsin mallikelpoinen tekele genressään. Kokonaisuutta voisi verrata junan vessaan: yksinkertainen ja toimiva, mutta se ei välttämättä näytä aina yhtä houkuttelevalta kuin vasta puunattu kaakeliparatiisi. Paljon riippuu siitä, mitä kukin mätkintäpeliltään haluaa. Tarinapainotteisempaa eeposta etsiviä varten on Soul Calibur V, kolikkopelimäiskinnän puolella ovat Street Fighter ja Tekken. Kun viimeksi mainittuun lisätään vielä nelinpeli ja kattavat moninpelivaihtoehdot, on yksi tämän vuoden parhaimmista tappelupeleistä kasassa.

Katso Combo Mastery -traileri