Test Drive Unlimited 2

Test Drive Unlimited 2 ei ole niinkään jatko-osa, joka rakentuu suoraan edeltäjänsä perustuksille, vaan pikemminkin täysin uusi raapaisu edeltäjänsä ideasta. Konepellin alla paljon on myllätty uudelleen, ja vaikka mukana on ensimmäisen osan pelimaailma, Havaijin Oahu-saari, kaikki alkaa Espanjan nuorekkaalla Ibizalla.

Peli on varsin kunnianhimoinen hanke Atarilta. Se tavoittelee samaan aikaan sekä massiivimoninpelien yhteisöllisyyttä ja laajuutta että perinteisempää Test Drive -yleisöä, joka kaipaa ennen kaikkea ajonautintoa kymmenien maailman upeimpien automallien koeajamisesta. Yksinpeli ja moninpeli toimivat saumattomasti rinta rinnan suuressa, täysin avoimessa virtuaalimaailmassa, joten maisemia pällistellessä ohi saattaa hurauttaa joku toinen samalla palvelimella pyörivä pelaaja.

Vapaa yhteisöllinen kruisailu onkin Test Drive Unlimited 2:n ehdoton valtti. Peli vie yhteisöllisyyden pitemmälle kuin edeltäjänsä tai Need for Speed World. Vaikka perinteiset nettikilpailut ja etuvaloja väläyttämällä käynnistettävät pikahaasteet ovatkin oleellinen osa moninpelielämystä, on aivan yhtä tärkeää liittyä autoklubiin - tai perustaa sellainen itse. Systeemi toimii hieman klaanien tavoin jäsenhierarkioineen päivineen, ja erilaisia jäsenten yhteistyötä vaativia tavoitteita täyttämällä klubiaan voi kehittää pienestä nurkkapajasta 32 jäsenen suuruiseksi. Samalla yksinkertainen klubitalo kasvaa ja laajenee luksusluokkaan.

Ökykartanon omistaminen ei tietenkään olisi hauskaa, jos sen sisuksia ei pääsisi pällistelemään. Test Drive Unlimited 2:ssa on mahdollista hypätä ulos autosta ja tavata muita pelaajia myös jalkaisin yhteisissä kokoontumispaikoissa. Pelaajat voivat paitsi keskustella myös elehtiä hahmollaan, joka on myös tuunattavissa vaatekauppojen ja kampaajien - tarvittaessa jopa plastiikkakirurgian - palveluin. Ja kun kerta autopelistä on kyse, toki itse pirssiäkin voi parantaa päivitysosilla ja tarroilla.

Mielenkiintoisiin puitteisiin nähden on pieni pettymys, että uusiksi pistetty ajomekaniikka ei täysin täytä nykypäivän standardeja. Autoista on vaikea saada luotettavaa otetta, kun painonsiirtymä ja muut fysikaaliset ominaisuudet on jätetty kevyelle pohjalle. Vaikka virtuaalikiesit jäljittelevät oikeiden autojen käyttäytymistä mallin, painon ja vetopyörästön mukaan, tuntuu ajofysiikka jotenkin kovalta ja leluautomaiselta. Kehittäjä Eden Games on sanonut pyrkivänsä vetoamaan kaikkiin, mutta lopulta se on kaikkein vaikein yleisö tyydyttää. Jäin kaipaamaan ajomalliin enemmän dynaamisuutta ja parempaa vauhdintunnetta. Olipa alla asfaltti- tai sorapolku, kaasun polkeminen ja ratin vääntäminen ei missään vaiheessa tunnu erityisen nautinnolliselta, ja se on iso puute pelissä, jossa ajokilometrejä kertyy helposti useampikin mittarillinen.

Pelissä edetään käytännössä neljällä tasolla: kilpailemalla, keräilemällä, löytämällä ja ystävystymällä. Kustakin toiminnasta ansaitaan kokemuspisteitä, jotka nostavat pelaajan kokemustasoa. Peli on kuitenkin suunniteltu niin, että kaikkea toimintaa on harrastettava, jos haluaa saavuttaa tasokaton 60. Pelkästään yksinpelin kilpailut käymällä ja palkintorahoilla autoja ja asuntoja keräilemällä ei vielä saavuteta kaikkea. Yksinpeliksi Test Drive Unlimited 2 soveltuukin heikosti; tarina rikkaiden tosi-TV-autokilpailuista on silkkaa purkkaa, eikä tekoälystä voi oikein edes puhua. Kilpailuissa tekoäly ajaa kuin kiskoilla ja poliisien kolaroinnista laukeavat takaa-ajot heittävät ympärille lauman sinivuokkoja, jotka yksinkertaisesti ajavat vain joka suunnasta pelaajaa päin. Merkittävä osa yksinpelistä tulee myös itseään toistavista lisenssitesteistä, jotka ovat pitemmän päälle puuduttavaa pelattavaa.

Tason 10 jälkeen avautuu lentolippu vehreälle Havaijille, joka poikkeaa tyyliltään selvästi auringon kuullottamasta Ibizasta. Visuaalisesti maisemat ovat pääasiassa komeita. Korkealle vuorelle ajaessaan horisontin voi nähdä jatkuvan kilometrikaupalla, ja vaikka kaukana olevat kohteet menettävätkin paljon yksityiskohtaisuudestaan, ei havaittavaa puiden esiin hyppimistä näy kuin harvoin. Autoissa taso näyttää vaihtelevan enemmän, mutta lisensoidut kiesit ovat tunnistettavia ja pelti heijastelee ympäristöä kivasti. Muuttuvat vuorokaudenajat ja sääolosuhteet pitävät myös ulkoasun vaihtelevana. Äänipuoli sen sijaan ei pärjää aivan yhtä hyvin. Radiosta soiva musiikki on tyyliin sopivaa tarttuvaa jammailua, mutta radiokanavia on vain kaksi hassua, joten samat sävelet ja vitsit tulevat liiankin tutuiksi muutamassa illassa. Toisaalta ilmankaan ei oikein kehtaisi ajaa, koska autot kehräävät vain vaimeasti. Edes Ferrarista ei lähde sellaista soundia, että sen kuuntelu täyttäisi musiikin paikan.

Mikä teknisessä toteutuksessa eniten kiusaa, on silti pelimaailman tyhjyys. Ongelma korostuu varsinkin Havaijilla, jota halkovat monikaistaiset moottoritiet ja jonka urbaanialueita varjostavat pilvenpiirtäjät. Pelaajille tarkoitettuja sisätiloja ja moninpeliauloja lukuun ottamatta missään ei näy ristin sielua, ja moottoriliikennettäkin esiintyy vain ripotellen. Siinä missä Grand Theft Auto -sarja on saanut maailmansa suorastaan sykkimään, Test Drive Unlimited 2 jää elävyyden osalta jonnekin muinaishistoriaan. Maailma on nimittäin myös täysin staattinen, ellei muutamaa kaatuvaa liikennemerkkiä tai repsottavaa puskuria oteta laskuihin. Pellolla oleva risuaita pysäyttää maasturin 150 kilometrin tuntivauhdista kirjaimellisesti kuin seinään.

Välimatkat ovat usein varsin pitkiä, ja ennen kuin pikamatkustaminen on vaihtoehto, on kohdetien oltava kertaalleen ajettu. Alussa kumpaakin saarta kannattaa varautua sahaamaan edestakaisin. Vaikka alituiseen vastaan tulevat ventovieraatkin piristävät, parhaimmillaan peli on tietysti tuttujen kavereiden kanssa, jolloin kilvoittelu ja vapaa kruisailu näyttävät hauskimmat puolensa. Uusia reittejä on mukavampi kartoittaa, kun rinnalla on muutama hyvä keskustelukumppani kurvailemassa auringonlaskuun, ja pelaajien välille voi myös syntyä automaattisesti poliisitakaa-ajoja, jos joku runnoo partioauton pöpelikköön. Niin ikään hauskasta lisästä käy mahdollisuus hypätä kaverin autoon apukuskin penkille, mikä sopii mainiosti jutusteluun ja yhteisölliseen henkeen.

Pelin laajuus näkyy myös siinä, että ainakin alkuunsa siihen on jäänyt vielä paljon epäloogisuuksia, puuttuvia ominaisuuksia ja suoranaisia bugeja. Yksi rasittavimmista on kunnollisen myyntioption puute autoilta. Tavallisesti auton voi vaihtaa parempaan välirahan kera autokauppiaalla, mutta se ei toimi ilmaisille palkintoautoille. Näin ollen talliin päätynyt palkintoauto vie armottomasti yhden paikan tallin rajallisesta tilasta, eikä siitä ole mahdollista päästä eroon. Se, ettei autoja voi vaihtaa tai myydä netissä, verottaa myös uniikkien maalausten arvoa. Forza Motorsport 3 on osoittanut, miten iso juttu yhteisölle voi olla, kun todelliset taideteokset pistetään pelaajien markkinoille. Eden Gamesillä on vielä paljon työtä edessään, jos se aikoo täyttää Test Drive Unlimited 2:n koko potentiaalin. Kuvaavaa on se, että jopa pelin avainominaisuuksiin kuuluva klubijärjestelmä erityisine yhteistyökilpailuineen jouduttiin vetämään väliaikaisesti pois vain päivä Amerikan-julkaisun jälkeen, kun bugeja hyödyntäneet huijarit sotkivat systeemin.

Test Drive Unlimited 2 olisi kaivannut ehkä puolisen vuotta lisää kehitysaikaa, mutta ihme kyllä avoin autoparatiisi vetää eskapismin tavoin maailmaansa, vaikka sitten vain iltalenkiksi kerrallaan. Se kertoo ennen kaikkea pohjalla olevan konseptin purevuudesta. Jos pelille on valmis antamaan kömpelyyden anteeksi, tehtävää ja nähtävää riittää pitkäksi aikaa.