Thank Goodness You're Here! on kaunis, mutta ei kerro varsinaista tarinaa

Thank Goodness You're Here on yksi viime vuosien parhaimmin rakennetuista visuaalisista pelikokemuksista. Samalla se havainnollistaa, miten monimutkaista pelien tekeminen ja luonnostelu onkaan. Peliltä kun vaaditaan mieleenpainuvaa ja kiinnostavaa vuorovaikutteisuutta sen kaiken muun lisäksi, joista hyvä peli muodostuu.

Monty Pythonia muistuttava animaatiomainen ja suorastaan unenomainen kuvaus pienestä kaivoskylästä 1980-luvun Englannissa (tai siltä se ainakin näyttää) on yksi viime aikojen kekseliäimmistä tapahtumapaikoista videopelille. Käsin piirretty ulkomuoto vakuuttaa kerta toisensa jälkeen 4-6 tunnin kestonsa ajan, ja kaikkialla suorastaan pursuaa erilaisia yksityiskohtia. Kylän nimi on Barnsworth, ja pelaaja on pienikokoinen mies. Hän saapuu etuajassa tapaamiseen pormestarin kanssa. Pelaajaa rohkaistaan tutkimaan pitäjää odotuksen ajan, ja näin pelaaja päätyy auttamaan paikallista kauppiasta valmistelemaan päivän "fish and chips" -tuotantoa. Lisäksi autellaan vihanneskauppiasta huomaamaan, ettei ylettömän suuri pää ole tyystin huono asia. Tästä siis aloitetaan, eikä sitä varsinaista tarinaa oikeastaan ole. Thank Goodness You're Here rakentaa tapahtumapaikkansa ympärille eikä siis suoranaisesti luota tarinankerrontaan. Tämä on sekä hyvä että huono asia.

Barnsworth on jaettu erillisiin osioihin. Osassa vieraillaan vain kerran ratkomassa pulmia, kun taas 3-4 alueelle palataan useamman kerran. Peli nähdään näin eri suunnista, joka on yleensä isometrinen, mutta joskus näkökulma on suoraan sivusta. Pelimekaniikkoja on tasan kaksi: hyppy ja potku. Pelaaminen on ajatuksena kaikesta huolimatta erittäin tyydyttävää, mutta ei niinkään fyysisesti toimivana. Pelattavuus ei siis ole millään tavalla linjassa ulkoisen näyttävyyden ja kekseliäisyyden kanssa. Studion aiempi peli The Good Time Garden oli niin ikään pelillisesti rajoittunut, mutta silloin esineitä pystyi sentään poimimaan.

Kylän erilaisten asukkaiden auttaminen tuntuu toisistaan irralliselta, eikä pelaajalla ole sen ihmeemmin käsitystä siitä, mihin suuntaan peli on etenemässä. Lisäksi pulman ratkaisu tuntuu ansaitsemattomalta ja epäloogiselta. Pelaaja vain lainausmerkeissä kompastuu ratkaisuun, ja näin pelaaminen tuntuu hyvin ohjatulta. Tämä ei sovi yhteen osin avoimen Barnsworthin rakenteen kanssa.

Pitäjä on niin täynnä värikkäitä henkilöhahmoja, että puoletkin olisi riittänyt. Samaa ei voi sanoa pelaajasta itsestään. Hän ei puhu, elehdi tai reagoi kiinnostavalla tavalla ympäristön tapahtumiin. On harmillista, ettei pelaajasta itsestään ole luotu persoonaa.

Kaikesta huolimatta Thank Goodness You're Here on ainutlaatuinen pelikokemus. Ulkoisesti mukana on hieman vanhaa MAD-lehteä, 2000-luvun alun animaatioita ja Monty Pythonia. Peli tekee vaikutuksen aina alusta loppuunsa saakka. Soundtrack on sekin mahtava, ja kaiken kruununa on onnistunut huumori.

Peliä voikin suositella varauksin. Hyvällä pelattavuudella ja tarinalla kyseessä olisi voinut olla yksi kuluvan vuoden parhaista peleistä. Näin ei valitettavasti ole, mutta kokonaisuus on silti kokemisen arvoinen.