The 7th Guest oli julkaisuhetkenään vuonna 1993 merkittävä peli. Tuolloin peli nimittäin oli yksi ensimmäisistä CD-ROM -teknologiaa hyödyntävistä peleistä ja sitä myytiinkin mukavasti myös uusien CD-levyasemien kylkiäisenä ja jos oikein muistan, peli oli paketoitu mukaan myös yhteen sun toiseen multimedia-pakettiin uusien tietokoneiden mukana.
Trilobyten Agatha Christie -henkinen mysteeri sai aikanaan vaihtelevia arvioita, sillä vielä tuolloin runsasta videon käyttöä ja siihen verrattuna vähäistä pelisisältöä ei osattu arvostaa täysin jokaisessa medialähteessä. Tästä huolimatta peli saavutti todellisen legendastatuksen yhdessä Mystin kanssa ja mainitaan edelleen usein uuden teknologian noususta puhuttaessa.
Tämä mielessä pitäen, hiljattain julkaistu uusioversio pelistä ei täytä näitä saappaita, mutta sen esikuva kylläkin. Remake nimittäin ei ainoastaan perustu muutamia vuosia sitten julkaistuun VR-versioon pelistä, vaan on tämä samainen versio kaikkine muutoksineen mutta ilman virtuaalista todellisuutta.
The 7th Guestin tarina on todella klassinen. Pelaaja on lelutehtailija Henry Staufin kartanoon saapuva ulkopuolinen tarkkailija, joka joutuu erikoisen juonen keskelle. Stauf kutsui kartanoonsa kuusi vierasta, joiden viihteeksi kiero tehdaspatruuna oli kehitellyt pelin. Hän ken ratkaisee kartanoon kätketyt pulmat ensin, voittaa merkittävän rahapalkinnon. Viattomalta vaikuttava mysteeri saa kuitenkin nopeasti päät pudottavan käänteen ja kysymykseksi jääkin se, kuka oikeastaan on jo otsikossa mainittu seitsemäs vieras?
Mysteeriä lähdetään ratkomaan pulma kerrallaan, kartanon ovia hiljalleen avaten. Onnistuneesta ratkaisusta palkitaan videolla, jossa itse asiassa aivan mainiot näyttelijät kertovat tarinan kulkua eteenpäin. Alkuperäisessä pelissä tarinaa kerrottiin hieman kömpelöiden näyttelijöiden kertomana FMV-videoformaatissa, mutta uudessa versiossa videot on kuvattu volumetrisesti, joten uudet näyttelijät ovat ns. "oikeasti läsnä" tilanteissa ja sopivat ympäristöönsä saumattomasti. Ilman virtuaalitodellisuuttakin vaikutelma on hieno, sillä dialogien aikana tiloissa voi liikkua vapaasti ja hahmojen ympärillä voi liikkua myös miten haluaa. Tämä siis siitä huolimatta, että kyseessä on kuvattu video renderoitujen hahmojen sijasta.
Muttapa mutta. Koska VR-versiota varten pelin pihvi, eli ongelmat oli suunniteltava kokonaan uusiksi, nämä ongelmat ovat läsnä siis myös tässä versiossa. En nyt ole täysin varma siitä, miksi alkuperäisen pelin pirullisen hankalat ongelmat oli vaihdettava VR-versiossa kokeiluun ja erehdykseen, mutta tässä jälkeä pääsee seuraamaan ilman virtuaalikakkuloita. Kun silloin ennen ongelmat vaativat loogista päättelykykyä ja vaikka sun mitä, tässä versiossa väännellään vipuja ja pudotellaan palloja ja tehdään kaikkea tosi interaktiivista ja kivaa. Eikä tämä ole huono asia itsessään, sillä osa uusista puzzleista on itse asiassa ihan kivaa pelattavaa. Silti kokonaisuutena peli on merkittävästi helpompi kuin ennen ja yli puolet ongelmista vaativat lähinnä kummallisen fysiikkamallinnuksen hyödyntämistä.
Koska ongelmat ovat se tärkein osa The 7th Guestia, kokonaisuus kärsii muutelluista ongelmista aivan liikaa. Tunnelma sinänsä on tallella ja tarina on todella mielenkiintoista seurattavaa. On silti jopa hieman hupaisaa miten aikoinaan liian vähästä interaktiivisuudesta syytetty peli on kaikesta huolimatta enemmä aivoja raksauttavaa pelattavaa kuin tämä uusioversio.