Miksi kukaan tekisi XCOM-räiskintäpelin? Tämä kysymys oli monilla huulilla, kun nyt The Bureau: XCOM Declassifiedinä tunnettu peli ensimmäistä kertaa esiteltiin. Sarjan fanit olivat äänekkäästi pahastuneita ja peli hävisi julkisuudesta kuin maahan tippunut ufo.
Sittemmin Firaxis teki XCOM: Enemy Unknownin, joka vastasi Declassifiedin suututtamien fanien odotuksiin. XCOM-räiskintä ei enää vaikuttanutkaan ihan niin kamalalta ajatukselta, joskin osa yleisöstä vaati vielä vakuuttelua.
Olin itse yksi näistä ihmisistä. En tosin koskaan ollut syvästi skeptinen pelin suhteen, vaan enemmänkin kiinnostunut näkemään, kuinka tässä tempussa onnistuttaisiin. Pelattuani The Bureau: XCOM Declassifiedin demoa en ole enää niin huolissani. Se on siisti peli, tosin nähtäväksi jää tasan kuinka siisti se lopulta on.
The Bureau lainaa melko raskaasti erinäisistä lähteistä. Näistä ilmeisin on XCOM: Enemy Unknown, ja miksipä ei? Sehän oli mahtava peli samassa universumissa. Muut vaikutteista eivät ole aivan yhtä ilmeisiä. Tuottaja Nico Bihary paljasti, että elokuva The Day the Earth Stood Still toimi inspiraationa tiimille. Kulttuurisesta perspektiivistä on helppoa avata pelin perimää, mutta pelillisesti on vaikea olla huomaamatta Biowaren Mass Effectin vaikutusta Bureaun kehittelyyn.
Pelissä ohjaillaan kolmen muukalaisia metsästävän pukumiehen tiimiä. Pelaaja ohjaa Carteria sekä käskyttää kahta tämän kanssa-agenttia. Käskyjä annetaan ympyrävalikon kautta, jonka tuominen näytölle hidastaa ajankulun miltei pysähdyksiin. Tiimi toteuttaa komennot uskollisesti ja antaa suojapaikkoja hyödyntäen kyytiä avaruuden piruille.
Mekaniikka tuntuu tutulta, ja kun namiskat saa kartoitettua aivolohkolleen, on homma nopeasti hanskassa. Itse olin kovin pikkutarkka ja kokeilin eri temppuja ja manöövereitä, joten minulla kesti hetki päästä demon lävitse. GRTV-toimittaja Dóri Halldórsson puolestaan veti saman pikamarssilla. Meille luvattiin, että demossa ollutta normaalia vaikeustasoa kiristetään ennen julkaisua, ja syytäkin on, sillä nykyisellään siitä ei ole vastukseksi.
Helppoudesta huolimatta nautin erilaisten taktiikkojen soveltamisesta lennossa, kavereiden lähettämisestä vihollisen selustaan ja isompien vastusten nostamisesta ilmaan Lift-voimaa hyödyntäen. Näitä pystyi myös päräyttämään ulos suojistaan Pulse-voiman avulla.
Bureaussa on myös Mass Effect -henkinen keskusteluvalikko, jossa dialogit esitetään paljolti samaan tapaan, joskin välianimaatiot olivat vielä jäykänpuoleisia. Ne välittivät silti tarinan tehokkaasti, ja ääninäyttelemisen taso vaikutti siedettävältä.
Alkujaan peliä suunniteltiin sijoitettavaksi 1950-luvulle, mutta siitä on siirrytty kymmenen vuotta eteenpäin Kennedyn, Sikojenlahden ja kylmän sodan maisemiin. Muutos on ehkä hienovarainen, mutta kiinnostava. Tarina kertoo siitä, kuinka XCOM-organisaatio perustettiin. Näissä puitteissa 2K Marin on voinut nauttia tietyistä vapauksista ideoiden ja ominaisuuksien suhteen, mutta demon perusteella merta edemmäs kalaan ei ole lähdetty.
Virasto saa tehtäväkseen piilottaa julkisuudelta Amerikan maaperällä tapahtuneita vierailuita, jotka paljastuvat tulleen jostain hieman totuttua kauempaa. Tehtävät on jaettu kahteen suuruusluokkaan, ja pelaaja voi lähettää kiireen iskiessä tiimejä huolehtimaan ongelmakohdista. Palaute operaatioista tulee tietenkin sanomalehtileikkeiden muodossa.
Yksi Enemy Unknownista tuoduista ydinominaisuuksista on hahmojen pysyvä kuoleminen. Pelaajat rakastivat sitä seurausten painolastia, minkä se toi mukanaan pieniinkin yhteenottoihin. Pelien maailmassa on tuskin mitään niin suloista tuskaa kuin korkeatasoisen sotilaan menettäminen, joka on seurannut sinua uskollisesti kampanjan alusta saakka. Muistan edelleen kaatuneiden solttujeni edesottamukset taistelussa avaruuden uhkaa vastaan. Bureaussa Carter pystyy herättelemään kaatuneita kavereitaan, mutta se täytyy tehdä pian. Vähän vitkastelua ja agentti on pysyvästi poissa.
Mukana on muitakin yhtäläisyyksiä. Vaikka peli ei ole yhtä sarjakuvamainen kuin Firaxisin vuoropohjainen strategiapeli, on sen estetiikassa samansuuntaisia piirteitä. Kehässä ovat myös vanhat vastukset, kuten Sectoidit ja Mutonit omine aseineen, parin uuden vihutyypin kera. Lisäksi hahmojen kykyjä sekä aseistusta voi päivittää tehtävillä ansaittujen kokemuspisteiden avulla, joten omaa pelikokemustaan voi jälleen ohjailla mieleiseensä suuntaan.
Ilmeisenä eroavaisuutena toimintaa on päädytty kuvaamaan kolmannesta persoonasta. Tuottaja Bihary vertasi sitä jenkkifutikseen: Enemy Unknownia pelattiin managerin vinkkelistä kentän ulkopuolelta, kun taas The Bureau koetaan pelinrakentajan perspektiivistä. Analogia toimii.
The Bureau: XCOM Declassified kesti päivänvalon ainakin demon rajallisissa puitteissa. Vaikeustasossa on säätämistä, eikä peli näytä erityisen komealta etenkään siihen käytettyyn aikaan nähden. Muotovirheet voi kuitenkin helposti antaa anteeksi, ainakin jos muut seikat ovat kohdallaan. Pelistä voikin muodostua yllättävä ilonaihe elokuulle.