Supermassive Gamesin monivalintakauhuiluista on tullut jo jokavuotinen perinne. Vaikka puljun The Dark Pictures Anthologyn uusin osa ei aina ennätäkään joka vuodelle, Supermassive Games työstää erillisen vastaavan pelottelun ulos joka tapauksessa. The Casting of Frank Stone on yksi näistä yksittäisistä kauhupeleistä ja sen tarinan pohjalla on toisen kauhupelin, Dead by Daylightin, tarina. Dead by Daylight on minulle tuttu ainoastaan nimellisesti, mutta en usko sen vaikuttavan pelikokemukseen liikoja.
Mystinen keräilijä on kutsunut joukon ihmisiä kartanoonsa. Syynä kutsuun on kirottuna pidetyn vanhan kauhuelokuvan ostaminen, joka liittyy jollain tavalla jokaiseen kutsuttuun vieraaseen. Tapaamisen myötä yhteydet vieraiden ja elokuvan välillä alkavat selvitä ja kuinka kaikki tämä yhdistyy vuosikymmeniä sitten tehtyihin hirmutekoihin.
The Casting of Frank Stonen juonta käsitellään useampana eri vuosikymmenenä. Tarinaa pohjustetaan vähän liiankin perusteellisesti, mikä kiinnostavan alustuksen jälkeen tekee pelistä hitaan ja suoraan sanoen tylsän. Ajassa hyppiminen tuntuu turhalta kikalta tehden tarinankerronnasta sekavaa ja vaikeuttaen samaistumista hahmoihin. Dead by Daylightin yliluonnollisen aspektin käyttö osana tätä tarinaa tuntuu ainoastaan laiskalta tavalta tuoda yllätyksiä ja käänteitä hahmojen matkaan kohti sekavaa ja turhauttavan hätäistä loppua. Monivalintatilanteet kuitenkin pitävät mielenkiintoa yllä sen verran, että pelin jaksaa pelata loppuun ihan vain nähdäkseen, mitä hahmoille käy.
The Casting of Frank Stone hyödyntää samaa pelattavuutta muiden Supermassive Gamesin kauhupelien tavoin. Hahmoja liikutellaan vuorotellen eri paikoissa ja tilanteissa tarinan sekä tehtyjen valintojen mukaisesti. Kolmannen persoonan perspektiivistä hahmoa löysästi seuraava kamera elää liikkeiden mukana jättäen tilaa pelaajalle tutkia ympäristön salaisuuksia, mutta tarpeen tullen myös tiivistää otosta korostaen jännitystä. Hahmolla on tiukasti rajatuissa alueissa kävelyn ohella toiminnallisuuksia vain juoksun, yleisen aktivoinnin ja ajoittaisten tähtäilyjen verran. Pelaaja lähinnä pyörii eri alueita tutkiskellen päästäkseen eteenpäin tarinassa ja monivalintatilanteesta toiseen.
Alueilla liikkumisen ohella toinen pelin toiminnallisuus on juuri valintojen tekemisessä. Pelaajalle ilmestyy ajoittain muutama erillinen vaihtoehto, mistä valita esimerkiksi vastaus kysymykseen, reitti määränpäähän ja niin edelleen. Vastaus voi vaikuttaa hahmojen välisiin suhteisiin tai avata uusia etenemisvaihtoehtoja ja näiden myötä vaaroja. Kauaskantoisimmat vaikutukset näkyvät esimerkiksi hahmojen karuina kohtaloina tai täpärinä selviytymisinä. Idea tarinan vaikuttamiseen on yhtä kiehtova kuin aina, mutta harmillisesti The Casting of Frank Stone ei tarjoile monivalintatilanteita kovinkaan tiuhaan tahtiin, joten kokonaisuus pelissä on pitkälti hidasta samoilua eri alueilla ja paikkojen tutkimista.
Tähän peliin uutuutena tulee cutting room -tila. Tässä tilassa pelaaja voi tarkastella tekemiään valintoja, verrata niitä muiden pelaajien tekemiin vaihtoehtoihin ja nähdä, miten paljon tarina voi liikkua eri suuntiin. Varsinainen uusi ominaisuus cutting roomissa on kuitenkin se, että nyt pelaaja voi palata tiettyyn hetkeen ja tehdä erilaisen valinnan nähdäkseen, miten tarina olisi jatkunut. Tämä ominaisuus antaa kiehtovaa uudelleenpeluuarvoa erityisesti, jos suosikkihahmot ovat kokeneet kohtalon, jota näille ei olisi halunnut.
Peli tukee yksinpelin ohella myös moninpeliä. Sohvalta käsin peli onnistuu jopa kolmen pelaajan voimin ohjainta vaihdellen. Hieman outoa on, että pelin useita hahmoja ei voi määritellä vapaasti pelaajien kesken. Esimerkiksi kaksin pelatessa ainoastaan kolmen hahmon ja kahden hahmon joukkoa voi vaihtaa päikseen. Tämä on sinänsä huonoa, sillä ainakin tällä kokoonpanolla pelattavat osuudet eivät mene tasan. Pelatusta ajasta toisen pelaajan tuntia kohden toiselle annetaan aikaa noin 20 minuuttia.
Teknisesti The Casting of Frank Stone on kohtuullisen sujuvaa. Taustat ja ympäristöt on toteutettu huolella ja näyttävästi. Yksityiskohtia riittää luomaan uskottavat alueet ja aikakaudet. Harmillisesti ympäristöt ovat täysin staattisia vähäisestä pelillisestä annista huolimatta. Pelin hahmot ovat graafisesti ympäristöä heikommat ja tuntuvat enemmän pelimäisiltä luomuksilta varsin konemaisine animaatioineen. Vaikka jopa kasvojen ilmeisiin on panostettu, lopputulos tuntuu varsin nukkemaiselta. Tummanpuhuvaan kuvaan antaa hyvää kontrastia Dolby Visionin käyttö, mikä tehostaa harmaan sävyjä ja kirkkaita valonlähteitä. Peli pyörii sujuvasti Xbox Series X:llä, mutta ottaa laitteesta tehot irti sitä tehdessä, sillä Xboxin tuulettimet huutavat voimakkaasti pelatessa.
Vaikka pelin hahmot jäävät pitkälti pinnallisiksi ja mielenkiinnottomiksi, on ääninäyttely silti sujuvaa. Keskustelut ovat selkeitä ja niissä on sopivasti tunnetta myymään vastaan tulevat tilanteet. Ääniefektejä on pelissä käytetty todella maltillisesti, eivätkä ne erotu edukseen oikeastaan kertaakaan. Jopa musiikkia on käytetty todella vähän luomaan tunnelmaa ja pientä taustasointua enempää ei pelissä oikeastaan kuulla ollenkaan.
Aikaisempien Supermassive Gamesin yksittäisten monivalintapelottelujen seistessä kunniakkaasti omilla jaloillaan tuntuu, että The Casting of Frank Stone jää pahasti The Dark Picturesin eli puljun päätuotteen jalkoihin. En usko, että tietämättömyyteni Dead by Daylightia kohtaan on tässä syynä, sillä tarinankerronta on hidasta, tekeminen on tylsää ja monivalintaa on ihan liian harvakseltaan. Peli tuntuu oikein väistelevän potentiaaliaan, sillä puitteissa ja tarinassa olisi riittänyt säikyteltävää ja herkullisia tilanteita koettavaksi, mutta iso osa kohtauksista vain kävellään läpi eikä annetuissa tilanteissa tapahdu mitään. Teknisesti kokonaisuus on ihan sujuva ja paikoittain peli näyttää nätiltä. Kohtuullisen vakaana pysynyt Supermassive Gamesin laatu tekee tällä tekeleellä aikamoisen notkahduksen huonompaan suuntaan täysin merkitystä vailla olevaa nimeään myöten, joten toivottavasti se seuraava peli on tämän uhrauksen arvoinen.