The Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena

The Chronicles of Riddick: Escape from Butcher Bay oli aikansa viiltävimpiä toimintapelejä kahdesta syystä. Ensinnäkin se raikasti perinteisestä räiskintäpelikaavaa lisäämällä sekaan jännittävää varjoissa hiippailua, realistisen bruaalia lähitaistelua ja ripauksen seikkailua. Toisekseen se osasi hyödyntää samoihin aikoihin ensi-iltansa saanutta The Chronicles of Riddick -elokuvaa tavalla, joka on lisenssipelien saralla edelleen liian harvinaista: se ei tyytynyt kierrättämään elokuvan tarinaa, vaan liitti elokuvamaisen kerronnan ja päähenkilö Riddickin (Vin Diesel) uuteen juoneen, jolla pohjustettiin elokuvan tapahtumia. Näin peli tyydytti sekä elokuvan ystävät että houkutteli uusia ihmisiä Riddick-sarjan saloihin.

Jatko-osa sai ensikipinänsä jopa hieman yllättäen, kun Escape from Butcher Bayn alkuperäisen Xbox-version emulointi Xbox 360:lla osoittautui mahdottomaksi. Starbreeze alkoi tehdä pelistä Xbox 360:lle yksinkertaista uusintapainosta, johon oli määrä liittää lisukkeeksi vain pc-version lisäkentät. Pian tekijät keksivät lisätä mukaan lisäkappaleen, Dark Athenan, johon aluksi kuului vain muutama tunti lisäsisältöä. Kehityksen edetessä studio sai kuitenkin lisärahoitusta projektilleen ja Dark Athena paisui alkuperäisen Escape from Butcher Bayn mittaan. Mukaan tuli myös kattava moninpeliosio ja peliä alettiin valmistella Xbox 360:n ohella Playstation 3:lle ja pc:lle. Tekijöiden mukaan edes julkaisijan dramaattinen vaihtuminen ei pelin kehitystä haitannut - päinvastoin se antoi rauhan keskittyä kehitykseen entistäkin intensiivisemmin.

Nykymuodossaan The Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena koostuu siis kolmesta osasta: tutusta Escape from Butcher Baysta, uudesta Dark Athenasta ja näiden kylkeen liitetystä moninpelistä. Veteraanit voivat hypätä suoraan Dark Athenan puolelle, mutta moni varmasti haluaa kokeilla uudelleen pakoa Butcher Bayn huippuvankilasta. Vanhat kentät on päivitetty visuaalisesti vastaamaan nykypäivän vaatimuksia, joten valon ja varjon leikki vankilan riipivän synkeillä käytävillä ei ole koskaan näyttänyt näin hyvältä. Kenttäsuunnitteluun on koskettu lähinnä vain pelattavuuden parantamiseksi. Esimerkiksi kaivoskenttiä on parannettu, jotta pelaajat eivät jäisi niissä yhtä herkästi jumiin kuin alkuperäisessä pelissä.

Onnistuneen paon jälkeen hyppäys ensimmäisestä pelistä toiseen on lähes huomaamaton. Riddick matkaa yhdessä Johnsin (Cole Hauser) kanssa avaruudessa, kunnes pakoalus joutuu Dark Athenan kaappaamaksi. Dark Athena on itsenäisten palkkasoturien ylläpitämä orjalaiva, jota johtaa ilkeämielinen Revas (Michelle Forbes). Revas vie Johnsin mennessään, mutta Riddick murtautuu ulos sellistään ja pääsee kuin pääseekin yrittämään toista pakomatkaa. Hiippaillessaan laivan ilmastointikanavissa Riddick törmää pieneen Lynniin (Bridget Shergalis), joka suostuttelee miehen pelastamaan äitinsä. Samalla Riddickin kovien, lähes antisankarillisten kasvojen takaa paljastuu pieni sympaattisuuden häivähdys. Ja ihan syystäkin: Dark Athena ei ole oikea paikka sen enempää äidille kuin tyttärellekään.

Dark Athenan erikoisuus on se, että laivan erikoislaitteistoilla muunnetaan vankeja järjettömiksi ja aseistetuiksi ihmisroboteiksi. Kun robotit toimivat itsenäisesti, ne on verrattain helppo kukistaa hiippailemalla selän taakse, mutta kauko-ohjattuina ne tarjoavat jo kovempaa vastusta. Lähitaistelutilanteessa roboteilta ei esimerkiksi voi riistää aseita vanhaan Riddick-tyyliin, koska aseet on kiinnitetty vartaloon. Starbreezen taituruus näkyy kuitenkin siinä, että aseita voi käyttää raahaamalla ruumista mukanaan. Liikkuminen vain vaikeutuu melkoisesti.

Käytännössä Dark Athenan alkuosissa peli pakottaa luottamaan enemmän hiippailuun kuin toimintaan, koska Riddickin oma asevalikoima rajoittuu vaatimattomiin teräaseisiin. Vasta myöhemmissä vaiheissa käsiinsä saa tuttuja tuliaseita ja eteen tulee varsin kiivastempoisia toimintakohtauksia. Esimerkiksi syvällä laivan sydämessä pelaaja joutuu kamppailemaan samalla sekä lyijymyrkytystä että painovoimaa vastaan, kun vihollisjoukkio käy pelaajan kimppuun romua imevän kuilun laitamilla.

Oman säväyksensä toimintaan antaa mahdollisuus ohjata ihmisrobotteja itse. Ohjauskeskukseen päästyään pelaaja voi räiskiä menemään melko turvallisin mielin, sillä kauko-ohjatun robotin kuolema ei tunnu omissa nahoissa. Ennakkoversiossa robotilla ratkaistiin etenemistä estävä pulma ohjaamalla robotti ilmastointikuilun tuulettimeen. Osuessaan lapoihin robotti murskautui ja esti tuuletinta pyörimästä, minkä seurauksena pelaajalle avautui uusi etenemisreitti. Sama ratkaisu ei silti välttämättä enää toimi seuraavassa paikassa, sillä pääsuunnittelijan mukaan tällaiset tilanteet ovat ainutlaatuisia eikä pulmien ratkaisumalleja haluta kierrättää.

Butcher Bayn tavoin myös Dark Athenassa on seikkailuosuuksia, joiden aikana on mahdollista tutkia ympäristöjä ja puhua sivuhahmoille. Keskusteluissa pelaajalle tarjotaan joitakin dialogivaihtoehtoja, mutta ei mitään kovin monimutkaista. Keskustelujen tehoa lisää panostus digitaalihahmojen näyttelyn tasoon. Esimerkiksi hahmojen kasvonliikkeet on siirretty peliin oikeiden näyttelijöiden kasvoista, kun näyttelijät esittivät vuorosanansa. Sivuhahmot ovat tärkeässä roolissa, sillä ne taustoittavat ja edistävät pelin juonta. Jotkut jopa tarjoavat apuaan pelin edetessä. Tällaisia hahmoja ovat muun muassa Dacher (Lance Henrikson) ja Jaylor (Jovan Rameau), joihin törmätään eräällä selliosastolla. Dacher kipparoi juuri sitä alusta, jolla Lynn perheineen matkusti. Jaylor puolestaan on entinen palkkasotilas ja valmis pettämään vanhat joukkonsa saadakseen kostonsa.

Tuoreiden seikkailujen lisäksi moninpeli on tietysti toinen uudistus, jota seurataan silmä kovana. Starbreezen edellinen peli The Darkness ei nettikarkeloissa loistanut, mutta virheistä on kuulemma otettu opiksi. Riddickin moninpeliä on hiottu jopa pitempään kuin uusia yksinpelikenttiä, minkä ansiosta sen ei pitäisi tuntua päälle liimatulta lisukkeelta niin kuin The Darknessissa. Moninpeli tukee 12 pelaajaa ja tarjoaa pelattavaksi muun muassa tappomatseja ja lipunryöstöä, jotka ovat tuttua huttua nettiräiskintöjä pelanneille.

Tavanomaisten pelimuotojen lisäksi mukana on onneksi pari hieman mielenkiintoisempaa vaihtoehtoa. Butcher Bay Riotissa pelaajat jaetaan kolmeen joukkueeseen, joiden tarkoituksena on varastaa energiakennoja kilpailevien joukkueiden tukikohdista. Periaatteessa idea on sama kuin klassisessa lipunryöstössä, mutta kolmas joukkue tuo toimintaan yllättävän lisädynamiikan. Häviöllä olevat joukkueet saattavat liittoutua keskenään, jotta johtava joukkue ei voittaisi käynnissä olevaa erää.

Pelimuodoista ylivoimaisesti kiinnostavin on silti Pitch Black, jossa yksi pelaaja pelaa Riddickinä ja muut ovat tavallisia palkkasotilaita. Paperilla asetelma saattaa vaikuttaa epäreilulta, mutta todellisuudessa palkkasotilaat ovat se puoli, jolla puntti herkemmin tutisee. Riddickin salaisuus on yksinpelin puolelta tuttu pimeänäkökyky, joka antaa suunnattoman edun Pitch Blackin pilkkopimeissä kentissä. Sotilaan aseistus ei paljon anna turvaa, kun vastustajan voi nähdä vain taskulampun kapeassa valokeilassa. Pelaajien väliset suhteet tekevät pelimuodosta erityisen mielenkiintoisen. Sotilaiden on pidettävä yhtä, jotta Riddick ei pääse yllättämään, mutta liian solidaariseksikaan ei ole varaa heittäytyä, sillä vain Riddickin saalistajaa odottaa kunnia toimia itse Riddickinä. Jos viimeistely osuu kohdalleen, pelimuodosta voi kehkeytyä jopa jonkin sortin draamaklassikko.

Nähdyn perusteella The Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena tuntuisi säilyttävän Riddickin maineen laadukkaana lisenssipelinä. Se ei ehkä yllätä samalla tavalla kuin Escape from Butcher Bay, mutta elokuvamaisen jännittävä toiminta puree edelleen eikä runsas sisältö anna aihetta kitinälle. Sarjan ensikertalaisille nähtävää on kahden toimintapelin verran. Playstation 3:n omistajille tulee hyvänä uutisena se, että pelin pitäisi toimia pätevästi myös Sonyn konsolilla. The Darknessin PS3-painosta kiusanneista teknisistä ongelmista on jo päästy eroon, eikä viimeistelyaika suinkaan vielä ole lopussa.