The Dark Pictures: Little Hope

Bandai Namco julkaisee juuri sopivasti Halloweeniksi seuraavan jakson vuosi sitten alkaneeseen The Dark Pictures -kauhuantologiaansa. Lähempänä interaktiivista tarinaa kuin varsinaista peliä oleva Little Hope pelottelee pelaajaa noidilla ja menneisyyden haamuilla.

Tiesulun takia koulubussi joutuu ajamaan kiertotietä pienen Little Hope -kylän läpi. Bussi kuitenkin suistuu tieltä jo ennen kylään pääsyä, ja sen kyydissä olevat matkustajat ovat ongelmissa. Epäilyttävät olosuhteet piinaavat apua etsiviä matkustajia yliluonnollisten voimien pakottaessa heitä etenemään kohti kirotulta vaikuttavaa kyläpahasta.

Pelaaja voi vaikuttaa pelin tapahtumiin valitsemalla hahmojen sanomisia, tutkimalla ajoittain ympäristöä sekä reagoimalla oikea-aikaista nappien painelua vaativiin QTE-tapahtumiin. Mielenkiintoisena ominaisuutena jokaisella valinnalla ja toiminnalla on seurauksensa, jotka vaikuttavat pelin etenemiseen ja kyseessä olevan hahmon tai tämän ystävien kohtaloon. Tämä nostaa kummasti mielenkiintoa uudelle pelikierrokselle esimerkiksi enemmän toivotun lopputuloksen toivossa.

Pelin ongelmana on lähinnä sen juoni. Noidat ja kummitukset kun ovat varsin kolutut aiheet, eikä Little Hope juuri näe vaivaa minkään uuden näkökulman kaivamiseen teemasta. Lähinnä hyppysäikäytyksin eteenpäin kuljetettavassa tarinassa hahmojen käyttäytyminen on myös häiritsevän epäloogista ja vähintäänkin outoa. Täytyy kuitenkin myöntää, että lopun juonenkäänne on varsin omaperäinen ja positiivisesti yllättävä. En myöskään nähnyt sitä jo ennalta, mikä on piristävää. Kokemani loppuratkaisun ansiosta peliä tekee mieli kokeilla uudestaan entistä enemmän.

Pelin tilanteet elävät valintojen myötä pelaajan mukana pitkin matkaa. Koska lukuisissa kohtauksissa on useita ratkaisuja, aiheuttaa tämä hieman sekavuutta kerrontaan, kun kaikki kohtaukset eivät istu saumattomasti toisiinsa. Eri hahmojen peliaika voi myös heitellä aika paljon, mikä voi tuntua nihkeältä, jos Little Hopea pelaa kavereiden kanssa. Loppua kohden peli heittäytyy jopa epäreilun vaikeaksi, ja lähestulkoon pakottaa tilanteet tiettyyn suuntaan, mistä ei oikein jää hyvä mieli. Onneksi asetuksista voi säätää helpotuksia päälle tarvittaessa.

Pelin graafinen ilme on hieman ristiriitainen. Yleisesti Little Hopen alueet ja taustat ovat todella tyyliteltyjä ja näyttäviä. Aavekaupungissa leijuu hyytävä tunnelma, joka tuodaan esiin ränsistynein yksityiskohdin. Pelin hahmot kuitenkin tuntuvat muovisilta kasvoistaan ja jäykän rajoittuneilta liikkeissään. Tosin erityislähikuvat ja tietyissä välivideoissa hahmojen kasvot ovat todella yksityiskohtaiset ja todentuntuiset.

Ääninäyttely on yleisesti tasokasta, vaikkakin hahmojen hokemat ja samojen asioiden toistaminen alkavat hiukan kyllästyttää. Muuten ääniefektit pysyvät tasaisen laadukkaina, vaikka jo kaukaa nähtävät hyppysäikäytykset, jossa äänet nostetaan kaakkoon, ovat aina häiritseviä. Musiikki on varsin vähäistä ja sen verran taustalla, ettei siihen oikeastaan kiinnitä huomiota.

Little Hope on ongelmistaan huolimatta ihan hauska kokemus. Erityisesti pelaaminen yhdessä kavereiden kanssa nostaa tunnelmaa, kun jopa viisi pelaajaa pääsee päättämään oman hahmonsa menosta samalta sohvalta ohjainta kierrättämällä tai netin välityksellä. Tarina vaatisi hiukan omaperäisyyttä ja hahmot voisivat käyttäytyä loogisemmin mutta semmoisiahan ne kauhutarinat ovat.