Ruotsalaisen Starbreeze-studion kehittämä The Darkness julkaistiin vuonna 2007. Peli perustui samannimiseen sarjakuvaan ja oli lisenssipeliksi itse asiassa varsin onnistunut tuotos. Synkkääkin synkemmät supervoimat, pitkät mustat nahkatakit ja veriroiskeet olivat kuin teini-ikäisen hevarin märkä uni.
Päähahmo Jackie ei kuitenkaan ollut - tai ei ole - täysin mustavalkoinen tapaus. Hän aloitti mafiaperheen jäsenenä ja riehui lopulta demonisine supervoimineen läpi New Yorkin alamaailman. Peli oli verinen kuin mikä ja tuhannet vastaantulijat, mutta myös Jackien tyttöystävä Jenny, saivat tuta Jackien ja tätä riivaavan muinaisen The Darkness -olennon murhaavat voimat. No, suurin osa uhreista oli sentään konnia, mutta tyttöystävän kuolema Jackien käsissä oli traagisempi tapaus. Sympatiat kääntyivät antisankarin puolelle.
Jackie on nyt palaamassa televisioruuduille tuplapistooleineen, lonkeroineen ja demonisine voimineen. Kaksi vuotta on kulunut ja Jennyn kuolema kalvaa miestä edelleen yhtä pahasti kuin aikaisemminkin. Moni muu asia on kuitenkin muuttunut. Kehittäjä vaihtui Digital Extremesiin Starbreezen siirryttyä tekijänoikeuskiistojen takia muihin projekteihin. Myös jatko-osan estetiikka on kokenut muutoksen kohti entistä sarjakuvamaisempaa, käsin piirrettyä ilmettä. Kokeillessani peliä muutos vaikutti onnistuneelta. Sarjakuvamaisuus kunnioittaa tietysti enemmän lähdemateriaalia, mutta sopii myös mainiosti pelin synkkään henkeen korostamalla valoa ja varjoja omaperäisesti.
Jackien pimeä puolihan ei valosta välitä, joten pelaajan on pysyteltävä varjoissa ja ammuskeltava lamppuja rikki kuin vandaali ikään. Ykkösessä tämä muodostui pieneksi ongelmaksi, sillä pelaajan oli vaikea nähdä pimeydessä. Kakkosessa ongelma on ratkaistu ovelasti: nyt kontrasti muuttuu pimeässä niin, että näkeminen ei ole enää ongelma, mutta vastapainoksi valossa kirkkaus häikäisee ja suorastaan huutaa perääntymään takaisin varjoihin.
Päähahmosta on kehkeytynyt pelien välillä kuluneen kahden vuoden aikana varsinainen mafiapomo. Elämä ei silti hymyile. Brotherhood-niminen salaperäinen organisaatio on ottanut Jackien ja The Darknessin silmätikukseen. Mikä pahinta, mokomat tuntuvat tietävän kaiken Jackien voimista ja niiden heikkouksista valon suhteen. Aseistautuneina jättimäisillä valonheittimillä ja valokranaateilla viholliset osaavatkin tehdä Jackien elämästä vaikeaa. Onneksi Jackieltä löytyy taskustaan enemmän kuin pelkät pistoolit. Selästä ponnahtavat lonkerot murskaavat, lävistävät, nostavat ja heittelevät vihollisparkoja armottomilla tavoilla. Pistooleita ja lonkeroita voi käyttää yhteistyössä samaan aikaan, ja kun ympäristötkin ovat ihailtavan interaktiivisia, on erilaisia mahdollisuuksia murhakekkereihin valtavasti.
Luovuus palkitaan elinvoimalla sekä Bulletstormin tavoin kokemuspisteillä, joilla voi ostaa kokonaan uusia kykyjä tai parannuksia vanhoihin taitoihin. Vaikka pimeyden synkkyys on muuttunut silmissämme valoksi, on Jackien uusi seikkailu punaisempi verestä ja hurmeesta kuin koskaan aikaisemmin.
Yksi Jackien uusista ja samalla yököttävimmistä kyvyistä on "The Swarm". Sen aktivoidessa demonilonkerot oksentavat vihollisten päälle vihreää polttavaa myrkkyä. Kuten muitakin kykyjä, voi tätäkin parantaa - tai pahentaa - erilaisin tavoin, esimerkiksi pidentämällä hyökkäyksen kestoa tai laajentamalla sen vaikutusaluetta. Ensimmäisestä osasta tuttua on puolestaan Faith No Moren laulajan Mike Pattonin ääni. Mies tekee paluun Jackien korvaan kuiskuttelevan The Darknessin muodossa.
Digital Extreme näyttää nostaneen Starbreezen viestikapulan varsin mallikkaasti. Odotan mielenkiinnolla, miten tarina lopulta täydentää pakettia. Uudet grafiikat eivät aluksi vakuuttaneet, mutta taisteluiden kova ja raaka tempo sekä mahdollisuudet improvisoida Jackien monien kykyjen kanssa saivat virnistämään. Jos uusia leluja ja voimia löytyy lopullisesta versiosta tarpeeksi ja kehittäjät saavat juonen säilymään yhtä jännittävänä kuin lyhyessä ennakkoversiossa, voi The Darkness II olla alkuvuoden huomionarvoisimpia toimintapelejä.