The Elder Scrolls IV: Oblivion Remastered on kiillotettunakin mahtava

Alkuperäinen Oblivion on varmaankin peli, johon olen laittanut eniten tunteja vuosien varrella. Muistan katselleeni trailereita moneen kertaan, kun olin työttömänä kaksikymppisenä poliisina, ja olin innoissani kuin pieni pääsiäislammas, kun peli lopulta julkaistiin. Kun se julkaistiin, pelasin satoja ellei tuhansia tunteja, samoillen Cyrodiilin pienimpiä tehtäviä ja raunioita myöten, joita en ollut aiemmin tutkinut, ja sitten lopulta Oblivionin portit oli suljettava. En koskaan kuvitellut Bethesdaa päivittämään vanhaa peliään, mutta sitten verkon porina alkoi väittäen, että Oblivion julkaistaan uutena ja kiillotettuna versiona, ja vaikka pelistä on härnätty useita kertoja, ei mitään oikeasti tapahtunut. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Oblivion Remastered julkaistiin salavihkaa, ja kun katselin Steamissa latausnappia muutama päivä sitten. Tässä ovat kokemukseni Bethesdan ja Virtuosin päivityksen parissa.

Aion keskittyä pääasiassa siihen, mikä on uutta Remastered-versiossa, sillä monet ihmiset ovat varmaankin pelanneet yhtä paljon tai enemmän kuin minä. Joten aloitetaan. Aloitan siitä, mistä on varmaankin eniten kuultu, mikä on uusi kerros maalia klassikon päällä. Kehittäjien mukaan Oblivion Remastered rullaa vanhalla Creation Engine -pelimoottorilla, jota Bethesda edelleen käyttää peleissä Fallout 4 ja Starfield, ja tämä on se aivot päivityksen takana. Näin saadaan eloa tekoälyyn ja pelimekaniikkaan, mutta siihen päälle on vielä Unreal 5 -grafiikkamoottori, joten kaikki näyttää uudelta ja kiiltävältä. Voi selvästi huomata Creation Enginen rullaamassa kaiken graafisen kiillotuksen alla. Kaikki tuntuu selvästi Oblivionilta niin hyvässä kuin pahassa. Pelissä on hurmaava tönkköys, josta on valitettu kaikki nämä vuodet, ja joka verkon mukaan ei saa puuttua pelistä. Henkilöhahmot puhuvat edelleen toisilleen suurin sanoin, ja kun pelaaja saapuu kaupungin yhdelle alueelle, lentää pelaajan suuntaan niitä samoja sutkauksia kuin aina ennenkin. Kunhan on tottunut kauniiseen grafiikkaan, tuntuu Oblivion Remastered hyvin samanlaiselta kuin edeltäjäkin. Oman aikansa tuotteelta siis, ja se on hienoa se.

Kuitenkin muutamia asioita on peliin lisätty tuoreuden tunteen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi mukana on enemmän erilaisia ääniä eri roduille, mikä on tuoreutta lisäävää. Huomasin, että äänenlaatu on hieman erilainen uusissa ja vanhoissa äänissä, ja tämä johtuu varmasti uudestaan äänitetyistä repliikeistä.

Toinen lisä on, että kokemuspisteiden karttumista on päivitetty. Ennen pelaaja palkittiin taidoilla, joita teki eniten, kun taas nyt voi valita käyttää 12 taitopistettä niihin taitoihin kuin haluaa, mikä tarkoittaa, että kehittyä voi myös sellaisissa taidoissa, joita ei käytä niin paljoa, ja se on hienoa se. En kuitenkaan ole varma, kummasta pidän enemmän. En oikeastaan huomannut isoa eroa, mutta vaihtoehdot ovat aina hyvästä. Kaiken kaikkiaan uudet lisäykset ovat varsin mukavia, mutta se ei muuta sitä, että tässä on Oblivion, ja siitä olen iloinen.

Olisin toivonut kehittäjien muuttavan sitä, että pahikset edelleen karttuvat kokemuksessa pelaajan kanssa. Isoin kritiikkini oli, ja on edelleen, että kun kohtaa aluksi rosvoja lyömäaseilla, mutta kun on itse edistyneempi, kohtaa tavallisilla rosvoilla yhtä huippuluokan varusteita kuin itselläkin. Näin jää miettineeksi, onko rosvoilla vain valmiiksi Daedricin varusteita, vai ryöstävätkö he paikallisia? Tämän pystyi modaamaan pois alkuperäisessä pelissä, ja toivottavasti näin pystyy tekemään myös uudessa versiossa, sillä luultavasti se on ärsyttävin asia niin alkuperäisessä kuin päivitetyssä versiossa legendaarisessa videopelissä.

Trailereissa näkyy kaunista grafiikkaa, jonka peli pukee kuin peitoksi kuluneen puvun päälle. Unrealin monet graafiset muskelit ovat esillä päivityksessä aina kaikenlaisesta valaisusta säteenseurannan taikaan saakka, mikä voi samalla myös hidastaa ruudunpäivitystä. Jos on sellainen kone, joka pysyy perässä, näyttää kaikki vaikuttavalta, mutta halusin ruudunpäivityksen yli 60 fps, ja kuuleman mukaan peli yskii konsoleilla. Muuttuukohan tilanne paremmaksi ajan myötä? Toivoa sopii. Onneksi suurin osa on pois päältä kytkettävissä, jolloin vähemmän tehokkaat koneet voivat peliä pyörittää, mutta yhtä hyvältä se ei silloin näytä. Valaistus on iso osa siitä, miksi peli näyttää trailereissa niin hyvältä, ja kun sitä ei ole, näyttää kaikki valitettavasti huonommalta.

Henkilöhahmoistakin ajatukseni ovat kaksijakoiset. Verkossa on päätetty, että suun liikkeet ovat huonot, mutta minä en näe siinä ongelmaa. Verkossa jaksetaan valittaa, mutta me historian opettajat opetamme sellaista kuin lähdekritiikki, enkä usko sen olevan suuri ongelma. Minusta ongelma on, että henkilöhahmot näyttävät kummalliselta. Oblivionissa ei ole kilttejä ihmisiä. Melkein kaikki näyttävät karikatyyreiltä, ja näyttävät huonommalta kuin alkuperäisessä Oblivionissa. Minusta tämä johtuu siitä, että rypyt ja muut eivät näytä oikeasti rypyiltä silloin joskus ja nyt, mikä johtaa todella rumiin henkilöhahmoihin jopa puhuttaessa nuorille ja rikkaille ihmisille pääkaupungissa. Aivan kuin Unreal olisi tehnyt kaikesta liian realistista, enkä pidä siitä. Näin osa hurmaavuudesta poistuu, mikä oli läsnä alkuperäisessä. Ehkä tämä on subjektiivisesti vain minun ajatteluani, mutta kehittäjät olisivat saaneet tehdä parempaa työtä. Tämä koskee niin monia tekstuuripintoja varsinkin luolissa, joissa näkee sauman luolan lattialla pienine kolmioineen. Jälki on huolimatonta.

Tarina on se sama, jos pelasi tavallista versiota. Kaikki laajennukset ovat mukana, mikä on hienoa, ja kyseessä on historiallisesti se sama kokemus, jonka monet ovat varmaankin jo saaneet moneen kertaan menneen 19 vuoden aikana. Jos ostaa sen kalliimman version, saa mukaan muutaman ylimääräisen tehtävän ja komean hevoshaarniskan, mikä on varsin ironista asiasta perillä oleville, mutta en ole varma, onko kaikki kymmenen euron arvoista. Minusta tarina on edelleen kelvollinen, ja vaikka useat tehtävät saa suoritetuiksi vauhdilla pelkän kokemuksen perusteella, on mukana silti tehtäviä, jotka on mukava kokea päivitetyllä grafiikalla. Shivering Isles on sekin mahtava nähdä uudella ulkoasulla. Unreal 5 soveltuu enemmän happoiseen tyyliin Sheogorathin majapaikassa kuin Cyrodiilin idylliseen maisemaan.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että Oblivion Remastered on taidokas uusintajulkaisu legendaarisesta pelistä, joka tuo esiin nostalgian niille, jotka ovat eläneet tarinan ja Martin Septimin taiston vastaan Mehrunes Dagonia melkein kahden vuosikymmenen ajan. Bethesda ja Virtuos ovat pitäneet tunnelman ja rungon ennallaan, mikä teki Oblivionin, ja päivittäneet kokonaisuuden tuoreemmaksi. Oblivion on aikansa tuote enkä tiedä, osaavatko uudet pelaajat elää jäykkyyden ja kummallisuuden kanssa, jonka veteraanit kokevat niin mahtavaksi. Mutta kauniina ja kiiltävänä aikakapselina Oblivion Remastered on kaikkea, mitä toivoa saattaa. Ei enempää eikä vähempää.