The Eye of Judgment: Legends

Juonikuvio on simppeli. Pahat Biolith -hirviöt uhkaavat taas maailmaa ja kaikki näyttää jo toivottomalta. Onneksi paikalle ilmestyy kuin taikaiskusta Valittu Velho, joka sattuman kautta lyöttäytyy yksiin Romili -nimisen tytön kanssa. Parivaljakko päättää luonnollisesti estää mörköjen aikeet ja lähtee pitkälle matkalle, johon mahtuu sekä erikoisia tuttavuuksia että hirvittävä määrä kortinpeluuta.

Juonesta viis, tärkeintä pelissä on itse korttipeli ja se toimii oikein mallikkaasti. Korttia pelataan 3x3-ruudusta koostuvalla pöydällä ja molemmilla pelaajilla on oma pakkansa, josta kortteja ladotaan vuorotellen pöytään. Pelin voittaa se, kumpi onnistuu ensimmäisenä saamaan laudalle viisi omaa otustaan. Vaikka perussäännöt ovat näinkin yksinkertaiset, erikoissäännöt pitävät huolen siitä, että pelaaminen vaatii tarkkaa suunnittelua, taktista silmää ja tuuria.

The Eye of Judgment: Legendsin tärkein elementti on ehdottomasti rajallisten resurssien hallinta. Korttia lätkitään pöytään vuorotellen ja aina oman vuoron alussa omaan varastoon napsahtaa kaksi pistettä manaa. Tämä mana toimii pelin polttoaineena, sillä lähes kaikki toimet kuluttavat sitä. Otusten manaaminen, niiden kääntäminen oikeaan suuntaan, hyökkääminen ja loitsujen heitto syövät kaikki tätä arvokasta resurssia, joten lyhytnäköinen pelaaminen kostautuu varmasti. Voimakkaista mörökölleistä ei ole mitään hyötyä, jos niiden käyttämiseen ei riitä potkua. Peli pakottaa tekemään kompromisseja ja miettimään tekojensa seurauksia, mikä on nautinnollisen piinaavaa.

Riittävä manamäärä ja oikeat otukset eivät kuitenkaan riitä vielä voittoon, sillä laskuihin täytyy sisällyttää myös ruudukon sisältämät elementaaliset alueet ja niiden vaikutukset omiin ja vastustajan hirviöihin. Jos olennon pelaa samaa elementtiä sisältävään ruutuun, sen kestopisteet kasvavat kahdella. Väärässä ruudussa ne pahimmillaan tippuvat saman verran. Keskiverto-olennolla on 2-4 pistettä elinvoimaa, joten väärä sijoittuminen voi olla kirjaimellisesti kohtalokasta. Elementtien sijoittuminen on syytä painaa mieleen mahdollisimman nopeasti, sillä niiden paikat eivät pelin aikana vaihdu ja onnistuneen pakan rakentaminen edellyttää niiden muistamista.

The Eye of Judgment: Legendsin syvyys ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä jokaisella olennolla on erilaisia kykyjä, jotka usein muuttavat ratkaisevasti niiden luonnetta. Jopa surkeimmalle olennolle löytyy käyttöä, jos se antaa kaikkien vieruskavereiden väistää yhden hyökkäyksen.

Lisätään tähän soppaan vielä lopuksi erilaisia loitsuja ja vastustajista riippuvia erikoissääntöjä, niin keitoksen voi taata maistuvan. Ja jos yksinpelaaminen ei kiinnosta, niin muita vastaan voi kisailla netin välityksellä joko yksittäisissä tai "paras kolmesta" -mittelöissä. Onnistuupa sen kautta jopa korttien keskinäinen vaihteleminenkin.

Vaikka peli toimii vallan loistavasti, jotain silti puuttuu: fyysiset kortit. Alkuperäinen Eye of Judgment oli erikoinen strategiapeli, sillä se yhdisti onnistuneesti keräilykorttipelin ja virtuaaliset taistelut. Tuntui jännältä nähdä, kuinka omat kortit heräsivät eloon PlayStation Eyen avulla ja siinä piili myös pelin suurin viehätys. Tässä versiossa ei pääse ollenkaan näpräämään oikeiden korttien kanssa, sillä kaikki tapahtuu virtuaalisesti. Siinä piileekin pelin suurin pettymys, sillä virtuaalisen korttipakan hallinta ei ole läheskään yhtä hauskaa.

Otukset eivät myöskään ole yhtä vaikuttavia kuin edeltäjässään ja jotkin näyttävät vain epämääräiseltä kasalta pikselipuuroa. Myös kaikenlaiset hyökkäysanimaatiot puuttuvat pelistä täysin. Raivostuttava joka ikisen pienen yksityiskohdan selostava kuuluttaja on jälleen mukana, mutta hänet saa onneksi hiljennettyä. Valitettavasti tällöin hiljenevät myös kaikki muut efektit, mutta pelin parissa viihtyy myös pelkän taustamusiikin voimin.

The Eye of Judgment: Legends on oivallinen korttipeli, josta kuitenkin puuttuu korttipelin tärkein ominaisuus eli käsinkosketeltavuus. Tällaisenaan peli on vain hyvä ja syvällinen strategiapeli.