Raideräiskintöjen vähyys nykypäivän pelitarjonnassa on todellinen synti. Pökkelö tarina, yllättävät käänteet, juustoiset hahmot ja silmitöntä räiskintää; meno ei siitä juuri parane. Tämän takia MegaPixel Studion tekemä uusintavedos klassisesta The House of the Dead 2 -pelistä on suoranainen kulttuuriteko.
Vuosi ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen Italiassa puhkeaa zombiepidemia. AMS-agentit kutsutaan tutkimaan asiaa ja samalla selvittämään, mitä heidän kadonneelle kollegalleen on tapahtunut.
Jos The House of the Dead -peli ei ole tuttu, jatko-osan tarina saattaa vilahtaa hieman ohi. Nimiä ja tapahtumia heitetään ilmaan kuin kaikki olisivat perillä todella yllättävistäkin tapahtumista ja hahmoista. Toisaalta pelin alkaessa vauhti on sen verran kova, ettei tarinalla oikeastaan ennätä olla enää väliä. Telenovelan tasoisille käänteille ja yleiselle tarinankululle ei kerkeä kuin hymähtää, sillä ruutu täyttyy ties minkälaisista hirviöistä, joita rei'itetään erilaisin asein täydellisessä väkivaltahurmoksessa. Vaikka itse tarina päättyy aina samaan paikkaan, reitti sinne muotoutuu pelaajan valintojen ja ammuttujen kohteiden mukaisesti, mikä antaa vain noin tunnissa läpäistävälle kampanjalla hyvää uusintapeliarvoa.
Ydin-idea pelissä on kaikessa selkeydessään viihdyttävä. Pelaajaa viedään automaattisesti eteenpäin erilaisilla alueilla pysähtyen tilanteisiin, joissa hirviöt hyökkäävät. Silmistä kuvatussa näkymässä on aseen tähtäin, jota pelaaja ohjaa. Tilanne pitää tyhjentää hyökkäävistä hirviöistä, jotta matka pääsee jatkumaan eteenpäin. Menoa monipuolistetaan sysäämällä pelaajan eteen myös avuttomia siviilejä. Näitä reppanoita pelastamalla on mahdollista avata uusia reittejä eteenpäin tai saada erinäisiä apuja taistoon, kuten parempia aseita tai lisäelämiä. Pelastaminen on yleensä kiinni vain sekuntien reaktioajasta, ennen kuin hirviöt pistävät nämä kohteet suuhunsa, jos siis pelaajan liian herkkä liipaisinsormi ei ole jo ennättänyt sinetöidä heidän kohtaloaan. Tätä sattui ainakin itselleni enemmän tai vähemmän vahingossa harva se hetki.
Pelimekaniikat eivät tunnu täysin viimeistelyltä. Tattiohjaus on epävarmaa vaikka asetuksia pystyykin säätämään yllättävän monipuolisesti ja yksityiskohtaisesti. Peli onkin parhaimmillaan gyro-ohjauksella, mikä antaa autenttisemman pelihallitunteen pyssyttelyyn. Joy-conin gyro tuntuu kuitenkin oireilevan epätarkkuudesta, mutta sitäkin enemmän häiritsevästä seilailusta ja muista yhteysongelmista, sillä vain lyhyen paukuttelun jälkeen tähtäin ei enää pysy keskellä, vaan ohjain lähtee vetämään sivulle. Hyvin pian peliä pitää pelata jo ohjain pahasti vinossa, josta tosin selviää ravistamalla hetkellisesti ohjainta. Gyro myös saa tähtäimen välillä pysähtymään kokonaisuudessaan tai kadottamaan tämän sijainnin, mikä ei todellakaan auta hektisen räiskinnän keskellä.
Yksinkertaisesta ideasta huolimatta The House of the Dead 2 Remake on haastava peli. Jo kaikista helpoimmalla vaikeusasteella peli saa hikoilemaan alati kasvavien ja nopealiikkeisten hirviöjoukkojen edessä yllätyshyökkäyksistä puhumattakaan. Vaikka ammuksia on loputtomiin joita upottaa hirviöihin, pitää ase ladata ammuskelun välissä. Hektisestä toiminnasta kertoo jotain jo sekin, että pelin klassinen "reload!"-kehotus kaikuu toiminnan ohella mantran tavoin sekuntien välein.
Vaikeustasolle voi antaa kampoihin aktivoimalla kaksinpelin. Pelin tarinaosiota voi ammuskella kaverin kanssa sohvalta käsin, mikä nostaa pelin hauskuuden uudelle tasolle. Kaverin kanssa voi tarinan peitota yksissä tuumin tai kilpailla pisteistä. Pelin tarinaosio on pelattavissa alkuperäisenä versiona tai uudistettuna arcade-versiona, joiden erot ovat oikeastaan hyvin vähäiset. Pelaaja voi myös treenata sihtiään erillisessä harjoitusosiossa, missä valittavana on panttivankien pelastaminen tai pomotaistot. Näiden eri pelitilojen parissa paukuteltavaa riittää muutamiksi tunneiksi.
Audiovisuaalisesti The House of the Dead 2 Remake on kuin aikahyppy vuosikymmenten takaisiin pelihalleihin. Alkuperäinen tunnelmallinen ilme on säilytetty onnistuneesti kulmikkaita hahmoja myöten. Tekstuurit ovat kuitenkin tarkat ja meno selkeää. Maailma vilisee yksityiskohtia aina bonuksia sisältäviä laatikoita ja tynnyreitä mutta myös reippaita veripurskeita myöten. Mahtavaa on myös, että ampumisjäljet jäävät näkyviin seinissä. Vihollisten kirjo on kekseliäisyydessään huvittava mutta monipuolisuudessaan ainoastaan kohtuullinen pelin kierrättäessä samoja hahmoja jossain määrin. Musiikki on odotettavaa rockpohjaista tykitystä ja goottityylistä fiilistelyä, mikä kieltämättä istuu kliseisesti vauhdikkaaseen hirviöräiskintään. Ääniefektit ovat varsin diskanttipohjaista kihinää, mutta aseissa on sentään jonkin verran potkua. Ääninäyttely on ihanan pökkelöä jäykistelyä, mikä antaa pelille huvittavaa särmää kaiken teurastuksen keskellä. Erityisesti lentävän hirviön heliumpohjainen kimitys on jo niin naurettavan kuuloista, että peli pääsee todella hilpeään menoon juuri tämän ponnettomilla ukaaseilla. Yleisesti peli rullaa sujuvasti Nintendo Switch OLEDilla, mutta kun käy tarkastelemassa kerättyjä vihollisia ja aarteita erillisessä galleriassa, peli menee todella tahmeaksi, eikä tästä pääse eroon kuin uudelleen käynnistyksellä.
The House of the Dead 2 Remake on piristävä tuulahdus vanhoilta hyviltä ajoilta. Se osoittaa, että ennenkin osattiin tehdä pelejä, ja että raideräiskinnöissä on edelleen potkua. Käännöstyö olisi voinut olla huolellisempi, sillä pelissä on ongelmansakin, mutta erityisesti kaksinpelinä meno on edelleen hauskaa ajanvietettä, jota kannattaisi kokeilla muidenkin kuin niiden, jotka ovat eläneet tämän jo aikanaan.