Vuosi on 1932, ja pahat voimat uhkaavat muuttaa maailman mustaksi ja epämiellyttäväksi paikaksi. Pieni joukko laittaa kuitenkin kampoihin.
The Lamplighters League esittelee aluksi herrasmiehen Lateef ja tappavan kaunottaren Ingrid. Ajan kanssa muitakin agentteja rekrytoidaan, ja he ovat erilaisia niin ominaisuuksineen, aseineen kuin taitoineenkin. Ensivaikutelma on hyvä, ja innoitusta tunnutaan hakeneen muun muassa Indiana Jonesista ja Unchartedista. Tarina on sekin klassinen taisto hyvän ja pahan kesken. Mukana on peräti kolme pahaa ryhmittymää, ja jokainen haluaa ottaa haltuunsa jonkinlaisen maailmanlopun tornin tuhoten siinä samalla koko maailman. Pelaajan tehtävänä on sabotoida moiset aikeet.
The Lamplighters League tarjoilee niin vuoropohjaisen kuin reaaliaikaisenkin pelaamisen. Mitään uutta ei tässä ole, mutta ratkaisu on silti kiinnostava. Pelaaminen on reaaliaikaista niin kauan kuin pahikset eivät huomaa hiiviskelevää pelaajaa. Meno muuttuu vuoropohjaiseksi, kun pelaaja havaitaan. Vuoropohjaisen voi halutessaan kytkeä päälle itsekin, jos ei halua vain hiipiä kaikkien ohi. Valinnanvapaus on hieno juttu. Toisaalta on selvä etu siinä, että hoitaa suuren joukon pahiksia pois päiviltä hiljaisesti ja sujuvasti. Kun siis pelaaja on vahvasti alakynnessä, muuttuu vuoropohjainen taistelu selvästi vaikeammaksi.
The Lamplighters League saa omaa lisäänsä värikkäistä henkilöhahmoista. Jokaisella on siis omat taitonsa ja aseensa unohtamatta näiden ohella sitä persoonallisuutta. Aluksi pelaaja ohjaa Lateefia ja Ingridiä. Ingrid hyökkää vahvistetuilla hanskoillaan, kun taas Lateef hiiviskelee varovaisesti iskien pahikset tainnoksiin. Kukaan ei varsinaisesti ole sankari, vaan kaikki ovat pahiksia omine tavoitteineen. Maailmaa pelastamaan päätyneet sankarit tekevät työnsä ennen kaikkea rahan motivoimina. Pahiksien monimuotoisuus on sekin varsin hyvää. Mukana on myös arjalaista ääriliikettä, mikä istuu hyvin käsiteltyyn aikakauteen. Pahiksia on erilaisia tyyppejä kykyineen, eikä ketään kannata aliarvioida. Se nimittäin yleensä kostautuu.
Tehtävissä ei valitettavasti ole juurikaan vaihtelua. Tehtävä koostuu yleensä oman joukon johtamisesta paikasta A paikkaan B, ja tappamalla kaikki tielle asettuvat. Tehtävien välillä on sentään kiinnostavampaa, kun kaikki kokoontuvat päämajaan saarelle keskustelemaan seuraavasta siirrosta. Samalla toki eri henkilöhahmojen persoonat tulevat esiin. Näin pelaaja osaa koostaa seuraavaan tehtävään sen omasta mielestään parhaan tiimin erilaisine kykyineen.
Parhaimmillaan The Lamplighters League on hurmaava ja värikäs mielenkiintoisine henkilöhahmoineen. Tarjolla on kuitenkin varsin kliseinen maailmanlopun tarina. Itseään toistava rakenne on harmillista, sillä ainesta olisi ollut parempaankin.
