The Last of Us oli Gamereactorin vuoden 2013 paras peli, eikä syyttä. Itse annoin sille kuitenkin yhdeksikön johtuen Naughty Dogille tyypilliseen tapaan pitkäksi vedetyistä ammuskelupätkistä ja immersiota rikkovasta tekoälysekoilusta. Myönnän, että olen funtsinut tätä päätöstä vielä jälkeenpäinkin.
Nyt Left Behind antaa minulle uutta miettimistä. Se on ensimmäinen ja viimeinen tarinalisäri The Last of Usiin, mutta se voi olla juurikin tarpeeksi. Sanomattakin on selvää, että teksti voi tästä eteenpäin sisältää kevyesti spoilaavaa settiä. Kerrottakoon siis tässä vaiheessa niille, jotka lopettavat lukemisen tähän: ostakaa tämä lisäri, ette kadu.
Tiesimme jo etukäteen, että Left Behind perehtyy Ellien elämään ennen Joelin ilmaantumista kuvioihin. Elliellä oli tuolloin kouluttautumassa sotilaiden riveihin, ja tällä oli kaveri nimeltä Riley, jonka kanssa hän hengaili enemmänkin. Left Behind toki käsittelee näiden ystävysten seikkailuja, mutta yllätys yllätys, se paljastaa myös uuden välinäytöksen The Last of Usin pääkampanjasta.
Mitä tapahtui sen jälkeen, kun Joel sai syksyllä rautatangon kroppansa lävitse? Miten Ellie sai tämän pidettyä hengissä ja kuljetettua siihen suojaan, jossa hänet talvella näimme? Left Behind vastaa näihin kysymyksiin, vuorotellen menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Ellien ja Rileyn osuus on paljolti tarinavetoinen ja sisältää paljon välianimaatioita, kun taas Ellien sooloretki on toiminnallisempaa settiä. Tasapaino on kerrassaan parahultainen.
Naughty Dog ei ole lähtenyt venyttämään tätä kolmituntista pelikokemusta pidennetyillä taistelukohtauksilla. Nekin yhteenotot, mitä Left Behind sisältää, ovat mielenkiintoisempia kuin ydinpelissä, koska Ellie voi usein taktikoida sienipäitä ja ihmisvihollisia toistensa kimppuun. Lisäriin on pakattu se mitä siinä pitääkin olla, eikä yhtään enempää, ja tämä sopii minulle vallan hyvin.
Vaikka pääpelin puuttuva kohtaus onkin mielenkiintoinen, on Left Behindin todellinen ydin tietenkin Ellien ja Rileyn tarinassa. Tarinankerronta ei ole lisäosassa todellakaan notkahtanut, ja dialogin taso on kadehdittavaa. Mocap-teknologia on vanginnut lahjakkaiden näyttelijöiden ilmeet ja ruumiinkielen viimeistä pientä nyanssia myöten, ja tyttöjen välinen kemia hohkaa ruudulta tyystin mahtavasti.
Sanotaan, että paraskin pelitarina pääsee vain keskiverron elokuvan tasolle, mutta viimeistään nyt tämäkin rajapyykki on murskattu. Myös pelaajan sydän saattaa murskautua, koska tarina ei ole tippaakaan totutusta keveämpi, vaikka sillä onkin leikkisät hetkensä.
Toisin kuin emopelissä, kolmituntisessa lisäosassa ei ole pitkitettyjä taistelukohtauksia.
Left Behind on lyhyen kestonsa vuoksi tiukempi ja tehokkaampi kokonaisuus kuin The Last of Usin pääkampanja. Se avaa pelaajille aivan uusia puolia Elliestä varmistaen tämän ikonisen paikan pelihahmojen joukossa. Pääkampanja on melkein pakko pelata uusiksi tämän lisärin jälkeen, koska sitä katsoo silloin taas uusin silmin.
Left Behind on lisäri, joka nostaa emopelinsä uudelle tasolle. Se on harvinainen taidonnäyte, ja se puuttuva palapelin palanen, joka nyt saa minut nostamaan The Last of Usin arvosanan täyteen kymppiin. Ei ole mitään syytä maailmassa, miksi alkuperäisestä pelistä nauttinut pelaaja jättäisi tämän lisärin väliin. Se olisi virhe sekä mahdollisesti rikos, joskaan ei sellainen, johon meidän lainsäädäntömme puuttuisi.