The Legend of Zelda: Echoes of Wisdom, nerokkuus on yksinkertaisuudessa

Yksi mieleen tulevista asioista puhuttaessa suunnittelusta, on Fumito Uedan tunnuslause töilleen: Suunnittelua yksinkertaistamalla. Tarkoituksena on kerätä projektin kaikki ideat, rajata ne pieneen lukumäärään, joihin keskitytään, ja sitten rakentamalla kokonaisen kokemuksen niistä muutamasta ideasta. Ja tätä lähestymistapaa nähdään paljon lähestyvässä Zeldan ensimmäisessä (ja toivottavasti ensimmäisessä monista) sooloseikkailussa päähenkilönä. Todellakin, olemme pelanneet demoa The Legend of Zelda: Echoes of the Wisdomista pelin alusta aina ensimmäisen luolaston loppuun, ja voin jo nyt sanoa, miksi pelissä täytyy olla nimenomaan prinsessa päähenkilönä, sillä kyseessä on niin erilainen (ja samaan aikaan hyvin tuttu ja turvallinen) pelikokemus verrattuna pelisarjan muihin nimikkeisiin.

Aluksi se kysymys on selvä: miten Echoes of Wisdom asettaa pelikentän uutena omana pelinään sarjassa, jonka edelliset pelit olivat Breath of the Wild ja Tears of the Kingdom? Näin tehdään tekemällä erilaiseksi se, miten päähenkilöt vuorovaikuttavat maailman kanssa, ja miten päähenkilöiden parhaat ideat ovat mukana omalla maallaan. Aiemmissa Zelda-peleissä Link kohtasi seikkailunsa miekalla (Master) ja kilvellä, kun taas Zeldalla ei ole taistelutaitoja lainkaan, ja ainoastaan mystinen sauva toimintaa varten. No, hänellä on sauva, ja hänellä on Tri. Kyseessä on mystinen keijumainen hahmo, joka toimii yhdessä nyt kadonneiden liittolaistensa kanssa suojellakseen Hyrulen kuningaskuntaa Void Rifteiltä, joka on hyvin samanlainen kuin kuuluisa Nothingness Päättymättömässä tarinassa: ne kuluttavat kaiken tieltään ja luovat tyhjyyttä, jossa ei voi liikkua ja ne vangitsevat kokonaisia alueita, linnoja, luolastoja ja siellä asuvia poloisia asukkaita.

Zelda ja Tri yhdessä pakenevat Hyrulen linnasta (paha tuntematon voima on kuninkaan ja neuvonantajat joko korvannut tai hypnotisoinut), ja sen jälkeen sitten tämä ajatus suunnittelun yksinkertaistamisesta alkaa kehittymään. Ensimmäisen tunnin aikana meille on jo esitelty ja laitettu käyttöön kaksi tärkeintä keinoa, jotka Zeldalla on: Replicate ja Link. Oppiakseen käyttämään Replicatea, me lähestymme mitä tahansa kohdetta, jonka ympärillä on hohtava kehä skannataksemme sen ja tallentaaksemme sen muodon (tai loitsun, se ei ole vielä selvää meille) pelin omaan tietosanakirjaan. Tällä tavalla voimme luoda kopion siitä, jos tarvetta on. Ensimmäisessä osiossa, kuten jo sanoin, täytyy Zeldan hiiviskellen paeta linnasta, vältellä vartijoita kuin nyt oltaisiin Ocarina of Timen puutarhassa ikään. Vain täällä me voimme kopioida joitakin kohteita, joita voi heittää yhteen suuntaan, ja näin hämätäkseen vartijoita huomaamatta ohitse hiippailua varten, tai luoda tasoja korkeammalle hyppimistä varten. Me voimme rakentaa siltoja ruukutetuista pensaista tai kelluvista sängyistä, näköesteitä puisista laatikoista, ja... No, pääsimme pelaamaan vain lyhyen jakson, mutta on selvää, että mahdollisuuksia on niin paljon kuin mielikuvitus antaa myöten. Replicat eivät ole loputtomia, tietenkään, ja niiden "hinta" ja määrä riippuvat echoeseista, joita Tri varastoi häntäänsä, ja nämä näkyvät ruudulla pieninä kultaisina kolmioina. Olen varma siitä, että useampikin pohtii teorioita Triforce of Wisdomista, mutta meillä ei ole aikaa paneutua siihen juuri nyt, ja kun pääsen käsiksi kokonaiseen versioon, odotan mielenkiinnolla, josko jotain selviäisi.

Käytävillä samoillessa jätämme kotimme ja tulemme ulkoilmaan nähdäksemme Hyrulen olevan kriisissä, sillä yhdestä riftistä eli ulottuvuusrepeämästä pursuaa ulos hirviöitä valtoimenaan terrorisoiden asukkaita. Pahikset (kuten lepakot tai hiisit) ovat samoja: ensin ne on voitettava (käyttämällä replica-esinettä, ja heittää sitä), ja sitten niiden heijastuma eli echo tallennetaan. Riippuen pahiksen vahvuudesta hinta kopioinnille on suurempi tai pienempi, ja sen määrittäminen, millaista replicaa haluaa ottaa käyttöön liittolaisina silloin kun haluaa säästää paljon aikaa ja vaivaa. ja vaikka tiedän, että tavoite on merkittynä karttaan kauempana idässä, me löydämme pienen luolan matkalla, jossa Tri käyttää tilaisuutta esitelläkseen meille sen kyvyn Bind. Tämä sitominen tuo mieleen magneetin Breath of the Wildissa yhdistettynä ultrahandiin Tears of the Kingdomissa. Zelda koukuttaa kohteita ja liikuttaa niitä tasaisen matkan halki huoneen - tukkiiko tien iso lohkare jyrkänteen reunalla? Yhdistä se, ja heitä yli laidan. Paikalla on kohde kiinnittyneenä seinään, ja sinä haluat vetää sen pois, yhdistä se ja vedä takaisin. Näet käyttömahdollisuudet, joita tällä voimalla on, mutta se ei ole mitään, jos minä kerron sinulle, että on olemassa myös takaperoinen sidos, jossa se onkin Zelda, joka "kiinnittyy" kohteen liikkeeseen. Edessä on mahdoton kuilu yli hypättäväksi, mutta ehkä se korotettu kulkutie siellä voi leijuen kuljettaa sinut toiselle puolelle.

Ja näille kahdelle peruspilarille rakentuu Echoes of Wisdomin pelikokemus, ainakin toistaiseksi. Olen nauttinut ensimmäisestä puolestatoista tunnista ja sen ensimmäisestä luolastosta, ja on selvää, että Hyrulesta on tullut totinen leikkipaikka pulmille hauskapitoa varten ja yhdistelmien kokeiluun näillä kahdella kyvyllä. Ja koska sinä voit käyttää niitä koska tahansa, voit löytää keinoja ratkoa tilanteita tavoilla, joita Nintendo ei ole osannut ennakoida. Kyse on samanlaisesta nerokkuudesta kuin muissa Switchin pääpeleissä, vain tiivistettynä tiiviimpään peliin samanlaisella ulkoasulla kuin uusittu versio Link's Awakeningista oli (joskin nyt ulkoasua on muokattu ja tuunattu elävämmän näköiseksi).

Mutta ehkä koet, että jotain puuttuu The Legend of Zelda -tyylisestä toiminnasta, kun se ei olekaan The Legend of Link (?). No, mukana on hetkiä, jolloin enempää sinun mahtavat hirviösi taistellessaan puolestasi tai sinun oveluutesi voivat voittaa joitakin vastustajia, ja silloin mukaan astuu Swordfighter Form. Eräässä vaiheessa demoa, jälkeen historian lehdille jäävän taiston, me saimme Mysterious Swordin, jonka kera Zelda saa Linkin kyvyn ja voiman miekkamiehenä. Mutta tämä voima on kovin lyhytikäinen, ja sinun on kerättävä siruja energiumia sen lataamiseksi. Lyhyt kokemukseni kertoi sen, että aktivoiminen kannattaa vain silloin, kun on aivan pakko.

Ja näin, kera kolmen erilaisen pelimekaniikan, jotka luovat täydellisen synergian keskenään, Echoes of Wisdom on merkki siitä, että "yksinkertaisuudessa on nerokkuutta", ja että prinsessa Zelda on saanut pelin, joka näyttää, että se voi pysyä "isoveljiensä" tahdissa. Jos tämä on se "toinen" suunta eteenpäin pelisarjalle (sen toisen ollessa isot kolmiulotteiset avoimet maailmat), olen enemmän kuin halukas lähtemään sille tielle.