The Lord of the Rings: Conquest

The Lord of the Rings: Conquestin ajatuksena on heittää pelaaja takaisin saagan eeppisimpiin taisteluihin aina Helm's Deepista Minas Tirithiin. Taistelut eivät seuraa täysin orjallisesti elokuvien käsikirjoitusta, vaan niitä on jossain määrin muokattu taipumaan enemmän pelillisiksi skenaarioiksi.

Pelaajan valittavana on neljä erilaista hahmoluokkaa: maagi, soturi, tiedustelija sekä jousimies. Maagi ja jousimies ovat on vahvasti tukiluokkia joiden paikka on taka-alalla, soturi on aina taistelun etunenässä ja tiedustelijalla on kyky muuttua näkymättömäksi ja tehdä ilkeitä selkäänpuukotuksia vastapuolen pelaajille.Örkkien vastaavat noudattelevat perusperiaatteiltaan samaa kaavaa.

Jokaisella luokalla on myös omat erikoishyökkäyksensä. Jousimiehellä on niin tuli- kuin myrkkynuolet, soturi osaa sytyttää miekkansa tuleen ja maagi tekee massiivista aluevahinkoa sekä parantaa muita joukkoja. Kenties hyödyllisimmältä tuntui tiedustelijan kyky muuttua näkymättömäksi ja suorittaa vahvoja komboja vihollisen selustaan. Salavihkaisuutensa ansiosta se saattaa muodostua moninpelin suosituimmaksi hahmoksi.

Taistelut ovat yksinkertaisia monotonisuuteen asti. Pelaaja juoksee lipulta toiselle ja vartioi sitä tietyn aikaa, jolloin alueen omistus siirtyy hänen haltuunsa. Jokaisella kerralla pelaaja saa päälleen massiivisia vihollisaaltoja, jotka yrittävät ryövätä lipun itselleen. Vastustajiin kuuluu muun muassa örkkien rivisotilaat, jousuimiehet, peikot, soturit sekä maagit. Ajoittain lipunryöstön sijaan pelaajan pitää puolustaa tiettyä aluetta, mutta tämä ei perusperiaatteiltaan eroa lipunryöstöstä millään tavalla.

Tarinan niin salliessa pelaajalle annetaan mahdollisuus pelata myös jollakin Sormusten Herran sankareista, kuten Gimlillä, Gandalfilla tai Aragornilla. Varsinaista käytännön eroa sankareiden ja normaalien rivisotilaiden välille ei kuitenkaan synny, muiden kuin hieman voimakkaampien iskujen muodossa. Sankareiden pelaaminen on kuitenkin varmasti omiaan tuomaan hieman lisää immersiota pelaamiseen.

Conquest on selkeästi suunniteltu moninpelin ehdoilla. Yksinpeli tuntui loppujen lopuksi ainoastaan moninpeliltä boteilla, jota höystettiin videopätkillä alkuperäisistä elokuvista. Koska ennakkovaiheessa palvelimet kaikuivat vielä tyhjyyttään, moninpeliä ei päästy tositoimissa testaamaan. Tämän vuoksi on vaikea sanoa mihin suuntaan Conquest on menossa, mutta ei ole vaikea kuvitella pelin heräävän aivan eri tavalla eloon muiden pelaajien kanssa.

Conquestista jäi sellainen tuntuma, oli ettei peli ei jalosta ideoitaan pidemmälle kuin on pakko. Kaikesta huokuu "tämä on jo nähty" -tunne, eikä se tarjonnut oikein mitään maata mullistavaa lyhyen pelaamisen perusteella. Jos kehittäjä päättää palata takaisin suunnittelupöydän ääreen ja hioa pelimekaniikalle potkua edes yhdellä uudella idealla, saattaa Conquest olla kelpo lisäosa Sormusten Herra -saagaan. Tällaisenaan Keski-Maahan palaamista odottaa pikemminkin kauhulla.