The Outer Worlds 2 tarjoilee lisää ulkomaailman ihmeitä

Vuoden 2019 The Outer Worlds räjäytti pankin. Falloutien ja Deus Exien jalanjäljissä kulkeva ammuskeluroolipeli onnistui yhdistelemään toiminnan ja roolipelaamisen parhaita puolia myyntimenestystä ja palkintoja keränneeksi kokonaisuudeksi.

Kuusi vuotta myöhemmin pääsemme jälleen nauttimaan Obsidianin magiasta jatko-osan kanssa. Onko mikään muuttunut? Kyllä ja ei - ainakin liikkuvia osia ja uusia reittejä on tullut runsaasti lisää, vaikka tutun tuntuman tunnistaa välittömästi.

Koska kyseessä on viime kädessä roolipeli, on pelimekaniikkaa järkevintä kuvailla nimenomaan hahmolomakkeen ominaisuuksien kautta. Perusasiat ovat melko tuttuja: hahmo kehittyy pääasiassa varusteiden, taitojen ja etujen kautta. Jokaisella tasolla käyttöön napsahtaa kaksi taitopistettä ja joka toisella tasolla pelaaja pääsee valitsemaan uniikkeja etuja.

Eduilla on joskus useitakin ennakkovaatimuksia, esimerkiksi tietty määrä taitopisteitä tai aiempia taitoja. Osa antaa lineaarisia bonuksia vaikkapa vahinkoon, mutta esimerkiksi taskuvarkauden avaaminen muokkaa peliä valtavasti. Näpistely tarjoaa useita avaimia lukittuihin arkkuihin tai jopa juonta muokkaavia oikopolkuja. Tämä taito kannattaa avata välittömästi.

Taidot ja edut tarjoavat runsaasti uusia polkuja ei-pelaajahahmojen kanssa keskusteluun. Nyt tärkeimmät taidot ovat suoraviivaisesti puhetaito, mutta myös johtajuudelle on paikoin käyttöä. Jälkimmäinen jäi itselleni katvetaidoksi, sillä keskustelujen ulkopuolella se tarjoaa ainoastaan bonuksia kahden mukana liikkuvan kumppanin taitoihin.

Keskusteluista paljastetaan selvästi, mitä uuden haaran avaaminen olisi vaatinut. Päädyinkin usein kikkailemaan niin, että jätin pari taitopistettä plakkariini. Mikäli jokin kriittinen asia jäi uupumaan taitopisteellä tai kahdella, oli tilanteen uudelleenpeluutus autotallennuksen ansiosta helppoa.

Lisäksi pienenä mausteena mukana ovat paheet pienellä twistillä aiempaan - pelaajan tavoittaessa tietyt piilotavoitteet, voi hän hyväksyä itselleen uuden kaksiteräisen paheen. Yleensä ne tuottavat jotain pientä kiusaa, mutta tällä kertaa myös etuja. Vaikkapa joka paikan höylä -taito kasvattaa tasojen myötä saatavia pisteitä kolmeen, mutta se pakottaa laittamaan pisteet aina heikoimpaan taitoon!

Paheen hyväksyminen on pysyvää, joten pelaajan on syytä käyttää harkintaa ottaessaan niitä hahmolleen. Edellä kuvattu pahe meni minulla suoraan hylsyyn, sillä on todellakaan halua tuhlata pisteitäni vaikkapa lähitaisteluun tai muihin strategiani ja pelityylini kannalta epärelevantteihin taitoihin.

Kuten ykkösosassa, tiirikointi, hakkerointi ja jossain määrin tiede- ja insinööriosaaminen tarjoavat usein runsaasti uudenlaisia polkuja kuljettavaksi ja kassakaappeja auottavaksi. Ainakin kolmostason tiirikointi kannattaa kerätä kasaan pian, jotta FOMO ei iske päälle samoillessa juonta eteenpäin.

Harva taito on hyödytön, tosin osa taistelutaidoista suosii nimenomaan tietynlaista pelityyliä, on kyseessä sitten etä- tai lähitaistelu. Itse päädyin keskittymään kaukotaisteluun, vaikka periaatteessa tankkimaista tyyliä tukevasta lääkintätaidosta olisi iloa myös osassa juonikuvioita.

Inventaarion hallinta on nyt modernin sujuvaa: turhat esineet voi merkitä roskaksi ja niistä pääsee napin painalluksella eroon joko myymällä tai purkamalla ne raaka-aineiksi. Aseisiin ja panssareihin voi pultata niiden ominaisuuksia parantavia modeja. Ei kovin ainutlaatuista, mutta tasalaatuisen sujuvaa.

Sen sijaan parantavaan happimaskiin on mahdollista varata erilaisia troppeja. Pelin alussa tarjolla on vain parannustroppia, mutta ennen pitkää mukaan tarttuu kaikenlaista toimintaa tehostavaa stimulanttia hitaammilla ja nopeammilla vaikutusajoilla. Taistelun ulkopuolella parannus tapahtuu helpoiten puputtamalla muroja, patukoita sun muuta irtoruokaa.

Erilaisia uniikkeja lisävarusteita löytyy matkalta, myös sivutehtävistä. Pienenä vinkkinä puhtaasti pääjuoneen keskittyvänkin kannattaa kurkata ensimmäisiä sivutehtäviä, koska niistä löytyy seikkailua kovasti helpottavat tuplaloikan tarjoavat kengät.

Yleisesti ottaen pelaaminen ennakkojulkaisun kautta riipii hieman minmax-sieluani, sillä läpipeluuohjeet tulevat varmasti tarjoamaan lukuisia vinkkejä ja piilotettuja esineitä, joita kaikkia ei satunnaisella samoilulla kerta kaikkiaan pysty löytämään. Puhumattakaan siitä, mitkä määrät taitopisteitä olisivat kriittisiä tiettyihin onnellisiin loppuihin.

Varsinainen toiminta on monipuolista, sillä sitä on mahdollista lähestyä joko hiippailun tai suoraviivaisemman ammuskelutoiminnan kautta. Jälkimmäinen riittää oikein hyvin ainakin normaalilla vaikeusasteella, vaikka voinkin kuvitella luotisienivastustajien kukistuvan vaikeammilla vaikeusasteilla paljon helpommin hienovaraisemmalla hiippailutaktiikalla.

Heikoimmillaan The Outer Worlds 2 on pomotaisteluissa, joissa ammuksia saa röpötellä vastustajiin kilokaupalla. Muistan täysin saman tunteen aikanaan Deus Ex: Human Revolutionsista. Kun muu toiminta on todella avointa ja reititys melko vapaavalintaista, minkä vuoksi pelaaja suljetaan aika ajoin pienille areenoille leikkimään ammuskeluhippaleikkiä vihollisten kanssa?

Tällaiset pienet kauneusvirheet ovat kuitenkin vähäisiä ongelmia, sillä maailma on kirjoitettu obsidianmaisen oivallisesti. Kaikki on täynnä humoristisia harmaan sävyjä epämääräisistä vapaustaistelijoista ahneisiin suuryrityksiin. Ainakin ensimmäinen avoin alue muistuttaa myös kovasti ykkösosan pääjuonta, jossa pelaajan on tehtävä valintoja kahden yhtä ahneelta vaikuttavan faktion välillä.

Lopulta parasta on kuitenkin se, ettei oikeaa tietä ole olemassa. Sivupolkuja ja mutkia riittää, toisaalta joskus monetkin kommervenkit on mahdollista ohittaa ovelilla kassakaapista löytyneen päiväkirjan tukemilla keskusteluargumenteilla. Ilman ruumiita läpäisy ei taida olla mahdollista, mutta kauas ei jäädä. Tiirikoinnilla, hakkeroinnilla ja supliikkitaidoilla pääsee pitkälle.

Tarjolla on tunnistettava ensimmäisen The Outer Worldsin jatko-osa vahvuuksineen ja heikkouksineen. Lopulta selvää kuitenkin on, että vahvuudet ovat selvästi heikkoudet ylittäviä. Viidettä Falloutia päästään odottamaan tällä menolla vielä vuosikymmenen ajan, seuraavaa Deus Exeä vielä pidempään, mutta sitä odotellessa The Outer Worlds 2 on oikein kuranttia tavaraa.