Suomessa joulun jälkeen elokuvateattereihin saapuva Tenavat tuo pitkästä aikaa Charles Schultzin legendaariset piirroshahmot valkokankaalle. Koska elokuvaa on markkinoitu varsinkin rapakon takana todella aggressiivisesti, on pelkästään loogista että elokuva saa kylkeensä myös siihen liittyvän videopelin. Muu Tenavat-jengi saa videopelissä väistyä, kun framille nousee sarjan kenties tunnetuin hahmo Ressu, sekä tämän lentävä ystävä Kaustinen.
Peli saa alkunsa kun Jaska Jokunen kavereineen lähtee leikkimään piilosta. Ressu haluaa osallistua mukaan, mutta koiran vilkas mielikuvitus tekee etsintäoperaatiosta varsin lennokkaan elämyksen. Matkaa taitetaan niin metsien, muinaisten temppelien kuin Pariisin viemäreidenkin läpi, eikä Ressun lentävä alter egokaan jää hyödyntämättä.
Itse peli on varsin suoraviivainen tasoloikkaseikkailu 16-bittisen aikakauden malliin. Laajoista kentistä kerätään niiden varrelle pudonneita karkkeja, metsästetään kadonneita partiolaisia sekä ratkotaan varsin yksinkertaisia ongelmia matkalta kerättävien pukujen avulla. Toisen pelaajan voi nakittaa lentämään Kaustisella, joka pystyy puolestaan avaamaan oikoreittejä, hämmentämään vihollisia ja keräilemään karkkeja.
Parasta Ressun seikkailuissa on sen uskollisuus lähdemateriaalille. Niin kentät, viholliset kuin Ressun puvutkin ovat mainiota fanipalvelusta ja myös pelin tunnelma on koiruuksille oikein sopiva. Ulkoasu on mallikas ja taustalla raikaavat musiikit ovat sarjasta tuttua pianovetoista tunnelmointia. Myös siellä täällä kuultava ääninäyttely muistuttaa erehdyttävän paljon 1960-luvun elokuvien vastaavaa. Kentät ovat myös juuri sopivan monipuolisia ja niitä tutkii oikein mielellään.
Tasoloikkanirvanaan ei silti päästä. Pahin ongelma pelissä on sen onneton optimointi. Ainakin PS4-versio nykii ja paukkuu kun ruudulla on vähänkin enemmän tavaraa, jopa pelikelvottomuuteen asti. Kontrolleissa ei sinänsä ole vikaa, eikä yksikään vihollisosuma tule epämääräisen ohjauksen vuoksi. Tahmaamisen vuoksi ohjauksestakin on kuitenkin välillä vaikea saada kunnolla kiinni.
Kuolemista ei silti tarvitse pelätä, sillä peli on yksi helpoimmista tasoloikkaseikkailuista mitä hetkeen on vastaan tullut. Pelasin pelin loppuun kahdella istumalla kuolematta kertaakaan, sillä peli vieläpä helpottaa etenemistä loppua kohden jakamalla energiaa mittaavia lisäsydämiä huolettomasti jokaisen maailman jälkeen lisää. Kaksi istuntoa tarkoitti myös yhteensä noin kolmen tunnin pelaamista, jonka jälkeen jopa saavutukset olivat yhtä vaille kaikki kerätyt.
Helppo vaikeustaso on toisaalta ongelma vain tasoloikkakonkareille. Peli on selvästi suunnattu nuoremmille Ressu-faneille, jotka ovat vasta aloittamassa peliharrastustaan. Kohdeyleisön huomioiden helppous ja kesto on helppo antaa anteeksi. Muille Ressun seikkailu on lähinnä helppo välipala muiden pelien välissä.
Snoopy's Grand Adventure ei siis todellakaan ole niin Grand mitä otsikko antaa odottaa, mutta mukavaa ja hyväntuulista pelattavaa yhtä kaikki. Lyhyydestään huolimatta pelin pelaa loppuun hymy huulilla eikä turhautumaan pääse missään vaiheessa. Pienellä optimoinnilla ja sisältöä lisäämällä kokonaisuus olisi aivan eritasoinen, tällaisenaan Ressun matkaan kannattaa lähteä vasta kun peliä saa reiluun alennushintaan.
