The Plucky Squire on idealtaan kiinnostava

Ajoittain tulee vastaan peli, joka myy itsensä jo pelkällä lähtökohdallaan. The Plucky Squiressa pelataan kirjan henkilöhahmolla. On matkustettava kirjan kaksiulotteisesta kotimaasta meidän kolmiulotteiseen maailmaamme tekemään tehtävää. Idea on kerrassaan mahtava, ja onko se sitten hyvä peli riippuu siitä, onnistuuko pelinkehittäjä työssään. Onneksi All Possible Futures onnistuu suurimmaksi osaksi, ja peli on ääriään myöten täynnä luovuutta.

Jot on siis The Plucky Squiren sankari, ja samalla rakastetun lastenkirjan päähenkilö. Kirjassa hän aina pelastaa kaikki, ja on voittanut pahan velhon Humgrumpin viimeisille sivuille tultaessa. Tietenkin Humgrump on väysynyt moiseen, ja käyttäen löytämäänsä taikaa onnistuu heittämään Jotin ulos kirjasta ja kertomaan kirjassa tarinan lopun mieleisekseen. Ystävien avustuksella Jotin on matkattava oikean maailman ja kirjan maailman kesken, ja laitettava asiat taas kuntoon.

Pelaajalle lähtökohta vaatii ajatusta, joka voisi muuttua liialliseksi hyvin nopeasti. Onneksi asia ei ole niin monimutkainen kuin voisi luulla. Jotin tarinan ohella kirjan omistaa poika nimeltä Sam. Hän on luova heppu, jolla on piirroksia ja leluja pitkin pöytää. Jotille kerrotaan, että ellei hän pelasta päivää, Sam menettää innoituksensa ja lähtee elämässä väärille poluille. Budjetti on hieman Pixaria. Lapset eivät joudu harhateille menetettyään kiinnostuksen kirjaan, mutta yksinkertaisen tarinan voi jokainen ymmärtää, eikä sen syvällisemmäksi koskaan mennä. Matkan varrella peli koettaa rikkoa sitä neljättä seinää, ja henkilöhahmot vihjaavat tietävänsä, että pelaaja koettaa auttaa omalta osaltaan. Pelin maailma on mielenkiintoinen kaikkine kerroksineen, mutta tarina ei koskaan saavuta huippuaan, tai edes yllätä siinä mitassa kuin toivoisi, lähtökohta huomioiden. Mutta on tarina silti vetoava.

Kirjan maailma esitetään dynaamisena linjana samaan tyyliin kuin klassisissa ranskalaisbelgialaisissa sarjakuvissa, kuten Tintti ja Asterix, joskin ilman yksityiskohtia, ja se omintakeisuus uupuu. Oli varmaankin tarpeen säilyttää tyyli yksinkertaisena pelinsuunnittelun vuoksi. Jotin on voitava hypätä saumatta 2D-maailmasta 3D-maailmaan, ja niin hän tekeekin. On kuitenkin vaikeaa kuvitella luovaa lasta istumassa pöytänsä ääressä maalaamassa ja piirtämässä innoittuen tällaisesta kirjasta. Tämä saattaa vaikuttaa negatiiviselta, mutta tarkoituksena on sanoa, että tyyli on yksinkertainen ja lapsenomainen. Mutta se ei haittaa, sillä kaikki on hyvin toteutettu ja hurmaavaa. Toisaalta tyyli tuottaa varsin vaikuttavaa pelattavuutta, kun Jot alkaa seilaamaan ees ja taas maailmojen välillä. Kirja, johon tarina sijoittuu, on pöydällä, ja se todellakin näyttää kuvakirjalta, jonka piirrokset ovat heränneet eloon. Kun Jot loikkaa kirjasta ja sinne takaisin, on vaikea olla innostumatta. Toisin sanoen kyse ei ole siitä dramaattisimmasta taiteellisesta suunnittelusta, mutta kaikki kuitenkin toimii täydellisesti, ja on teknisesti mahtavaa katsottavaa.

Toiveeni on, että The Plucky Squire voisi käyttää tuoretta ja omaleimaista pelattavuutta ja suunnitteluratkaisuja, ja suurimmaksi osaksi se näin tekeekin. Kuitenkin aivan kuten niin tarinassa kuin ulkoisessa suunnittelussakin, peli ottaa turvallisen polun kuljettavakseen. The Plucky Squire on ennen kaikkea pulmapeli, mutta se ei siltä näytä, kun pelaamaan aloittaa. Pelattavuus tuo mieleen Cat Questin tai kaksiulotteiset Zelda-pelit, mutta sivujen kääntyessä tulee vastaan muitakin lajityyppejä. Mukana on tasoloikkaa, pelihalliräiskintää, ja pomotaisto Punch-Outin malliin kuin Super Nintendolla ikään. Kuitenkin kaikki nämä erilaiset tyylit ovat kuitenkin vain kikkailuja, sillä lopulta The Plucky Squire on pulmapeli.

Jot pääsee liikuttamaan sanoja sinne tänne, matkaamaan kirjasta pois yhdestä kohdasta, ja palaamaan takaisin toisessa. Hän voi käännellä kirjaa saadakseen kirjan esineisiin vauhtia. Nämä ovat ne keskeiset keinot pelin aikana, ja se keskeinen eteenpäin ajava tekijä. Matkan varrella saa käyttöönsä uusia työkaluja vaikuttaakseen sanoihin sivuilla, mutta suurin osa pulmista ratkaistaan vain liikuttamalla sanaa toiseen paikkaan tai kääntämällä sivua erilaisen asentoon. Esimerkkinä on suuri hirviö, joka tukkii tien ulos. Tämä kuvaillaan sanoilla sivuilla. Jos sitten laittaa sanan pieni ("small") lauseeseen, pienenee hirviö äkisti. Toisaalta hirviön voi tehdä isoksi, ja sitten kierittää sen seinään. Mukana on paljon hauskoja ideoita, mutta lopulta pulmat muuttuvat yksitoikkoisiksi, ja vasta aivan pelin lopussa on luvassa dramaattisia muutoksia, jotka muuttavat kaavaa toisenlaiseksi. Peli ei pitäydy uudessa pelimekaniikassa niin pitkään, että se muuttuisi joksikin muuksi kuin kivaksi kikkailuksi. Silti pelin tapa käyttää 2D- ja 3D-maisemia on nerokas. Kolmiulotteisessa maailmassa voi hypätä piirroksiin ja pöydällä oleviin muistilappuihin, tai sitten voi hypätä piirrettyyn kuppiin, joka onkin ihan oma maailmansa. Idea on mahtava, mutta sitä ei hyödynnetä tarpeeksi. Peli on vankasti tehty ja on sitä loppuun saakka, mutta pelaaja jää silti toivomaan enemmän. Lähtökohtiin olisi voitu paneutua paremmin.

The Plucky Squire on kuitenkin esimerkki leikkisästä ja mielikuvituksekkaasta luovuudesta, jota harvoin näkee muualla kuin Nintendolla tai sitten vaikkapa Astro Botissa. Valitettavasti The Plucky Squire ei pääse lajityypin jättiläisten joukkoon. Kun peli on lopussa, on hankala muistaa mitään sellaista osiota, jonka pelaaminen olisi ollut aivan erityisen hauskaa. Samanlainen taso säilyy alusta loppuun, ja se taso on korkea, mutta koskaan pelaaminen ei ole niin hauskaa kuin siltä toivoisi.

Valituksesta huolimatta The Plucky Squire ansaitsee paljon ylistystä. Se on mahtava peli, jolla on upea lähtökohta, ja toteutus on kaikin puolin onnistunut. Päähenkilön tapa matkustaa kirjan maailman ja oikean maailman välillä tekee pelistä teknisen helmen. Kuitenkin perusideasta olisi enempäänkin kuin mihin peli yltää, ja ajoittain pelaaminen saisi olla hauskempaakin. On kuin olisi keskittynyt ihailemaan peliä älyllisesti kauempaa, mutta koskaan ei pääse täysin osaksi luotua mahtavaa maailmaa. Toivottavasti peli on menestys, ja jatko-osa on sitten tuplasti isompi ja tuplasti hauskempi.