The Settlers 7: Paths to a Kingdom

Tahtipuikkoa heiluttaa tällä kertaa Bruce Shelley, mies muun muassa Age of Empires -sarjan takaa. Normaalin söpön taloussimulaation tueksi on tällä kertaa kasattu lautapelimäisiä ominaisuuksia muiden ruhtinaiden kanssa kisatessa. Yksinpelikampanjassa nuori prinsessa saa tehtäväkseen laittaa pahisten valtaaman valtakunnan takaisin ojennukseen. Kunkku ei kuitenkaan ole ihan rehellinen aikeissaan, ja koko tarina alkaa selvitä pikku hiljaa tehtävien edetessä.

Settlers-sarjan kovana ytimenä toimivat tuotantoketjut. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa puunhakkaajan kaataman puun toimittamista sahalle, joka tekee pölkyistä lautoja vaikkapa uusien rakennusten pystyttämiseen. Näitä ketjuja on tusinoittain ja pidemmälle mennessä ne monimutkaistuvat ja haaroittuvat. Esimerkiksi viljatilojen tuottoa kaivataan sekä oluenpanijan että myllyn tarpeisiin.

Rakentamistakin on uudistettu varsin mielenkiintoisella tavalla: yksittäisten tönöjen sijaan The Settlers 7: Paths to a Kingdomissa rakennetaan kokonaisuuksia. Aluksi pykätään pystyyn keskustalo, jonka kylkiin voi gryndata kolme varsinaista tuotantorakennusta. Näin toisiaan tarvitsevat yksiköt ovat jo luontaisesti lähekkäin. Lisäksi keskustaloon voi toimittaa ruokaa, joka kasvattaa kaikkien siinä kiinni olevien rakennusten tehoa kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi. Tämä on tärkeää etenkin silloin, kun esimerkiksi kultaa on vain rajallinen määrä kartalla ja vähäinen tuotto olisi optimoitava mahdollisimman hyvin. Jokainen rakennettu rakennus pitäisi saada sopimaan sekä sijaintinsa että käytössä olevien raaka-aineidensa puolesta valtakunnan muuhun tuotantoon.

Vaihteleva ja usein ahdas maasto asettaa haasteita tilan tehokäyttöön. Pelaaja tekeekin jatkuvasti päätöksiä niin uuden tuotannon luomisesta kuin vanhan optimoinnista. Ja kun omalta tontilta loppuu lääni, naapuria voi lähteä kutittamaan miekalla. Sarjan klassisista ykkös- ja kakkososista poiketen tavaroita kuljettavat varastojen henkilökunta, joten niitä kannattaa olla vähän joka tönön kohdalla. The Settlers 7: Paths to a Kingdom tarjoaa kohtuullisesti mutta ei täysin riittävästi tietoa rakentamisen tueksi. Tuotantoketjun pulmien metsästäminen voi välillä olla hidasta ja turhauttavaa, etenkin jos rakennuksia on tökkinyt vähän sinne sun tänne. Tuotannon käynnistäminen on aina hidas prosessi, ja ylimääräinen mutta pakollinen säätäminen voi heikentää merkittävästi voittomahdollisuuksia.

Rauhallinen rakentelu ja optimointi tähtää pelin lautapeleistä omaksuttujen voittopisteiden tavoitteluun. Pisteitä on kahta lajia: pysyviä sekä vaihtuvia. Pysyvän pisteen tienattuaan se säilyy pelaajalla koko loppupelin ajan. Vaihtuva taas pomppii pelaajalta toiselle sen mukaan, kuka voittopisteen ehdoissa on ykkösenä, kuten kuka omaa isoimman armeijan tai pitää hallussaan tiettyä aluetta.

Voittopisteet on jaettu karkeasti kolmeen luokkaan: sotimiseen, talouteen ja tieteeseen. Kaikkiin osa-alueisiin voi yrittää panostaa, mutta yhdessäkin suvereenisti pärjääminen voi taata voiton muista ruhtinaista. Jokaisella tiellä on myös omat raaka-ainevaatimuksensa ja tuotantoketjunsa. Niiden rakentaminen kartan tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden puitteissa on haastavaa mutta palkitsevaa. Niin yksin- kuin moninpelissäkin pelaajan pitää olla jatkuvasti selvillä tuotantonsa heikoista lenkeistä ja pyrkiä paikkaamaan niitä määrätietoisesti. Seesteiseen alkupeliin verrattuna loppuväännöt vaativat nopeita ratkaisuita voittoon vaadittavan pinnamäärän saavuttamiseksi. Järjestelmä takaa hienosti tavoitteiden selkeyden ja pelaajien keskinäisen kilpailun.

Graafisesti The Settlers 7: Paths to a Kingdom on varsin korea, jopa hieman liiankin karkkimainen. Pikkutarkasti rakennetut talot ja niiden lomassa pyörivät asukit tarjoavat näyttävät puitteet väkertelylle. Ulkoasu on jopa taisteluissa värikäs ja sympaattinen, ja se siirtää sarjan ensimmäisten osien yksityiskohtaisen 2D-grafiikan tyylikkäästi kolmanteen ulottuvuuteen. Pientä miinusta tulee muutamista teknisistä asioista. Esimerkiksi liian tiukka syvyysterävyys vaikeuttaa pelin pelaamista. Samoin osa asetuksista ei tahdo mennä päälle ilman koko pelin käynnistämistä uudelleen.

Äänimaailma tarjoaa hyvän ja rentouttavan taustan pelille. Musiikissa on kuultavissa etenkin kakkososasta tuttuja teemoja, joka lämmittää kovasti veteraanin sydäntä. Ääninäytteleminen on kauttaaltaan laadukasta ja tarkoituksella hieman ylilyötyä karikatyyrimäisten hahmojen elävöittämiseksi entisestään. Hauskana personointioptiona oman linnan voi kasata sadoista eri palikoista itsensä näköiseksi. Linna näkyy sekä yksin- että moninpelipuolella eräänlaisena pelaajan avatarina.

Wanhoihin Hywiin Aicoihin palaava mutta myös uudistuksia tuova The Settlers 7: Paths to a Kingdom on mieluinen yllätys edellisosiin pettyneelle. Se on sympaattinen ja värikäs valtakuntasimulaatio, joka logistiikasta innostuvien mielestä keskittyy juuri niihin oikeisiin asioihin. Näppärän pelin monet syvälliset osat opettavan kampanjan jälkeen moninpeli ihmisiä tai tietokonevastustajia vastaan viihdyttää monipuolisuutensa puolesta pitkään.