The Sims 3: Maailmanmatkaaja

Siinä missä The Sims 2 pelin mukana löhöiltiin ja vietettiin muutenkin laiskanpulskeaa turistilomaa, vie Maailmanmatkajaa simit seikkailemaan. Kohteita on kolme: Kiina, Ranska ja Egypti. Jokainen on oma, erillinen naapurustonsa, johon simit matkustavat. Kustakin kohteesta löytyy jos jonkinlaista seikkailua koluttavaksi, aina Egyptin pyramideistä ja sfinkseistä viattomaan puistolämpäreeseen kätkettyyn salaseikkailuun. Peli keskittyy selkeästi juuri matkakohteissa olevien seikkailujen ympärille.

Harppaus jokapaikanhöylästä kätköjä koluavaksi tutkijaksi on The Sims -peleissä suuri, sillä tätä ennen pelisarja ja sen lisäosat ovat olleet toiminnoiltaan laajemmin hajautettuja. Yhtä oikeaa tai väärää pelitapaa ei ole ollut, vaan peli on taipunut jos jonkinlaiseen pelaamiseen juuri siten miten kukin pelaaja on tahtonut. Nyt simit on pistetty etenemään ennalta määrättyä seikkailua pitkin. Lisäosa siis hyödyntää jo olemassa olevien seikkailupelien ideaa, mikä on hienoinen pettymys, sillä simien varalle olisi voinut odottaa jotain tuoreempaa. Tämä korostuu etenkin, kun The sims 3 toi sarjaan suuria uudistuksia, kuten täysin avoimen naapuruston ja uusiksi pistetyt hahmon luonteenpirteet.

Verrattuna muihin seikkailupeleihin eivät The Sims 3: Maailmanmatkaajan tarjoamat simiseikkailut paini samassa sarjassa. Olipa kohde sitten Egyptissä, Kiinassa tai Ranskassa, seikkailu etenee samaa linjaa: valittuaan tehtävän perusleirin opastaulusta simi kiirehtii mainittuun kohteeseen. Seikkailu alkaa yhdestä huoneesta, tavallisesti maanalaisesta sellaisesta, josta johtaa yksi tai useampi reitti eteenpäin. Edetäkseen tarvitsee yleensä vain avata ovi, joka tosin voi vaatia kytkinlaattojen aktivointia tai tietynlaisen avainkiven löytymistä. Kovin suurta variaatiota ei ole -- joko oven avaus on lastenleikkiä, tai vaihtoehtoisesti pelaaja repii pelihousunsa(tai hameensa), kun uksi ei aukene peliin kätketyllä taikakirveellääkään. Muutama ovi on teljetty niin tiukkaan, että niiden eteen jymähdettyä tekisi mieli iskeä hanskat tiskiin.
Lisäväriä seikkailun etenemiseen tuovat piilotetut salaovet (jotka tosin yleensä on merkitty turhankin selvästi), muutaman erityyppisen ansan väistely sekä erilaisten aarteiden keräily. Mikäli aarre on muinaiskolikko, voi niillä viisumin parantuessa myös ostaa seikkailua helpottavia esineitä. Aarteita voi myydä eteenpäin, jolloin yhden reissun kustannukset saa keveästi kuitattua, tai asetella kotiinsa ihailtavaksi. Keräily on yllätävän koukuttavaa puuhaa, vaikka olisi toki ollut metkaa, jos siitä olisi muutakin hyötyä kuin matkakassan kerryttäminen.
Ensivisiitillä kukin kohde jää melkoiseksi pintaraapaisuksi, sillä kolmen päivän pituinen reissu kuluu kuin siivillä. Siinä ajassa ehtii suorittaa useamman lyhyen tai pari pitkää seikkailua. Pidempää vierailua varten tarvitaan parempi viisumi, jonka saadakseen on kerättävä seikkailuista palkinnoksi saatavia viisumipisteitä.
Seikkailut ja tehtävät eivät rajoitu vain muinaiskohteiden koluamiseen, vaan mukana on myös erilaisten esineiden keräilyä ja toisten simien suostuttelua.

Valittavia seikkailuja on kiitettävä määrä ja tutkittavia kohteita paljon. Aloittelijalle sopivat, seikkailuun tutustuttavat sunnuntaiseikkailijan kohteet ovat vain muutaman huoneen mittaisia, kun taas laajimmat käsittävät kymmeniä huoneita ja useita kerroksia pitäen sisällää jos jonkinlaista salaovea, tehtävää, ansaa ja muuta jippoa. Laajasta repertuaarista huolimatta muutaman pyramidin, sfinksin ja kellarin jälkeen alkaa tuntua, että tässäkö tämä nyt on. Seikkailut toistavat itseään ja pulssi pysyy koko ajan turvallisilla lukemilla. Etenkin Ranskan ja Egyptin kohteet ovat häkellyttävän samannäköisiä ja sekoittuvat alvariinsa keskenään.

Toisiaan toistavien seikkailujen ohella The Sims 3: Maailmanmatkaajan pahimmaksi puutteeksi nousee latteahko tunnelma. Kohteet ovat pintapuolisesti näyttäviä, mutta alkuinnostuksen jälkeen alkaa tuntua, että seikkailu tapahtuu naapurin mummon kellarissa, eikä unohdetun temppelin kätköissä. Kohteet ovat siis keskenään kovin samantapaisia, mutta niitä ryydittävät efektit ovat melko vaisuja ja äänimaailma muutenkin köyhähkö. Ja muutenkin, hyvät kehittäjät: uskottavuus muinaisissa sokkeloissa seikkailuista kärsii, kun ikivanhasta temppelistä löytyy vessa ja vielä kolmaskin kerros maan alla kylpee päivänvalossa. Kun liikuttaa viidettätoista lähes identtistä patsasta pitkin maailmaa herää ajatus, olisiko ollut niin mahdonta kustomoida sitä kuhunkin kohteeseen omaleimaisemmaksi. Monet seikkailukohteista sisältävät monta sisäänkäyntiä, jolloin jo ratkaistuksi luullusta kohteesta voi löytää kokonaan uusia kammioita. Toistaalta ei voi koskaan olla varma, onko koko kohde koluttu perinpohjin, vai jäikö se paras osa sittenkin kulman taakse.

Toinen suuri sudenkuoppa on uusien ominaisuuksien niukka tarjonta. The Sims 3: Maailmanmatkaaja keskittyy rankasti seikkailuihin, ja muut uudistukset jäävät sangen suppeiksi. Kyynisempi pelaaja pohtii jo, onko tilkkeeksi tempaistu ysäriajan seikkailupeli samaa kaavaa toistuvine kenttineen, joista vaan on tehty trendikkäitä pukemalla ne Simsin elämäsimulaation alle. Seikkailujen seasta löytyy jokunen kasvi- ja kalalaji, suppeasti sistustettavaa ja pieni matkalaukullinen uusia hepeniä hahmojen ylle. Loppupeleissä nämä eivät juuri tuo lisäväriä peliin. Uusi hahmo, muumio, on mielenkiintoinen, mutta jäänyt hieman sivuosaan. Se täytyy hakemalla hakea esille, sen sijaan että tupsahtaisi vastaan normaalin pelaamisen lomassa, eikä sen poissaoloa jää pahemmin kaipaamaan.

Matkailukohteissa simit voivat kartuttaa kolmea uutta taitoa; valokuvausta, nektarinvalmistusta ja taistelutaitoa. Valokuvausta lukuunottamatta niiden opiskelu on melko pitkäpiimäistä vierestä katsomista, ja jotta taidossa pääsee alkuun, vaatii se aina kaukomailla käyntiä. Kameran iskeminen simin käteen on koukuttavaa, sillä se päästää pelaajan seuraamaan maailman menoa simin itsensä silmin, ja kuvattavaa todella riittää! Tosin kameran tarkennin on suhteellisen laiska napaten turhan usein kohteen nimeksi vaikkapa valkoiset ruusut, vaikka okulaari osoittaisi tiukasti toisen simin otsaan. Valokuvat voi myydä tai ripustella kotiinsa.

Avoimesta naapurustosta ei ole otettu kaikkea hyötyä irti, sillä vaikka Kiina, Ranska ja Egypti ovatkin päällisin puolin kauniita kuin korut, ei niistä seikkailtavuuden lisäksi juuri muuta tekemistä löydy. Yhteisötonteilla aika ei kulu kovin kaksisesti, eikä elämänmeno muutenkaan suuresti eroa kotonaapuruston ympyröistä. Maisemat ovat ovat todella kauniita, mutta niitäkään ei jaksa loputtomiin töllistellä ilman mitään tekemistä, ja tarkennuksen toimiessa pienellä viiveellä ehtii pelaaja usein ihastella pelkkiä harmaita möhkäleitä.

The Sims 3: Maailmanmatkaaja olisi kaivannut enemmän simien kotona ja kodin välittömässä ympäristössä tapahtuvaa toimintaa, joka olisi ollut helppo sujauttaa muun pelaamisen joukkoon. Nyt kattavampien uudistusen perään on pakattava kimpunsa ja kampsunsa ja raijattava luunsa toiselle puolelle maapalloa. Pelin eneminen on todella paljon enemmän ennalta ohjattua kuin sarjan peleissä aikaisemmin, ja samalla pelin intuitiivisuus ja pienet sisäpiirin vitsit ovat vähentyneet hävittäen osan Simien lumosta. Kun kaikki seikkailut on viimein seikkaltu, ei peli jätä juuri uusintakierroksen varaa. Onneksi seikkailuja on sen verran suuri määrä, ettei peli ole loppuunkaluttu ensi-istumalta.

Maailmanmatkaajan matkassa seikkailu on kuitenkin suhteellisen mielenkiintoinen kiitos laajan seikkailurepertuaalin ja laajojen kohteiden, mutta toteutus olisi voinut olla monipuolisempi, sillä jos seikkaileminen ei pahemmin kiinnosta, ei muuta oikeastaan ole tarjolla. Muutama vuosi sitten Maailmanmatkaaja olisi iskenyt kultasuoneen, nyt peli tuntuu jo syntyjään hitusen vanhentuneelta. Simsin parissa idea on uusi, mutta muuhun pelitarjontaan verrattuna Maailmanmatkaajan toteutus jättää toivomisen varaa suoraviivaisine etenmisineen ja latteine tunnelmineen.

The Sims 2 -sarjaan verrattuna The Sims 3: Maailmanmatkaaja luiskahtaa samaan sarjaan kuin The Sims 2 Yliopisto ja The Sims 2 Kauppa auki; tylsähkö toteutus tarjoaa erittäin kapea-alaista ajanvietettä simien seurassa, jolloin on oltava todella innostunut osa-aikaisen seikkailujan pestistä tai alkuhuuman jälkeen peli jää helposti pölyttymään hyllylle. Jos seikkailut olisi toteutettu kekseliäämmin ja tunnelma olisi ollut terävämpi, olisi menoon uponnut enemmän, nyt paatuneimmankin seikkailufanaatikon suuhun jää hitusen laimea maku. Tulevien lisäosien on parasta tarjota tuoreempia ideoita ja monipuolisempaa toteutusta, tai pelisarjan pidemmän linjan fanien odotukset poksahtavat kuin saippuakuplat.