Vuosi sitten Ethan Carterin katoaminen oli isosti uutisoitu tapaus. Paranormaaleja elementtejä runsaasti sisältävä dekkari päästi pelaajan etsimään kadonnutta tenavaa keskeltä ränsistynyttä pienkaupunkia. Vaikka käytännössä maisemat ovatkin täysin autioita, ihmisen kädenjälki näkyy kyllä, sillä eiväthän nuo kaikki palasiksi pistetyt ihmiset kuolleet luonnollisiin syihin? Hyvin menestynyt peli käännettiin viimein PS4:lle, erinomaisin tuloksin.
The Vanishing of Ethan Carter on hidastempoinen puzzleseikkailu, jossa keskitytään rauhalliseen etenemiseen ja pulmien pähkäilyyn. Peli on tulvillaan jännitys- ja kauhuelementtejä, mutta ne eivät vaadi pelaajalta kissamaisia refleksejä. Tämän vuoksi alkuperäisen PC-version tarjoaman pelikokemuksen siirtäminen Playstation 4:lle ei ollut isonkaan kynnyksen takana. Pelaaja saa rauhassa samota maita ja mantuja, romahtamaisillaan olevia taloja sekä sotkuisia ojiakin ilman, että pelikokemus menisi konsolin kaksitattisesta ohjauksesta johtuen pilalle.
Se isoin kysymys lieneekin, miten hyvin PC-painoksen henkeäsalpaavan kauniit maisemat saadaan siirrettyä konsoleille? Upeasti, ystäväiseni, upeasti. Koska pelissä on niin vähän aktiivista toimintaa, eli pelaaja seikkailee käytännössä staattisissa ympäristöissä, PC-raudan rinnalla kalpeneva PS4 saa rauhassa keskittyä visualisoinnilla fiilistelyyn. Heti ensi metreiltä asti jokainen askel onkin täynnä tyyntä kauneutta. Värien ja valaistuksen käyttö on virtuoosimaista herkkua, ja yksityiskohtaiset miljööt pursuavat ihasteltavaa. Joskus kauneudella on hienoinen hintansa, sillä ruudunpäivitys pykii ikävästi. Sen kanssa voi kuitenkin elää vallan hyvin.
Itse peli on hyvin tarkka käännös PC-versiosta. Käytännössä eteneminen vaatii ongelmien selvittämistä. Missä järjestyksessä lumotuista ovista kuljetaan niin, että päästään salattuun huoneeseen asti, tai mitä murhapaikkatutkimus lopulta paljastaa? Mikä miellyttävintä, Ethan-pojan katoaminen on epälineaarinen seikkailu, eli pelaaja voi itse valita mitä seuraavaksi tekee. Jokainen ratkaistu pulma valottaa kokonaisuutta pienen palan. Ymmärtääkseen mitä aavekaupungissa on oikeastaan tapahtunut, on totta kai ratkaistava jokainen pähkinä. Tämä etenemisreitin vapaus ja avoimen maailman tuntu ovat omiaan kasvattamaan pelin tunnelmaa, ja etenkin rauhalliseen tahtiin yhdistettynä kokonaisuudesta tulee tyyni mutta painostava kokonaisuus.
Ethan Carterin katoamiseen nimittäin liittyy melkoinen määrä yliluonnollisia ja jännittäviä elementtejä. Välähdyksissä menneestä kuullaan kuinka Ethanin vanhemmat ovat huolissaan siitä, että poika on herättänyt naapuritalon Nukkujan. Heti kaupunkiin saapuessaan pelaajan naaman editse viuhahtaa seipäitä täynnä oleva tappava ansa. Junaradalla makaava raadolta ovat jalat leikkautuneet irti, mutta kuolinsyy on kuitenkin tylppä isku päähän. Ja mitä ihmettä ovat ne häivähdykset toisesta todellisuudesta, jotka hyppäävät silmille pelaajan tutkiessa johtolankoja?
The Vanishing of Ethan Carter on erinomainen ja todella tunnelmallinen seikkailu. Sitä on myyty markkinoilla kauhupelinä, mutta kyseessä on ennemminkin yliluonnollisia teemoja sisältävä trilleri. Halpoja säikäytyksiä siinä ei juurikaan ole, vaan peli luo tunnelmaa pieni pala kerrallaan, ja parhaimmillaan se onnistuu luomaan aidosti piinaavaa tunnelmaa. Ehdottoman suositeltava kokemus.
