The Walking Dead: Season Two on jaksoa vaille valmis. Amid the Ruins onkin näin epäkiitollisessa asemassa, koska sen tehtävänä on lähinnä rakentaa jännitystä viimeistä koitosta varten. Ikävä kyllä nyt rakennetaan enemmän hiekkalinnaa kuin Colosseumia.
Tavalliseen tapaan jaksot kannattaa olla pelattuna ennen tämän arvion lukemista.
Amid the Ruins alkaa todellakin raunioista. Clementinen viimeisin eloonjääjien ryhmä on paennut sekoboltsi-Carverin hoteista, eikä poistuminen tapahtunut erityisen hyvässä järjestyksessä. Osa on poissa, ja osa ei vain enää ole ihan paikalla. Lisäksi porukassa on viimeisillään raskaana oleva nainen, joten tarttis varmaan tehdä jotain.
Telltalen Walking Deadin viiden jakson tarinakaari paljastaa tässä kohtaa heikkoutensa. Uusiin hahmoihin tutustuttiin kovin rivakkaan tahtiin, ja nyt kun näiden kohtalo on vaakalaudalla, on vähän liiankin helppoa vain todeta, että ittepähän ovat soppansa keittäneet, ja koittaa olla uppoamatta näiden kanssa.
Tämänhän voi toki halutessaan nähdä tarinallisena keinona, joka kuvaa Clementinen kyynistymistä, mutta koska pelaajalle annetaan samalla vaihtoehto viedä tyttöä erilaisiin suuntiin, ei tämä selitys pidä vettä. Pelaajalle on vain esitelty liian monta hahmoa liian pienessä ajassa, että näiden kanssa voisi todella klikata vahvasti.
Ongelmaksi muodostuu myös tarinan syklisyys. Ollaan yksin, löydetään ryhmä, ollaan iloisia ryhmästä, ryhmään tulee ongelmia, ryhmä hajoaa, ollaan yksin. Tämä on se vanhin mahdollinen tarina zombigenressä, ja se alkaa näyttää ikänsä etenkin Telltalen käsissä. Kenties nämä aikovat yllättää meidät kaikki tekemällä jotain täysin uutta ja repäisevää viidennessä jaksossa, mutta suoraan sanottuna en usko siihen.
Amid the Ruinsia voi kehua ainakin Clementinen viemisestä eteenpäin hahmona. Tämä oppii asian jos toisenkin eloonjäämisestä ryhmän uusimmalta jäseneltä, ja pelaaja voi sitten päättää, miten nämä oppitunnit toteutetaan käytännössä.
Lisäksi tarina alkaa viimeinkin ottaa enemmän kantaa siihen, että Clem on loppupeleissä lapsi, joka aina lähetetään ensimmäisenä tarkastamaan paikkoja ja jonka annetaan tehdä tärkeitä päätöksiä. Tämä tosin vain alleviivaa niitä kohtauksia, joissa aikuiset seisovat edelleenkin peukku ahterissa samalla, kun Clem tekee kaikki työt. Lapsiprotagonistin ongelmaa ei siis edelleenkään olla ratkaistu tyydyttävästi.
Itseasiassa nyt on tuntunut jo parin jakson verran siltä, että Telltale kuuntelee korvat höröllä palautetta pelistään, ja reagoi kritiikkiin heti seuraavassa jaksossa. Muuten hyvä, mutta korjaukset jäävät yksittäisiin dialogeihin, joissa ikään kuin puhutaan suoraan katsojalle niistä epäkohdista, mitä tarinassa on aiemmin ollut. Vaikutukset jäävät muuten minimaalisiksi.
Kuten sanottua, neljännen jakson tehtävänä on rakentaa viidennen huipennusta. Tässä tapauksessa rakentaminen on kuitenkin antelias termi sille mitä jaksossa tapahtuu. Varsinainen cliffhanger saadaan oikeastaan täysin satunnaisesta ja irtonaisesta kohtauksesta, joka ei liity laajempiin juonikuvioihin. Jakso kärsii muutenkin tällaisesta palapelimäisyydestä, jossa hyvätkin kohtaukset jäävät hieman irrallisiksi.
Voi olla, että Suomea koitteleva helle on jo madaltanut mielialaa niin, ettei mikään ole enää viihdyttävää, mutta edellisistä seikoista johtuen Amid the Ruins jää kuutosen jaksoksi, eli "ihan kivaksi".