The Whispered World

Tässä ääriklassisessa osoita ja klikkaa -pelissä masentunut klovninkloppi Sadwick päätyy itseään isompaan tarinaan maailmaa pelastamaan. Surullinen viihdyttäjä liikkuu yhdessä muotoa muuttavan lemmikkitoukkansa Spotin kanssa käsinpiirretyissä maisemissa ruudusta toiseen. Paikat ovat täynnä talteen otettavia esineitä, väänneltäviä vipuja sun muita härpäkkeitä ja tietysti erikoisia kengänkuluttajia sirkustaiteilijoista puhuviin kiviin.

Pelimekaniikka on suoraan lajityypin kultakaudelta niin hyvien kuin huonojen puoliensakin osalta. Kaikki toimii vaikeimman kautta, eikä edes lähimetsään voi mennä ilman karttaa ja kompassia. Genreen kuuluu myös hot spotien eli interaktiivisten kohtien löytäminen ruudulta sekä tietysti muiden paikallaolijoiden jututtaminen.

Hyvän seikkailupelin reseptiin kuuluvat koukuttava juoni, hyvä dialogi ja oivaltavat, sopivan vaikeat pulmat. The Whispered World heittää näistä perusaineksista pataan kaksi ja maustaa soppaa mukavasti vanhanaikaisella, mutta ah niin nätillä ulkoasulla. Juoni on perinteinen, mutta sisältää heti alusta asti mielenkiintoisen alavireen, jonka selviämistä saa odottaa pitkälle pelin loppupuolelle asti.

Dialogi toimii jatkuvasti alakuloisen ja vähäpätöisyydessään vellovan Sadwickin irvailun ja itsensä enemmän tosissaan ottavien hahmojen välillä hyvin. Huumori hymyilyttää eikä nolostuta, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys nykypeleissä. Sadwickin äänen hieman erikoisen puhetyylin lisäksi muutkin ääninäyttelijät hoitavat työnsä hyvin, karrikoiden hahmojaan riittävästi muttei ärsyttävyyksiin asti.

The Whispered Worldin puuttuva ainesosa löytyy pulmien luonteesta ja tyylistä. Arviopelaamisen aikana läpipeluuohjeisiin piti turvautua pari kertaa vain siksi, että täysin taustaan sulautunut pieni kivi tai muu vähäpätöinen mökkylä olisi pitänyt tajuta mukaan napattavaksi esineeksi. Samoin muutamat varsinaiset pulmakohdat ovat täysin epäloogisia, ja välillä aikaa kuluukin tuskastuttavan paljon kaikkien eri esineyhdistelmien kokeilemiseen niiden järkeenkäypien yritysten epäonnistuttua.

Sekä tarinaltaan että ulkoasultaan vanhanaikaisuudessaan viehättävä The Whispered World ei ole huiman pitkä peli. Nokkela lajityypin veteraani pelannee sen läpi reilusti alle kymmenessä tunnissa. Sen suurimmat ongelmat ovat pulmien epätasaisuus ja pikselinmetsästys. Wanhoja Hywiä Aicoja kaipaavalle se on puutteistaankin huolimatta virkistävä tuulahdus menneisyyden kaksiulotteisesta seikkailupeleistä ja niiden viehätyksestä. Suosittelen antamaan sille mahdollisuuden myös, jos mielestäsi tarinankerronta nykypeleissä tökkii tai oma kone ei ole ihan viimeisen päälle kilpavarusteltu.