The Witcher 2: Assassins of Kings - Enhanced Edition

Konsoleille ilmestyviä roolipelejä vaivaa usein tietty näköalattomuus, suoraviivaisuus ja mustavalkoisuus. PC-roolipelaajat ovat saaneet viime vuosina nauttia aikuismaisemmasta ja tiukempia teemoja käsittelevästä The Witcher -sarjasta yksinoikeudella. Puolalaisen CD Projektin teoksen kakkososa on nyt viimein käännetty Xbox 360:lle studion itsensä toimesta, ja lopputulos on laadukas.

Kyseessä ei ole suora käännös toiselle alustalle, vaan mukana on alkuperäisen pelin lisäksi tukku uutta pelattavaa sekä paljon hyviä korjauksia tai muutoksia palkintoja keränneeseen pääpeliin. Myös tekninen laatu kestää vertailun - kenties siksi, ettei käännöstyötä ole ulkoistettu, kuten joskus on tapana. Lisäapua saatiin upeaan alkuintroon, joka näyttävyyden lisäksi valaisee pelin liikkeelle sysäävää tapahtumaa, jota en tässä mene suotta paljastamaan.

Pelimaailmaa tuntemattomille kerrottakoon, että Witcher sisältää taikametsien ja menninkäisten sijasta synkkiä teemoja ja inhottavia ihmisiä. Mikään ei ole helppoa eikä mustavalkoista, ja valinnoista joutuu usein ottamaan sen pienemmän pahan. Mitään varsinaista moraalijärjestelmää pelissä ei ole, mutta tietyistä ratkaisuista saa pieniä palkintoja niin itse noiturin ominaisuuksiin kuin rahakukkaroonkin.

Kuninkaanmurhien ympärillä pyörivä juoni on Enhanced Editionissa kerrottu aiempaa paremmin, ja niin pelimekaniikkojen opetteluun kuin tärkeiden kohtien sisäistämiseen on käytetty enemmän aikaa. Mukana on myös kokonaan uusi ja pitkähkö tehtäväsarja, joka sijoittuu erään pelin suurkaupungin unohdettuihin viemäreihin ja maanalaisiin katakombeihin. Hienona kädenojennuksena nykyisille faneille nämä päivitykset tulevat myös alkuperäiseen PC-versioon maksuttomana latauksena. Playstation 3:lle peliä ei näillä näkymin ole valitettavasti tulossa.

Xbox-käännös on selvästi tehty pieteetillä ja laatu on sen mukaista. Konsolista on nyhdetty paljon irti, ja hieman useampia latauspisteitä lukuun ottamatta sisältöä ei ole karsittu. Ohjaus toimii hienosti konsoliohjaimella monisyistä ja soljuvaa taistelua myöten. Näin käännökset kuuluukin tehdä. Arvosana heijasteleekin hyvin pitkälti sitä, mikä teki PC-versiosta hyvän. Tekemistä on edelleen rutosti niin taistelun, tarinan kuin noituri Geraltin varustelunkin kohdalla. Vaikeustaso tuntuu edelleen haastavalta, mutta huolellisemmin kasattu pieni alkuseikkailu opettaa taistelun ja maailman salat alkuperäisversiota paremmin.

Taisteluihin pitää edelleen valmistautua monia muita roolipelejä huolellisemmin ja taktisemmin, eikä voimakasta vihollista vastaan pää kolmantena jalkana juokseminen leukua heilutellen yleensä kannata. Heti pelin alusta lähtien noiturilla on jos jonkinmoista ansaa, terää, pommia, myrkkyä ja loitsua käytössään, ja kaikkia näitä kannattaa kokeilla. Pienen opettelun jälkeen rivivastustajat kaatuvat komeasti eri työkaluja hyödyntäen. Vaikeuskäyrä onkin hieman perinteisestä poiketen vaikeampi alussa kuin pidemmälle edetessä, vaikka loppupuolella tuleekin muutama todella kinkkinen vääntö.

Konsolipelaajat ovat kaivanneet syvällisempää roolipeliä. Tässä se nyt olisi.