The Wolf Among Us - Episode 2: Smoke & Mirrors

Bigby Wolf ja tämän värikkäät kanssaeläjät palaavat The Wolf Among Usin toisessa jaksossa, joka petraa näkyvästi sarjan ensimmäisestä osasta. Alut ovat tunnetusti hankalia, mutta Telltalen tuntevat pelaajat osasivatkin varmaan jo odottaa, tai vähintäänkin toivoa, tällaista kehitystä.

On syytä huomauttaa, että tässä arviossa sivutaan ensimmäisen jakson tapahtumia. Jos sitä ei ole pelannut ja haluaa pitää tarinan yllätyksenä, kannattaa toistaiseksi keskittyä vain ensimmäisen episodin arvioon.

Ensimmäinen jakso päättyi melkoiseen pommiin, jonka jälkimaininkeja Smoke & Mirrorsissa tutkitaan. Jo jakson nimikin tosin viittaa siihen, ettei kaikki ole aivan sitä miltä se näyttää, mutta milloinpa se olisi, kun nurkissa juoksee vanhojen satujen ja kansantarinoiden tähtikaartia. Uusista hahmoista tilansa ottavat etenkin vaimontappaja Bluebeard sekä aina tytöistä kiinnostunut Georgie Porgie.

Pelisarja on alun hätiköinnin ja tahditusvaikeuksien jälkeen löytänyt oman rytminsä. Tahtia pidetään edelleen rivakkana, mutta maisemat ovat rikkaampia, ja pelaaja saa ammennettua enemmän New Yorkin satugeton maisemia uusien tapahtumapaikkojen muodossa.

Näissä maisemissa onkin katselemista, sillä hahmojen taustoiksi on loihdittu sijainteja, jotka ovat yhtä aikaa sarjakuvamaisia sekä arkisen uskottavia, ja visuaalinen suunnittelu on todella vahvaa kautta linjan. Pelin tyylin tunnistaisi missä tahansa.

Myös tarinallisesti petrataan aiemmasta, nyt kun pakollisista esittelyistä ollaan päästy eroon. Mukaan on saatu varsin tiukkoja käänteitä vaikka kyseessä on vasta sarjan toinen osa. Saatetaankin kysyä, voidaanko panoksien nostamista jatkaa tällä tahdilla aina loppuun saakka?

Pelillisten elementtien ja tarinankerronnan tasapaino tulee taas varmasti herättämään keskustelua. Monista kohtauksista näet pääsee lävitse edelleen sillä, että klikkaa vain kaikkea ja käy sitten miedolla vaihtelulla koristellun keskustelun lävitse.

Itseäni tarinallisuus ei haittaa laisinkaan, mutta Telltale on selvästi vetämässä omaa linjaansa pelin määritelmän suhteen. Mukana on toki myös hieman tappelunrytkettä, mutta huomattavasti ensimmäistä osaa vähemmän.

Smoke & Mirrors ei ole teknisesti täydellinen. Keskusteluissa on kuolleita hetkiä, jolloin hahmot joraavat paikallaan pari-kolme sekuntia ennen kuin sanovat repliikkinsä. Kyseessä ei siis ole hiljaisuuden luova käyttö vaan se, että peli tuntuu funtsivan seuraavaa siirtoaan, jonka ei pitäisi olla kovin aikaa vievää tässä genressä.

Hahmojen ilmeet myös vaihtelevat radikaalisti keskusteluiden aikana reaktio-ilmeestä kohtauksen oletettuun perustuijotukseen, joka rikkoo illuusion yhtenäisyydestä. Tämän lisäksi eräät oleelliset katsomiskohteet ovat joissakin kohtauksissa siinä määrin piilossa, että luulin pelin kerran jo buganneen. Tämä voi toki olla arvostelijan omaa puusilmäisyyttä, mutten usko olevani tässä ainoa.

Muuten Smoke & Mirrors on kuitenkin nautittava jakso, jonka aion pelata pian uudestaan ihan vain nauttiakseni fiiliksistä sekä nähdäkseni, millaista vaihtelua saan aikaiseksi. Tähän mennessä erot eivät ole vaikuttaneet ensimmäisen osan jäljiltä suurensuurilta.