Suomi
Gamereactor
arviot
Thief

Thief

Varas yössä on huomaamaton.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Kymmenen vuoden tauon jälkeen maineikas Thief-sarja saa jatkoa. Tai oikeastaan syntyy uudelleen: Eidos Montreal käynnistää mestarivaras Garretin seikkailut alusta ja päästää pihistelijän rötöstelemään synkkääkin synkemmässä steampunk-kaupungissa, jossa on vain rapaa ja räkää ja kuppakin maksaa kympin.

Pelin tarina sekoittaa yksiin hiiviskelyä, toimintaa sekä yliluonnollisia elementtejä. Johdanto esittelee antisankarin lisäksi myös kaupungin paronin, jonka mystisillä voimilla leikkivän salaseuran vehkeilyt vapauttavat maailmaan jotain mikä ei sinne kuulu, ja varjoissa viihtyvä varkaamme joutuu totta kai kaiken keskiöön.

Thief
Thief ei ole toimintapeli. Tähän tilanteeseen joutuminen tietää kipeää.

Raflaavan kuuloisesta asetelmastaan huolimatta Thief painottaa selkeästi enemmän hiiviskelyä kuin toimintaa, sillä Garret on hentoinen tyyppi. Miekkonen osaa kyllä puolustaa itseään ja pimeydestä ammuttu nuoli on turvallinen ase, mutta lähitaistelussa tulee turpaan. Panssarittomana on aika onnetonta joutua kasvokkain edes yhden vartijan kanssa, saati sitten useamman, eikä jalkojen alle ottamista kannata hävetä. Garretilla on onneksi käytössään erilaisten savupommien ja soihtuja sammuttavien nuolien lisäksi erityinen kyky hahmottaa ympäristöstään oleellisia asioita: Focus-kyky valaisee maastosta niin rahat kuin piilopaikatkin, ja sitä käyttämällä myös tielle eksyneet vartijat kolkataan tehokkaammin.

Tämä on mainos:

Thief kannustaakin pelaamaan varovaisesti ja vaivihkaisesti, mutta "löydetyllä" rahalla voi ostaa myös merkittävästi taistelutaitoja tehostavia lisäkykyjä ja varusteita. Niiden turvin risukepin kestävyydellä varustetusta Garretistakin siunaantuu pätevä mättäjä, mutta vaikka näin voikin toki tehdä, antisankaristamme ei mitenkään saa esteet tieltään lanaavaa murhamiestä. Nämä taistelutaitoihin painottuvat parannukset tuntuvatkin kompromissilta, jolla halutaan antaa jokaiselle jotain: hiipparit saavat hiipparoida ja mättäjät saavat mättää, mutta eivät kuitenkaan mätä mitenkään hirveän tehokkaasti ja taas sattuu ja taas Garret kuolee ja taas ottaa päästä. Olisi ollut viisaampaa jättää tappelemisen tehostaminen kokonaan sikseen ja panostaa kehitys vielä parempaan hiiviskelyyn, sillä nyt miekan kanssa räplääminen tuntuu puolivillaiselta ja puolitehoiselta.

Hiipparointiin suosiolla keskittyvillä pelaajilla on selvästi paremmat olot, sillä Garret osaa jo alusta asti verhoutua varjoihin todella taidokkaasti. Hitaasti kyykyssä eteneminen ja pimeästä paikasta toiseen suhahtaminen ovat mitä tärkeimmät kikat, ja ostettavilla parannuksilla kyvyt tehostuvat entisestään. On ihan aidosti siistiä pujahtaa piilosta toiseen, nyysiä ohi löntystävien vahtien massit ja ryövätä asunnoista kaikki mikä kiiltää. Thief onkin niitä harvoja pelejä, joita voin vilpittömästi suositella pelattavaksi vaikeimmalla vaikeustasolla. Hiipparoinnissa pitäisikin olla runsaasti haastetta, ja korotettu vaikeustaso pakottaa etenemään harkiten ja hitaasti, mikä tekee pelaamisesta mukavalla tavalla jännää.

Thief
Näin on parempi: hiljaa varjoista hiipien, selkään iskien.

Harmillista kyllä, kenttäsuunnittelu tykkää pakottaa pelaajan etenemään tiettyä reittiä. Vaikka kohteeseen pääsisikin neljää kautta, luovien etenemistapojen valmistaminen vaikkapa kekseliäästi sijoitettujen kiipeilyköysien avulla on käytännössä mahdotonta. Tämä pännii enemmän kuin uskoisi, sillä sitä myötä katoaa vaikutelma ketterästä ja joka paikkaan pääsevästä varkaasta - jos miekkonen ei pääse edes aidan yli halutessaan, toiveet parvekkeen tahi katon kautta sisään menemisestä voi heittää romukoppaan.

Tämä on mainos:

Thief on niitä pelejä, jotka saavat ikävän kunnian olla uuden konsolisukupolven ensimmäisiä tulokkaita. Se ei onnistu puristamaan testialustana olleesta PS4:stä mitään kummoista irti, ja peli on pääpiirteissään sama kuin vanhalla sukupolvella. Netissä liikkuu myös tarinoita ikävästi pykivästä ruudunpäivityksestä, vaikken itse sellaisiin törmännytkään. PS4-versio on kyllä selvästi vanhempien konsoleiden painoksia yksityiskohtaisempi, mutta uuden alustan lippulaivaksi on pitkä matka.

Pelattavuus jää ikävästi piirun verran jälkeen hyvästä. Sama pätee ympäristöön, sillä nekin ovat lähinnä geneeristä vaniljaa, mikä ei tee Thiefin mukaansatempaavuudelle hyvää. Garretilla itsellään on luonnetta yhtä paljon kuin kuivuvalla maaliläiskällä jolla on krooninen krapula, eikä tarinan esittelemillä sivuhahmoillakaan paljoa pääse persoonallisuus loistamaan. Kaupunki on käytännössä autio kätevän ulkonaliikkumiskieltotekosyyn myötä, ja suurin osa asunnoistakin ammottaa tyhjyyttään.

Marinoista huolimatta Thief on mukiinmenevä peli. Varastelu on yleensä ihan kelpo ajanvietettä ja parhaimmillaan perhanan tiivistunnelmaista. Kun tunkeutuu kirkaisujen ja liikkuvien varjojen täyttämälle hullujenhuoneelle, on pelaajalla aidosti pelko pyllyssä, ja kun viime tingassa kätkeytyy takaa-ajavalta vartijalta vaatekaappiin, pamppailee sydän kivasti. Peliltä puuttuu kuitenkin oma persoonallisuus ja ennen kaikkea särmikäs suunta. Tekijät ovat ammentaneet runsaasti hyviä elementtejä viime vuosien merkkiteoksista, mutteivät kuitenkaan onnistu keittämään hyvistä aineksista mitään mieleenpainuvaa. Tämän johdosta Garretin uusi tuleminen on kuin varas yössä: sitä ei huomaa jos ei erikseen etsi.

HQ
Thief
Thief
Thief
Thief
Thief
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Hiiviskely on parhaimmillaan kutkuttavan jännää, kenttäsuunnittelu säväyttää välillä tehokkaasti, löytämisen riemu.
-
Persoonaton toteutus, persoonaton kaupunki, etenemisreittien rajoittaminen, kompromissit joilla yritetään miellyttää kaikkia.
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

ThiefScore

Thief

ARVIO. Kirjoittaja Jori Virtanen

Eidos Montreal käynnistää mestarivaras Garretin seikkailut alusta ja päästää pihistelijän rötöstelemään synkkääkin synkemmässä steampunk-kaupungissa.

3
Uusi Thief puoleen hintaan Steamistä

Uusi Thief puoleen hintaan Steamistä

UUTINEN. Kirjoittaja Kimmo Pukkila

Klassikkohiippailu Thiefin paluu ei onnistunut helmikuussa niin juhlallisesti kuin odotettiin, mutta jos osto on yhä mielessä, nyt siihen on hyvä tilaisuus.



Ladataan seuraavaa sisältöä