Vuonna 1987 julkaistiin LucasArtsin klassinen osoita ja klikkaa -seikkailupeli Maniac Mansion. Thimbleweed Park on tämän pelin henkinen jatko-osa, ja se säilyttää alkuperäisen humoristisen otteen päivittäen samalla vanhaa hyväksi havaittua pelattavuuden kaavaa. Thimbleweed Park onkin enemmän kuin vain osoita ja klikkaa -seikkailu vuodelta 2017.
Tarinassa asetutaan kahden eri henkilön saappaisiin. Agentit Ray ja Reyes ovat tunnetun liikemiehen murhaa tutkivia etsiviä pienessä Thimbleweedin kaupungissa. Nopeasti käy ilmi, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Lisäksi paikallinen sheriffi tuntuu tekevän parhaansa tutkimuksien hankaloittamiseksi. Kolme muutakin hahmoa - ja tällä kertaa rikoksesta epäiltyjä - esitellään tarinaan. Näin pelaaja pääsee kokemaan tilanteet heidän näkökulmastaan takautumien muodossa: Ransome the Clown, Delores ja Franklin. Tarina on kuin television hieman kieli poskessa tehty rikossarja, jossa kysymyksiä esittämällä poistetaan epäiltyjä listasta yksi kerrallaan.
Thimbleweed Parkissa on odotetusti runsaasti pulmatehtäviä ratkottavaksi. Suoritusjärjestys on pitkälti pelaajan omissa käsissä, eikä ainutkaan ongelma ole erityisen epälooginen. Yleensä ratkaisu edellyttää hieman poikkeuksellista ajattelua eli niin sanottua "outside the box" -logiikkaa. Onneksi koskaan ei tule sellaista tunnetta, että vaadittu ratkaisu olisi mielivaltainen ja järjetön. Kaikki toiminta pelissä rakentuu yhdeksän erilaisen käskyn ympärille, joita ovat esimerkiksi "käytä", "puhu" ja "nosta esine ylös". Erilaisia tavaroita yhdistellään, jonka jälkeen niitä käytetään. Komennot ovat erittäin selkeitä ja yksinkertaisia.
Thimbleweed Parkissa on mahdotonta jäädä jumiin. Ratkaisu on aina olemassa, kunhan vain jaksaa etsiä ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Joidenkin tavaroiden löytäminen edellyttää haukankatsetta, eikä pelissä ole erillistä vinkkejä antavaa apujärjestelmää. Joskus on parasta pitää lyhyt tauko, ja palata pelin pariin uusin silmin jonkin ajan kuluttua.
Vaikeustasoja on kaksi: casual ja hard. Helpommalla haasteella peli antaa paljon enemmän vinkkiä tehtävistä asioista, pulmat ovat helpompia ja niitä on määrällisesti vähemmän. Jokaisella pelattavalla hahmolla on mukanaan muistikirja, josta voi katsoa mihin olikaan menossa. Tämä tulee kyseeseen silloin, kun haluaa varmistaa tehneensä kaiken tarvittavan tai on unohtanut, mitä seuraavaksi pitikään tehdä.
Huolimatta runsaista viittauksista vanhoihin klassikkoihin, ja huolimatta vaikeista pulmatehtävistä tai hankalasti löydettävistä esineistä Thimbleweed Park on kuitenkin hyvä aloituspaikka lajityyppiin tutustumiselle. Jokaisessa henkilöhahmossa on oma vetovoimansa, ja tarina pitää otteessaan. Lisäksi pelinautintonsa juonen osalta voi maksimoida pelaamalla casual-tasolla. Aikaa myöten käyttöönsä saa kartan, jonka avulla säästää paljon aikaa päästen oikeaan paikkaan nopeasti.
Ulkoisesti peli henkii menneiden aikojen osoita ja klikkaa -pelien loistoa, joskin maisemissa on nyt paljon enemmän yksityiskohtia. Ääninäyttely on vaikuttavasti tehty, joka on ehkä se suurin merkki modernista pelistä verrattuna muinaisiin LucasArtsin tuotoksiin. Taustalla kuuluvat äänet sopivat käsillä olevaan tilanteeseen. Tuntuma on sama kuin silloin joskus muinoin, mutta nykyaikaan päivitettynä.
Thimbleweed Park on pakko-ostos lajityypin ystäville, mutta täysin virheetön peli ei sentään ole. Loppuratkaisu tuntuu kiirehdityltä jättäen toivomaan lisää, ja sinne maaliin pääsee noin 12 tunnissa. Huolellisesti kaikki paikat tutkimalla saa Thimbleweed Parkista eniten irti.