Time Carnage

Jos toteutus on kunnossa niin sujuvan pelin voi saada aikaiseksi, vaikka idea olisi kuinka älyvapaa. Wales Interactive on tällä linjalla uusimmalla VR-pelillään Time Carnage, joka pienestä budjetistaan huolimatta osuu ja uppoaa varsin hienosti maaliin.

Time Carnagen juoni on yksinkertaisuudessaan loistava. Pelaajalla on jostain mystisestä syystä käytössään aikakone, jolla liikutaan ajassa niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin. Tiettyyn aikaan päästyään otetaan ennen matkaa valitut aseet esille ja yksinkertaisesti ammutaan kaikki liikkuva. Ei väliä onko kyseessä tulevaisuuden viruksen muuttamat ihmiszombit vai menneisyyden dinosaurukset. Kaikki saavat tasaväkisesti lyijypitoisen tervehdyksen, ja kun alueet on siivottu vihamielisistä asukeista, siirrytään puhdistamaan seuraava paikka ja aika.

VR-peleissä aina hiukan kompastuskiveksi osoittautunut liikkuminen on unohdettu Time Carnagessa kokonaan. Pelaaja seisoo paikallaan laserkehän suojaamalla aikakapselin alustalla ampuen kahdella aseella samanaikaisesti Move-ohjaimia käyttäen. Vaikka pelimaailmassa voi katsoa aivan joka suuntaan, vastustajien liikkuminen on rajattu noin 180 asteen näköpiiriin, jolloin uhkaan pystyy reagoimaan turhia välittämättä selän taakse jäävästä kuolleesta kulmasta. Mukaan jokaiseen kenttään otetaan neljä asetta, jotka saa vapaasti valita avoimina olevista vaihtoehdoista. Asearsenaali kasvaa siivottujen tasojen myötä mitä monipuolisimmilla tussareilla, joita riittää perinteisistä käsiaseista sarjatuliaseisiin ja raketinheittimistä liekinheittimiin positiivisen iso määrä. Valitut aseet leijailevat sopivasti käden ulottuvilla pelaajan aikakapselissa ja odottavat vain käyttöä. Lippaan tyhjetessä aseesta päästetään irti, jolloin se automaattisesti palautuu paikalleen alkaen täyttyä ammuksista. Neljän aseen kera ei siis tarvitse odottaa pakollista lataushetkeä, vaan yhden aseen latautuessa toisen tykin voi antaa laulaa ilosanomaa piippu kuumana. Tämä dynaaminen järjestely luo erittäin menevän ja vauhdikkaan toimintasankaritunnelman peliin.

Time Carnagesta näkee, ettei pelin tekemiseen ole ollut mahdottoman isoa budjettia. Wales Interactive on kuitenkin osannut jakaa ammattitaitoisesti rajatut varansa saaden peliin näyttämään ja etenkin tuntumaan hyvältä. Virtuaaliympäristöt ovat näyttäviä ja sisältävät muutamia kohteita, jotka reagoivat ampumiseen. Vaikkei hahmoja ole kovin montaa erilaista, löytyy niistä yksityiskohtia elävöittämään ulosantia. Animaatiot ovat hiukan tökeröitä, mutta pelin kieli poskessa -asenteen takia ne on helppo antaa anteeksi. Peliin on myös laitettu fysiikkapohjaisia ylilyöntejä, jotka tekevät ampumisesta hupaisaa. Aseilla kun voi jatkaa kuolleen vastustajan ruhon tykitystä, jolloin isompikin ruumis lentää taivaille kuin rukkanen toimien joka kerta yhtä hauskana juttuna.

Äänipuolella varsinkin alkupuolen aseet tuntuvat todella lelumaisilta pihahdustensa kanssa. Äänet kuitenkin paranevat asekokoelman kasvaessa ja tunnelma nousee kattoon, kun käsiin saa Vector-tyylisen konetuliaseen, jolla röpöttäminen tuntuu jo todella nautinnolliselta Move-ohjainten tärinän saattelemana. Muuten vastustajat örisevät ja murisevat hyvin tyypilliseen tapaan, mutta tekijät ovat kätkeneet hauskoja yksityiskohtia vastustajien ääniinkin. Loistava esimerkki tästä on mutatoituneen koiran lahtauksesssa, joka osuman saadessaan ulahtaa sen verran surkuhupaisesti, ettei voi kuin nauraa, vaikka se osittain pahalta tuntuukin.

Time Carnage on pienten piirien peli, mutta tiedostaa sen ylpeänä. Ököjen ampuminen ja erilaisten aseiden sekä niiden latailun kanssa tasapainoilu on kaikessa yksinkertaisuudessaan hauskaa puuhaa. Tästä iso kiitos kuuluu juurikin rautaiselle toteutukselle, joka panostaa hyvään reagoimiseen ja tarkkaan sihtiin. Grafiikka miellyttää silmää ja pienet yksityiskohdat niin kuvan kuin äänienkin parissa nostattavat hyvää tunnelmaa entuudestaan, jonka pähkähullu idea on saanut aikaan. Toki aina voi marmattaa samojen hahmojen liiallisesta toistosta tai osittain heikoista ääniefekteistä, mutta kyllä Time Carnage on nappiesimerkki siitä, miten oikeissa käsissä pienemmälläkin budjetilla voi saada aikaan laatuviihdettä.