Little Fish Cityn ykkösrikollinen Timothy huomaa saavansa yllättäviä haastajia ulkoavaruudesta, kun mustavalkoiselle maapallolle ajelehtii valloitusaikeisia ja värikkäitä avaruusolentoja. Aina yhtä luotettavan kuudestilaukeavan lisäksi tulitukea tarjoavat jos jonkinlaiset liittolaiset, mutta kiikkerä ja yksiniitinen seikkailu on unohtanut pitää pelaajan menossa mukana.
Edellä mainittu Little Fish City tarjoaa kokonaisen kaupungin pelaajan ohjaaman Timothyn tongittavaksi, mutta juonitehtävien ohella mitään varsinaisesti kiinnostavaa tai yllättävää ei ole valitettavasti tarjolla. Kolhot kaupunkimaisemat tuovat mieleen loppukesästä ilmestyneen No More Heroes 3 -toimintaseikkailun Santa Destroyn, jonka autiot ja tylsät peliympäristöt vähäisine oheistekemisineen tuntuivat aika päälle liimatuilta lisiltä seikkailuun, joka olisi toiminut kauttaaltaan paremmin lineaarisena elämyksenä. Setelien kerääminen ja rottien tai alieneiden rei'ittäminen eivät jaksa kauheasti kiinnostaa, sillä ennen kaikkea riihikuivan perään ryntääminen hyppyineen ja juoksemisineen alleviivaa Timothy vs the Aliensin ohjauksellisia ongelmia.
Timothyyn on livahtanut mariomaista ohjauksellista epätarkkuutta niin, että hahmo tuntuu aina ottavan pari ylimääräistä askelta senkin jälkeen, kun pelaaja on lopettanut hahmon liikuttamisen. Moinen luistava epätarkkuus ei tosin aiheuta kauheasti harmaita hiuksia, sillä hypyt eivät vaadi kauhean monimutkaisia motorisia suorituksia. Sitä vastoin Timothy vs the Aliens tuntuu pihtailevan hauskaa autoiluaan turhan kauan, sillä pelin alkupuolella Timothya saa juoksuttaa turhan pitkään paikasta toiseen. Switch-version latausajat ovat varsin vikkeliä, mutta varsinkin Handheld-tilassa pelin ruudunpäivitys tuntuu pyörivän jatkuvasti vähän katkeillen ja nykien. Välianimaatiot olisivat tarvinneet esimerkiksi ääninäyttelyn kaltaista kerronnallista lisää, sillä pelihahmojen juoksentelua ja epäomaperäistä sanailua ei kauaa jaksa seurata pelkän tekstityksen varassa.
Alieneiden invaasion käynnistyessä Timothy vs the Aliens on vihdoin saamassa vipinää tötteröön, sillä mustavalkoisen ihmismaailman ja värikkäiden alieneiden yhteen törmäyttäminen on visuaalisesti ja kuvasuunnittelullisesti hauska ja kiinnostava idea, jonka toteuttamisessa valitettavasti on toivomisen varaa myös sen tärkeimmän eli räiskinnän suhteen. Värikkäät mutta vähän yksipuoliset matomaiset oranssit pedot ja vihreät, astetta väkevämmät mönkiäiset kestävät tulitusta huomattavan paljon, kun taas Timothy tipahtaa kanveesiin parista-kolmesta vihollisen iskusta. X-napista käynnistyvä luotiaikamainen hidastusominaisuus antaa pelaajalle mahdollisuuden pohtia seuraavia liikkeitään, mutta viimeistään kuhnaileva kameramies tekee touhusta melkoisen köykäistä luotibalettia, kun kamera törmäilee seiniin ja välillä jää niihin jumiinkin.
Tätä intergalaktista kaupunkisotaa on vaikea suositella kenellekään laadukkaista toimintaseikkailuista tykkäävälle varsinkin, kun Switchin laaja pelivalikoima pursuaa tasokkaampia loikintoja ja toimintahittejä Super Mario Odysseysta ja Astral Chainista alkaen.