Tiny Tina's Wonderlands

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Wonderlands jatkaa tutuilla laduilla. Erinomainen Borderlands 2 -lisäosa Assault on Dragon keep osoitti, että Dungeons and Dragons taipuu yllättäen räiskintäpelin teemaksi, kunhan häröily vedetään sopivan kaakkoon. Tiny Tina's Woonderlands ei kaavasta juuri poikkea, mutta lisää mukaan kokonaisvaltaisemman hahmonluonnin ja muita roolipelien tuttuja mausteita.

Wonderlandsin teemana on edelleen Ashley Burchin eläväisesti ääninäyttelemän pienen sekopään Tiny Tinan luoma fantasiamaailma, joka sekoittelee estoitta sekä sarjatuliaseita että taikuutta. Kranaattien tilalla on tukku loitsuja, jotka vaihtelevat tuikkusäteistä hitaasti maata lähestyviin meteoreihin. Vastapuolen rosvojoukkiot on korvattu fantasialajityypin suurimpien kliseiden kokoelmalla epäkuolleista goblineihin ja lohikäärmeisiin. Huumori on vahvasti läsnä, ja sattuu välillä osumaan kohdilleenkin. Harmillisesti Borderlands 2:n erinomaisen dialogin jälkeen salama ei ole osunut samaan paikkaan uudelleen aivan yhtä tarkasti. Aseistusta jaetaan edelleen kuin tikkareita Halloweenina, ja niiden kanssa puljaaminen on edelleen yhtä hauskaa tai rasittavaa kuin ennenkin.

Hahmoluonti on mahdollisesti Wonderlandsin suurin anti pelisarjan muuten paikalleen jämähtäneeseen, mutta monia edelleen viihdyttävään kaavaan. Hahmoluokissa on menty myös hieman erikoisempaan suuntaan ukkosen jumalan kaltaisista härvääjistä sieniä hyödyntäviin jousiampujiin asti. Luokkavalinta vaikuttaa hahmon kykypuuhun lukuisine passiivisine ominaisuuksineen sekä aktiivisiin kykyihin salamavarasan heittämisestä villisti pyöriviin lähitaisteluiskuihin ja niin edelleen. Monilla on myös jonkinlainen lemmikki tai apuri, joka parantaa pelaajaa tai häiriköi sekä tekee vahinkoa vastustajiin. Lyömäaseiden osuus on aiempia Borderlands-pelejä suurempi ja samalla pienehkö ongelma pelin kannalta, sillä se ei taivu kovinkaan mielekkäisiin hyökkäysyhdistelmiin tai erikoisiskuihin taistelun pääpainon ollessa selkeästi edelleen ammuskelun puolella.

Toinen suurehko lisä on uusi maailmankartta sekä sieltä löytyvät pienet tehtävät ja satunnaiset areenataistelut. Kummatkaan eivät tee kummoista vaikutusta ja etenkin jälkimmäinen alkaa toistaa itseään todella nopeasti etenkin, kun näiden areenoiden kenttäsuunnittelu pelin alkupuolella on varsin tylsää ja sokkeloista. Maailmankartta on muun pelin tavoin täynnä viittauksia muihin peleihin korkeasta ruohosta esiin hyppäävistä vihollisista alkaen. Se tuntuu silti hieman tarpeettomalta lisältä, joka ei anna itse ydinpelille mitään uutta, ja on mukana lähinnä sen takia, että se kuuluu fantasiaroolipelien perinteisiin.

Poukkoilevan juonen parasta osuutta ovat Tiny Tinan lennosta muuttamat maisemat, joissa rauhallinen miljöö saattaa muuttua reaaliajassa taistelukentäksi Tinan kuvaillessa sitä erilaisin kääntein. Burchin lisäksi nimekkäässä ääninäyttelijäkaartissa mukana oleva Will Arnett tekee hyvän suorituksen pelin pääpahiksena, vaikka Handsome Jackin karismasta jäädäänkin. Silti jos pitäisi valita, Wonderlandsin pitkähkö oma seikkailu jää Dragon Keepin lyhyemmän ja tiiviimmän kerronnan jalkoihin.

Moni pitää edelleen Borderlandsin tutusta kaavasta, jossa taistellaan, keräillään satunnaisesti luotuja aseita, joilla taistellaan lisää ja saadaan lisää satunnaisesti putoilevia aseita. Valitettavasti maailman staattisuus ja varusteiden satunnaisuus alkavat tuntua nyt vanhanaikaisilta ratkaisuilta, ja kaavaan kaipaisi kipeästi jotain suurempia uudistuksia. Pelistä nauttiminen on edelleen liian pitkälti kiinni siitä, että satunnaisgeneraattori pullauttaa palkkioksi riittävän tehokkaita ja hauskoja aseita, sillä ilman niitä eteneminen pysähtyy kuin seinään rivivihollisenkin kestäessä lippaallisen sahanteriä ja muita outoja ammustyyppejä.

Tuhoutuvaa maastoa tai irtaimistoa on huomiota herättävän vähän, eivätkä kaikkein suurimmat räjähdyksiä aiheuttavat loitsut tai aseet pääse tämän johdosta oikeuksiinsa. Moninpeliä tuli kokeiltua vain jaetun ruudun kanssa, joka osoittautui ongelmalliseksi valmiiksi kankean käyttöliittymän monistamisen myötä, mutta peli on silti edelleen parhaimmillaan kaveriporukan kera. Toivottavasti jengi saa seuraavalle pelikerralle reippaasti uusittua Borderlandsia kenties uuden pelimoottorin kera, sillä tämä sarja elää nyt laina-ajalla.