Tennis on täydellinen laji videopeliksi, sillä sitä on käytetty vuodesta 1972 saakka juuri videopeleissä. Kaksi pelaajaa verkko välissään, ja siinä se. Urheilupelit panostavat usein ulkoiseen näyttävyyteen ja realismin tuntumaan. Toki tarjolla on pelihallimaisempia kokemuksia, mutta itse pidän enemmän simulaatioon kallellaan olevista peleistä.
Uusin Top Spin tuntuu niin tutulta kuin helposti lähestyttävältäkin. Valikot ovat samanlaiset kuin muissakin viime vuosien urheilupeleissä musiikkia myöten. Peli alkaa matsilla Roger Federerin kanssa. Sitten ollaankin valikossa katselemassa paikkoja, kun John McEnroe kertoo, että aluksi kannattaa harjoitella perusasioita. Ne painottavat varsinkin oikeaa ajoitusta.
Nappia painaessa on päästettävä irti oikeaan aikaan, jotta lyönti olisi mahdollisimman onnistunut. Pelin apupyörät on mahdollista kytkeä pois päältä, ja niin teinkin sen jälkeen, kun olin päässyt kiinni homman nimestä. Lyöminen tuntuu hieman samalta kuin vanhemman polven golf-peleissä pallon lyöminen. Nyt tenniksessä mukana on erilaisia lyöntejä sen mukaan, mitä nappia painaa. Pelimekaniikka ei ole uutta ja outoa, mutta toimii silti hyvin. Pelattavuus on hyvä, ja apupyörien poistaminen tekee tunnelmasta realistisemman ja vaikeamman.
Top Spin koettelee hermoja hyvällä tavalla, sillä sekunniksi herpaantuminen saattaa olla kohtalokasta. Kun keskittyy vain tennikseen ja poistaa kaiken turhan tieltä, on helppo ymmärtää, miksi tennis sopii niin hyvin videopeliksi. Top Spin lähestyy peliä riisutulla tavalla. Nyt pidetään hauskaa, ja se on pääasia. Oikeisiin ihmisiin pohjautuvat pelaajat näyttävät ehkä hieman hassuilta, muta kuitenkin riittävän hyviltä pelin tarpeisiin. Yleisö ei tee vaikutusta läheltä katsottuna, mutta otteluissa on hyvä tempo, ja kauempaa katsottuna tilanteet näyttävät hyviltä. Esitystä olisi voinut hioa enemmänkin realismia tavoitellen, mutta yksityiskohtia on silti riittävästi. Esimerkiksi hiki näkyy selvästi pelaajien iholla. Selostajaa ei kuitenkaan ole, ja se on harmi, sillä se olisi ollut omiaan luomaan lisää tunnelmaa.
Se pääasiallinen pelimuoto on My Career. Mukana ei ole tarinaa, vaan lähinnä vaihdellaan turnauksien ja eri otteluiden kesken. Mukana on suurin osa siitä, mitä toivoa sopii, mutta toisaalta mitään erityisen mieleenpainuvaa ei ole mukana myöskään. Jos siis haluaa pelin, jossa itse matsit ovat etualalla, on tässä se oikea valinta.
Pelin aloittaminen on helppoa, tekee sen sitten uratilassa, verkossa tai kaveria vastaan. Vaikeustasoja on useita, ja matsin kestonkin voi päättää, joka tietysti vaikuttaa saataviin kokemuspisteisiin. Uratilan juttuna on kohota tilastoissa ylemmäksi, ja vaikka voittaisi turnauksessa vain yhden ottelun, kaikki pisteet lasketaan. On myös mahdollista ohittaa tietyt kuukaudet, ja niin pitääkin tehdä, jos esimerkiksi loukkaantuu. Otteluissa on oma mittarinsa kestokyvylle, ja jos sitä ei ole tarpeeksi, tekee pelaaja enemmän virheitä. Uran kuluessa tapahtuu myös roolipelimäistä hahmonkehitystä. Top Spin tuntuu hauskalta tennikseltä ottelussa ollessa, mutta muuten tällaista tunnelmaa ei ole. Itse peleissä ei siis valittamisen aihetta oikein ole. Toki grafiikka saisi olla tyylikkäämpää, mutta eipä sitten muuta.
Top Spin tuntuu kautta linjan "ihan OK" -peliltä. Itse tenniksen pelaamiseen on panostettu, mutta ulkoinen olemus saisi olla parempi. Pelaajat saisivat myös reagoida paremmin tuomarilinjaan, ja uratila saisi olla jännittävämmin esitetty. Näihin pieniin asioihin panostamalla kokonaisvaikutelma olisi jo ollut parempi.