TOSS! tarjoaa kuntoiluhetken VR-pelaamisen hengessä

Niinkin kiehtovia kuin VR-pelit ovat, piilee niissä pahoinvoinnin mahdollisuus liikkumisen yhteydessä. Moinen on kuin kryptoniittia minulle ja varmaan monille muillekin. Tämän takia Agera Gamesin uutuuspeli Toss! hieman jännitti ennakkoon, sillä tässä pelissä nimenomaan nopeatempoinen liikkuminen on koko pelin idea.

Toss! ei turhia itseään selittele. Peli käynnistyy suoraan sympaattisella grafiikalla tehdyllä yksinkertaisella valikolla, josta asetusten lisäksi on vain pelin käynnistävä nappi. Mukana ei ole tarinaa pohjustamaan menoa, vaan kyseessä on lyhyistä kentistä koostuva kilpailullinen kokonaisuus ilman opastusta. Nopeatempoisuudellaan, sympaattisella ilmeellään ja pelkistetyllä rakenteellaan Toss! muistuttaa kännyköiden viimeisen päälle satunnaisille kokijoille tarkoitettua pelitarjontaa.

Silmistä kuvatussa Toss!:ssa Sense-ohjaimilla hallittavat virtuaalikädet ovat pelin toiminnallinen ydin. Apinahahmon käsillä tarrataan kiinni erilaisista pinnoista ja heivataan kehoa eteenpäin vetoliikkein. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on liikkua muun muassa putkista ja seinistä kasatuissa telineissä mahdollisimman nopeasti aloituspaikasta painamaan isoa vihreää nappia, joka toimii kentän maalina. Matkan varrelle on ripoteltu banaanin palasia, joita keräämällä karttuu lisäpisteitä. Tulosruudussa pelaajan suoritusta arvioidaan kestäneellä ajalla, kerätyillä hedelmillä ja tartuntamäärillä. Näitä tuloksia verrataan automaattisesti maailman tilastoihin paikallisten tilastojen ohella. Omilla suorituksilla selvisin parhaimmillaan maailman tilastoissa noin 70 parhaan joukkoon, joten kilpailu on aikamoista.

Lyhyet kentät ovat parhaimmillaan läpäistävissä sekunneissa, mutta peli ei kuitenkaan ole mitenkään helppo. Pelissä edetessä ratoja monipuolistetaan erilaisin estein, kuten piikein, ja tarttumapintojen välimatkat saattavat kasvaa reilustikin pakottaen pelaajan tempomaan kunnolla vauhtia hurjiin ilmalentoihin. Eri teemaisia maailmoja useine kenttineen on noin kymmenkunta kappaletta, joten moninaisia haasteita pelin parissa riittää kiitettävästi.

Peli rekisteröi Sense-ohjainten toiminnan tarkasti antaen hyvän vasteen nopealle toiminnalle. Toisaalta ongelmaksi muodostuu juuri yliherkkä reagoiminen käskytykseen. Esimerkiksi juuri ennen irti päästämistä käsien pienikin heilautus voi päättää ilmalennon liikaa sivuun halutusta kohteesta, ja peli päättyy kentältä tippumiseen. Usein myös selkeästi ulottuvissa oleva tarttumapinta ei reagoinut virtuaalikäteeni, minkä tuloksena tipuin taas kentältä ulos. Toss!:iin on keksitty hyvä kikka pahoinvoinnin estämiseksi. Ilmassa olevilla kentillä ei ole kuin oleelliset tarttumapinnat ja loppunäkymä on vain väriliukutaustaa ja joitakin pilviä kaukaisuudessa. Tämän ratkaisun avulla nopeakaan vauhti ei rekisteröidy pelaajalle suureksi liikkeeksi, vaan ennemminkin esterata liikkuu pelaajan reagoimisen myötä vauhdin tunnusta luopumatta. Jopa minä pystyin pelaamaan Toss!:ia toista tuntia ilman minkäänlaisia pahoinvoinnin oireita. Pahoinvoinnin sijaan hiki virtaa reilusti käsien huitoessa ilmaa välillä todella vauhdikkaasti.

Toss!:in ilme istuu hyvin sen nopeatempoiseen ja yksinkertaiseen ideaan. Selkeä ja sarjakuvamainen näkymä on miellyttävän värikylläinen ja pyöreä. Kentissä ei ole hahmon käsien ohella ihmeteltäväksi kuin putken pätkiä, laatikoita, puita ja hedelmän paloja, mutta silti meno on toimivaa. Playstation 5 pyörittää kisailua vauhdilla eivätkä lataustauotkaan kestä pitkään.

Äänipuolella esiin nousee lähinnä musiikki. Reippaat ja iloiset rallit istuvat hyvin vauhdikkaaseen kiipeilyyn, mutta liiallisen kierrätyksen takia alkavat tökkiä aika nopeasti. Muut äänet ovat hyvin vähäisiä ja muodostuvat lähinnä hedelmien keruusta tulevista kannustavista toitotuksista ja apinahahmon kiljahteluista, joista yksi muistuttaa pelottavasti Michael Jacksonin ikonisista huudoista.

Toss! on veikeä pikkupeli, jonka nopeatempoinen tahti ja selkeät pelimekaniikat koukuttavat kokeilemaan vielä sen yhden kerran lisää. Sympaattinen ja selkeä grafiikka sekä lukuisat eri haasteet maailmantilastoilla pitävät kilpailuhenkeä yllä ja hien pinnassa. Muutamat yliherkkyysongelmat ja tekniset kompastelut hieman jarruttavat vauhtia ja teknisestä oivalluksesta olisi voinut saada monipuolisemmankin pelin aikaiseksi tyyliin Spider-Man tai Tarzan. Silti on niitä paljon huonompiakin tapoja saada sohvaperuna hikiseksi.