Suomi
Gamereactor
arviot
Total War: Attila

Total War: Attila

Hunneihin keskittyvä strategiapeli tuntuu hieman liian tutulta, mutta onnistuu silti koukuttamaan tehokkaasti.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Attila löi suuren imperiumin polvilleen, joten Total War -sarjan uusin osa tuntuu sopivalta Rome II:n jatko-osalta ja päätökseltä. Creative Assembly on jälleen ympännyt mukaan uusia ominaisuuksia ja luonut lähes loputtomia mahdollisuuksia tarjoavan hiekkalaatikon. Vuoropohjaisesti etenevää kampanjaa täydennetään reaaliaikaisilla taisteluilla, mutta tällä kertaa ei keskitytä vain oman imperiumin rakentamiseen staattisessa maailmassa, sillä Euroopan kartta piirretään pian täysin uusiksi. Ilmaston muutos ajaa pohjoisen heimot lämpimimmille seuduille, jonka lisäksi hunnit ovat valmiina tallaamaan kavioidensa alle kaikki läntiset kansat. Pelin suurimpia vahvuuksia on sen kyky sekoittaa faktaa ja fiktiota keskenään. Historiallisia tapahtumia seurataan kohtalaisen tarkasti, mutta mukaan mahtuu myös odottamattomia käänteitä.

Erilaisia pelattavia liittoumia löytyy joka lähtöön. Haastetta kaipaavien kannatta hypätä vaikka saksien tai frankkien ohjaksiin, sillä heidän täytyy samanaikaisesti sekä vaihtaa asuinpaikkaa että laajentaa aluettaan selvitäkseen hengissä. Toisaalta goottien ja vandaalien pelaaminen on myös vaikeaa, koska he hyödyntävät uutta Horde-mekaniikkaa. Sen avulla kaupunkinsa voi muuttaa armeijoiksi, minkä ansiosta he voivat kätevästi vaihtaa paikasta toiseen. Saksit, frankit, gootit ja vandaalit tarjoavat hyvän ja haastavan vaihtoehdon heille, jotka haluavat todella jättää jälkensä Euroopan karttaan jo pelin alkumetreistä lähtien. Sen sijaan noviisien kannattaa ehkä valita ensimmäiseksi Sassanidit, joiden avulla on mukavan helppoa tutustua pelin kiemuroihin. Tämä johtuu heidän aloituspaikastaan, joka on kerrassaan mainio. Sotaisien pelaajien kannattaa puolestaan suunnata katseensa hunnien hevosarmeijoiden suuntaan, sillä niiden kavioiden alle voi yrittää talloa koko Euroopan. Tosin hunneilla ei alueita valloiteta perinteiseen tapaan, sillä he keskittyvät joko ryöstämään kaupungit tyhjiksi tai puristamaan heiltä suojelurahaa. Onneaan voi kokeilla myös hajoamispisteessä olevan Rooman imperiumin luotsaamisessa. Vaihtoehtoja on siis tarjolla runsaasti, joten kaikki löytävät pelistä varmasti mieluisen ja omaa pelityyliä vastaavan liittouman.

Total War: AttilaTotal War: Attila

Pelin käsittelemä historiallinen ajanjakso käsitti paljon erilaisia katastrofeja ja suuria käänteitä, minkä ansiosta pelaaminen ei tunnu missään vaiheessa tylsältä. Lisäksi omalle ryhmälle annetaan historiallisia tavoitteita, joista voi joko välittää tai sitten ne voi jättää omaan arvoonsa. Esimerkiksi visigooteilla pitäisi ryövätä Rooma ja vandaaleilla vaeltaa Pohjois-Afrikkaan asti. Näiden suurten tavoitteiden lisäksi pelaajaparan eloa haittaavat myös pienemmän skaalan tapahtumat, sillä jokaisen ryhmän sisällä käydään myös poliittisia taisteluja. Creative Assembly yrittää myös tuoda henkilöihin syvyyttä erilaisilla tapahtumilla, mutta valitettavasti ne eivät onnistu luomaan draamaa. Hahmoihin ei samaistu, sillä tehtävät valinnat keskittyvät vain numeroihin ja tuntuvat yksinkertaisesti todella kuivilta.

Tämä on mainos:

Taistelukentillä asiat rullaavat aika lailla entiseen malliin, tosin mukaan mahtuu myös uusia kikkoja. Näitä ovat muun muassa dynaamisesti leviävät tulipalot, sekä jokaisen ryhmän omat historialliset yksiköt. Piiritykset ovat myös aikaisempaa kiinnostavampia, ja sekä niiden valloittamiseksi että puolustamiseksi on nyt tarjolla entistä enemmän vaihtoehtoja. Esimerkiksi pienemmät kaupungit voivat panostaa enemmän puolustus- ja viivytystaisteluihin, joissa armeijat joutuvat valtaamaan useita strategisia pisteitä. Kaupunkitaistelut ovat saaneet muutosten myötä lisää syvyyttä, eivätkä ne tunnu enää pakkopullalta.

Total War: Attila

Karkuun pötkivät yksiköt saa nyt myös helpommin takaisin hallintaan. Tämän ansiosta taistelut tuntuvat sulavilta, sillä etulinjan murtuminen ei tarkoita välittömästi häviötä. Pystyin välillä ponnistamaan takaisin lähes varmasta tappioasemasta, mikä teki voitosta entistäkin makoisamman. Toisaalta itseä vastaan kääntyessä ominaisuus onnistuu välillä ärsyttämään, sillä kertaalleen pakosalle ajetut yksiköt pitää piestä ajoittain uudelleen.

Kampanja on pelin suola ja suurin sisältö, mutta sen lisäksi mukana on myös mahdollisuus pelata erilaisia historiallisia skenaarioita tai mitellä voimiaan ihmisvastustajia vastaan. Pelistä löytyy myös yhteistyökampanja, mutta sitä en päässyt testaamaan. Tekemistä siis piisaa varmasti taas sadoiksi tunneiksi niille, jotka pitävät suurista historiallisista strategiapeleistä.

Tämä on mainos:

Pidin suuresti Attilasta, ja sen mukanaan tuomat uudistukset ovat oikein tervetulleita. Näistä huolimatta sarja osoittaa jo pieniä väsymisen merkkejä. Creative Assemblyn pitäisi jatkossa miettiä suurempia muutoksia perusmekaniikkoihin, eikä vain lisätä uusia kerroksia vanhan sisällön päälle.

Total War: Attila
Total War: AttilaTotal War: Attila
Total War: Attila
Total War: Attila
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Liittoumat tuntuvat erilaisilta ja pakottavat pelaamaan eri tavoilla, yritys uudistaa sarjaa tuomalla mukaan enemmän draamaa
-
Perusmekaniikat toimivat edelleen, tuntuu liian tutulta, sarjan perusta kaipaisi jo uudistamista, draaman luomisessa ei onnistuta
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Matti Isotalo

Attilan koettelemuksia ei peleissä ole pahemmin totuttu näkemään, joten aihepiiriltään Creative Assemblyn uusin on varsin mielenkiintoinen. Hunnit tosin kuvataan varsin länsimaalais-kristillisestä vinkkelistä noin suurin piirtein saatanasta seuraavina, mutta sotimiseen keskittyvässä pelissä se annattakoot anteeksi.

Suurin uudistus ja samalla pelin mielenkiintoisin anti on sen uusi horde-mekaniikka. Osa kansoista voi irrottautua juuriltaan vehmaampien peltojen toivossa. Pienen ryöstelyn ja valloittamisen jälkeen voi vetää taas leirit pystyyn taloutta, syntyvyyttä ja sen sellaista edistääkseen. Hunnit toteuttavat tätä doktriinia täysimittaisimmin, sillä Attila ei voi vallata muita kaupunkeja vaikka haluaisikin. Tikun nokkaan ja palamaan, sano.

Taistelukentät ovat entistä yksityiskohtaisempia ja monipuolisempia. Ensimmäisen ominaisuuden mukana tulee tosin ongelmiakin, sillä vähän liiankin realistisesti kuvatut pikku-ukkoarmeijat eivät tahdo erottua maaston seasta riittävän hyvin. Pelimoottori on Rome II:n kanssa lähes identtinen, joskin ainakin piiritystaistelu tuntui viimeinkin toimivan hieman paremmin.

Attilaa pelaa sinänsä ihan mielellään, mutta Mike Holmesin tavoin jäin kaipaamaan suurempia uudistuksia kaavaan. Pelisarja on polkenut paikallaan jo tovin (ja Rome II:n tapauksessa mennyt jopa hieman taaksepäin), koska sekä strategia- että taktiikkaosiot on pidetty pääpiirteittäin ennallaan. Toivottavasti tuleva Total War: Warhammer uskaltaa repäistä ja tarjota veteraaneillekin uutta vinkkeliä täydellisen sodan maailmaan.

7/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

1
Total War: AttilaScore

Total War: Attila

ARVIO. Kirjoittaja Mike Holmes

Total War -sarjan uusimmassa osassa Attilan hunniarmeijat tallovat Euroopan valtiot alleen.



Ladataan seuraavaa sisältöä