Total War: Attila - Age of Charlemagne (DLC)

Charlemagnen eli suomalaisittain Kaarle Suuren ajanjakso on historiasta innostuneille varsin mielenkiintoinen kausi. Kaarle Suuri yhdisti ison osan Läntisen Rooman imperiumin hajoamisen ja sitä seuranneen pimeän keskiajan jälkeen ajopuuna ajelehtineesta manner-Euroopasta. Aihe sopii hyvin strategiapelille, sillä siitä voi poimia sekä erikokoisia konflikteja että mielenkiintoisia ryhmittymiä niitä ratkomaan.

Age of Charlemagne on maksullinen lisäosa Total War: Attila -peliin, joka puolestaan toimi vähintään henkisenä jatko-osana Total War: Rome II:lle. Creative Assembly jatkaa näin suurta tarinaansa Rooman ajoista aikakauden päätökseen asti. Seuraava saagan osa olisikin sitten Total War: Medieval III, jos sellainen joskus julkistetaan.

Charlemagne tuo mukanaan kourallisen uusia yksiköitä, virtaviivaistetun maailmankartan, kasan ryhmittymiä ja pitkäkestoisen sodankäynnin synnyttämän "War weariness" -mekaniikan. Lisäri sisältää varsin paljon pelattavaa muutamalla kierteellä sarjan veteraaneille, mutta keskiaikaista Total Waria kaipaava joutuu odottamaan vielä pidempään.

Muutaman pienemmän skenaarion lisäksi mukana on lisäosan nimeä kantava suuri kampanja, jossa Kaarle Suuri pyrkii yhdistämään Euroopan yhden kruunun alaisuuteen. Kristitty kuningas aloittaa nykyisen Ranskan ja Saksan alueelta, jonka keskellä nököttää hänen oman veljensä kuningaskunta. Vihollisia löytyy joka suunnalta ja reunimmaiset alueet ovat ryöstöretkien kohteina pelin alusta asti. Alun kahakoiden jälkeen on aika yhdistää isävainaan kuningaskunnat ja siirtyä naapureiden miekkalähetyksen pariin.

Eri kampanjavaihtoehdoista suosikiksemme nousi Kuningas Offan pyrkimys yhdistää 700-luvun hajanainen Britannia. Pääkampanjan tapaan taistelu alkaa välittömästi ensin pienempiä joukkoja ja sitten suuria armeijoita vastaan. Tässä tapauksessa päänsärkyä aiheuttavat ensin Wales ja sitten Irlanti kuningaskuntineen. Valtaosa kampanjan alkupuole4sta kuluukin naapuritorassa ja kapinoiden sammutustöissä.

Virtaviivaistetun kartan takia kampanjoistakin huolimatta pelissä on vähemmän varaa itseilmaisulle pääpeli Attilaan nähden ja loppupelin valtakunnat muistuttavat toisiaan pelaajasta riippumatta. Eri skenaarioiden fokus on näin tarkempi, mutta odottamattomia käänteitä on vähemmän. Tämä ei ole välttämättä huono asia, sillä osa pelaajista oli pettynyt Rome II:n suurpiirteiseen valtakunnanhallintaan.

Attilasta ja Rome II:sta löytyvät ongelmat ovat valitettavasti edelleen läsnä. Vuoropohjainen kampanjakartalla sompailu tuntuu edelleen turhan kömpelöltä ja ryhmittymiin liittyvät mekaniikat ovat sekä epämääräisiä että tarpeettoman monimutkaisia. Persoonallisten hahmojen mukanaolo ja toiminta kampanjoiden taustalla on hieno idea, mutta Creative Assembly ei ole vielä löytänyt oikeaa toteutustapaa mielenkiintoisine päätöksineen sen toteuttamiseen. Nyt se tuntuu päälle liimatulta pari ylimääräistä klikkausta sisältävältä käyttöliittymäelementiltä.

Toisessa kampanjassa kristityt ja muslimit taittoivat peistä myöhemmin Espanjaksi nimetyllä alueella. Sodankäynti alkoi jälleen kerran ensimmäisestä vuorosta lähtien. Total War -nimistä peli on kenties tyhmä kritisoida sotimisen määrästään, mutta konflikteihin tuntui joutuvat joka kerta hieman liian pian. Vuoropohjaisessa strategiamoodissa tapahtuu kerralla niin paljon, että kaikkeen ei osaa kiinnittää asianmukaisesti huomiota ennen kuin on liian myöhäistä. Uusia mekanismeja tulee jatko-osa jatko-osan jälkeen lisää ja kaiken pitäisi pysyä kontrollissa. Tällä kertaa War Weariness pitää huolen siitä, että pitkittynyt ja etenkin huonosti etenevä sota saa oman valtion kapinoimaan.

Mielestämme Total War kaipaa edelleen kunnon ravistelua, jos se sarjana haluaa selviytyä tulevista haasteistaan. Nykymallillaan se on toki viihdyttävä, mutta paikallaan polkeva. Viimeisin lisäosa tukee tätä tunnetta entisestään. Total War: Warhammer on tulossa ulos ensi vuoden aikana ja sillä jos jollain on mahdollisuus järkyttää kuluneita rakenteita. Saman soisi näkyvän myös historiallisten pelien kohdalla.

Age of Charlemagnea on toisaalta turha syyttää sarjan pitkäaikaisista ongelmista, sillä se on "vain" hyvä lisäosa muiden joukossa. Periodista kiinnostuneille se tarjoaa tuntikaupalla uutta pelattavaa ja viimeistelee hyvin Rome II:n aloittaman historiallisen ajanjakson. Yksikään pelisarja ei edelleenkään yhdistele suuren mittakaavan strategiaa ja taktista taistelua yhtä hyvin kuin Creative Assembly.