Total War Battles: Shogun

Täytyy myöntää, että olin hieman hämmentynyt kuullessani Total War -sarjan ilmestyvän myös iPadien ruuduille. Olin juuri päässyt iloitsemaan Total War: Shogun 2 - Fall of the Samurain kerrassaan mittavista joukkotaisteluista PC:llä, eikä pöydällä lötköttävä Applen alkupalatarjotin vaikuttanut mitenkään valmiilta kohtaamaan sarjan haasteita.

Olisi pitänyt kuitenkin muistaa ettei Creative Assemblyllä ole töissä hölmöjä, ja sen sijaan että nämä olisivat koittaneet kääntää olemassa olevan pelikokemuksen mobiilimuotoon, ovat he tehneet jotain uutta ja erilaista joka silti muistuttaa sarjan suuremmista peleistä.

Total War Battles: Shogun sijoittuu, yllätys yllätys, Japanin menneisyyteen jolloin samurait olivat vielä taistelukenttien kuninkaita. Klaanille on ryhdytty mitä katalimmalla tavoin, ja ainoa ratkaisutapa on käydä itse hyökkäyskannalle. Kampanja on mittava ja siitä löytyy myös sivutehtäviä jotka ovat enemmänkin eräänlaisia aivopähkinöitä.

Itse pelimekaniikka on mielenkiintoinen. Taistelukenttä on pitkä, heksoihin jaettu kaistale, jonka vastakkaisista päistä osapuolet aloittavat sotimisensa. Erilaisen jalanjäljen omaavia tuotantorakennuksia sijoitellaan omaan päätyyn, ja näiden kautta kentälle saadaan erilaisia yksiköitä. Nämä toimivat kuin vieterilelut ikään, pystyen liikkumaan ainoastaan kohti vihollisen päätyä kuudella eri radalla joilla voi olla esteitä esimerkiksi puiden ja lampien muodossa.

Pelaajan käskytysvaihtoehdot rajoittuvat yksikön stoppaamiseen ja uuden kulkuluvan myöntämiseen, joskin myös näiden rataa voi vaihtaa ylös tai alaspäin. Vaikka toiminta valuu koko ajan eteenpäin, on suunnitelmallisuus edelleen tärkeää, koska käskyä seuraa aina hetki jolloin yksikölle ei voi antaa uusia komentoja, eikä uutta porukkaa voi tuottaa ihan liukuhihnalta.

Yksiköt ovat tuttuja PC:n tuoreista Total War -peleistä, mutta valtavien joukkojen sijasta niitä on nyt yhdestä neljään per yksikkö. Pikkumiehet ovat sympaattisesti animoituja, ja vaikka niiden sulavien liikkeiden taakse piiloutuukin ihan perinteinen kestopistesysteemi, on toiminnasta tehty todella jännittävää seurattavaa. Omia joukkoja tulee tsempattua välillä ihan kympillä, vaikka lopputulos voikin olla jo tiedossa. Peliä nimittäin hallitsee vahva kivi-paperi-sakset -periaate, jossa tietyntyyppiset yksiköt ovat täyttä myrkkyä joillekin toisille yksiköille. Yllätyksiäkin tosin tapahtuu.

Onnistuneista taisteluista kerätään kokemuspisteitä, jotka voi sitten sijoittaa pelin kenties tarpeettomankin laajaan teknologiapuuhun. Kaikkia rakennuksia ja ominaisuuksia voi jollain tavoin parantaa, ja pisteitä on kovin laihanlaisesti, etenkin kun kampanjan vaikeustaso alkaa nousta. Tässä kohtaa kehittäjiin on iskenyt ahneus, sillä kokemuspisteitä voi myös ostaa lisää verkosta.

Vaihtoehdoistahan minä en valita. On hyvä antaa ihmisille mahdollisuus säästää aikaa rahalla, ainakin yksinpelissä, mutta Total War Battles: Shogunissa vaikutelma ei niinkään ole simpsakasta myyjästä joka esittelee sinulle valikoimaansa, vaan nahkaliivimiehestä jolla on tarjous josta et voi kieltäytyä. Kampanjasta voi toki selvitä ilman lisämaksuja, mutta se vaatii astetta enemmän vakaumusta.

Harvinaista kyllä, Total War Battles: Shogunista on jätetty verkkomoninpeli tyystin pois, ja moninpelikokemus rajoittuukin käytännössä iPadin puolelle, kiitos sen suuremman ruudun. Pelikentän kokoa on rajattu, tuotantorakennuksia ei ole, ja yksikkövalikoima valkataan eri vaihtoehdoista ennen varsinaista taistelua. Vaikka tämä variaatio onkin viihdyttävä ja kiivaammat yhteenotot kääntävät päitä kahvilassa, on verkkomoninpelin puuttuminen turhan ilmeinen puute.

Näidenkin kauneusvirheiden kanssa on tämä todella harkitsemisenarvoinen lisä iOS-pelien valikoimaan. Total War Battles: Shogun on alustansa ehdoilla rakennettu peli, joka näin soveltuu sille erinomaisesti. Kuten sanottua, yksiköiden animaatiot ovat todella kauniita, ja grafiikka on muutenkin varsin korkeatasoista omalla sarjakuvamaisella tavallaan. Kieltämättä pelin musiikilliseen antiin on helppo kyllästyä, mutta pikkumiesten ölinät sen sijaan pitävät tunnelmaa yllä vielä pitkäänkin. Strateginen anti on yllättävän syvää, ja viidellä ja puolella eurolla tästä saa itselleen tekemistä pitkäksi toviksi.