Kuten kaikissa Total War -peleissä, asioilla on aina kaksi puolta. Total War: Rome II on jaettu muiden sarjan pelien tapaan kahteen osaan: vuoropohjaiseen strategiaan kampanjakartalla sekä tosiaikaisiin taisteluihin armeijoiden kohdatessa.
Kampanjakartta on tällä kertaa valtaisa, kolossaalinen suorastaan. Se venyy Afrikan pohjoisimmasta kärjestä Britanniaan ja aina Afganistaniin saakka. Valloitettavia provinsseja on lähes 60 ja nämä kattavat 180 eri aluetta.
Sarjan faneille se on upea näky, todellinen taideteos. Pelaajille tarjotaan laaja valikoima vaihtoehtoja, ja nämä pääsevät kokoamaan armeijoita oman makunsa mukaan. Rome II:ssa yksiköitä voi värvätä suoraan armeijaansa, sen sijaan että niitä nakuteltaisiin kasaan eri provinsseissa ja sitten marssitettaisiin paikalle. Tämän pitäisi virtaviivaistaa peliä mukavasti, etenkin kun sen valtaisan koon ottaa huomioon.
Myös provinssien hallinnan pitäisi olla virtaviivaisempaa, ja käskyjä jaetaan jokaisen pikku läntin sijasta alueiden pääkaupungeille. Vuoropohjaisesta strategiasta nauttiville on kuitenkin tarjolla huomattava valikoima erilaisia vaihtoehtoja. Kansa täytyy pitää tyytyväisenä ja ruokittuna, ja keisarikuntaa hallitsemaan mielivien sukujen välillä tulee olemaan luonnollisesti selkäänpuukotusta.
Creative Assemblyn esittelyssä nähtiin kuinka Julius Caesarin johtama armeija marssi Egyptiin ottaakseen osaa Niilin taisteluun. Esittely alkoi kampanjakartalta, jossa legioona eteni kohti pohjoista Afrikkaa.
Diplomatian aika oli paljolti ohitse. Egyptin kanssa koitettiin sopia rauhasta vielä kerran, mutta tämä ei näitä juuri napannut. Diplomatiasta on tehty Rome II:ssa hieman läpinäkyvämpää, ja pelaajat pystyvät näkemään kuinka heidän aiemmat tekonsa ovat vaikuttaneet osapuolten mielipiteisiin.
Rannikkoa pitkin marssiva legioona löysi itsensä pian taistelun keskeltä. Creative Assembly esitteli kuinka roomalaiset hyökkäsivät mäkeä hallitsevia egyptiläisiä vastaan. Maataistelun rinnalla oli myös kaksi laivastoa. Rome II:ssa nämä taistelut tapahtuvat yhtä aikaa, joka antaa pelaajille paljon miettimisen aihetta. Jos yhteen osaan taistelukentästä keskittyy liikaa, voi toinen joutua tyystin hunningolle ja johtaa tappioon.
Mäeltä löytyi raskaasti aseistautunut joukko. Sotanorsuja, katapultteja sekä suuria heinäpalloja, jotka vihollinen saattoi sytyttää tuleen ja vierittää mäkeä alas kohti roomalaisia. Pääsin itsekin Creative Assemblyn täpärän voiton jälkeen kokeilemaan taistelua, vieläpä molemmista perspektiiveistä.
Aloitin egyptiläisistä, koska halusin pistää tuliset pallot vierimään. Ensimmäinen yritykseni oli melkoinen antikliimaksi, mutta toisella kertaa sain pallot jo liikenteeseen Creative Assemblyn edustajan avustamana. Kyseinen mekaniikka tullaan kuulemma esittämään hieman selkeämmin lopullisessa tuotteessa.
Tämän jälkeen ensimmäinen taisteluni oli helppo. Asemani mäellä, katapultit ja rynnistävät elefantit yhdistyivät yksipuoleiseksi pieksennäksi. Roomalaisten yksikköjen moraali romahti, enkä saanut itse edes hikeä pintaan. Vierellä käytävä laivastotaistelu oli yhtä rivakka, ja siinä riitti etten päästänyt roomalaisia ohitseni laskemaan joukkojaan oman rivistöni taustaan.
Toisessa taistelussa minä aloitin altavastaajan asemasta roomalaisilla. Lähetin ensin puolet laivastostani suoraan mättöön egyptiläisten kanssa, jossa paattini tuhoutuivat kokonaan. Toisen puolikkaan ohjasin rantaan, jossa kolme yksikköä pääsikin rantautumaan.
Lähdin tästä soveltamaan suoraviivaista pihtihyökkäystä. Ratsuväki ja norsut lähtivät vasemmalla, rantautuneet joukot oikealle, ja varsinainen hyökkäysjoukko meni keskeltä. Valitsin löysän muodostelman vesittääkseni egyptiläisten puolustustaktiikkaa. Kun norsut sitten rynnistivät rivistöni lävitse, jäivät vahingot edes hieman pienemmäksi.
Ratsuväkeni iski taustaan samalla kun pääjoukkio palasi (vahingossa) takaisin mäkeä alas. Oikea nurkka jäi puolustajien alle ja pakeni paikalta, ja myös vetäytyvä keskikolonna sai peräänsä pienen joukon. Sain nämä kuitenkin hoideltua, ja sitten käännettyä joukkoni takaisin mäelle. Nouseminen onnistui nyt helpommin, koska tuliset pallot olivat loppu ja norsut oli kaadettu. Iskin kiinni.
Ratsuväki jyrsi egyptiläisten taustaa, mutta joutui lopulta vetäytymään. Näin armeijani ydin jäi taistelemaan yksin eloonjäämisestä mäen huipulle. Luulin oikeastaan jo hävinneeni, mutta kevyesti haarniskoidut egyptiläiset kaatuivatkin oletettua helpommin. Oli tyydyttävää katsella kuinka yksiköt törmäsivät toisiinsa, ja taistelussa oli enemmän vaihtelua kuin koskaan aiemmin, kiitos lisättyjen yksityiskohtien.
Jouduin kuitenkin lopettamaan näiden yksityiskohtien ihailun, koska kentälle oli tulossa valtaisa vahvistusjoukkojen kolonna. Ehkä tekoäly kuitenkin pelasi minun pussiini, koska ne eivät saartaneet ja tuhonneet joukkojani saman tien. Sen sijaan vihollisia tippui mukaan pari yksikköä kerrallaan, joka ei paljoa hidastanut roomalaisiani. Tämän jälkeen minun tarvitsi vain napata komentopiste mäen päältä, ja taistelu oli sitämyöten siinä. Se oli melkoinen vuoristorata-ajelu, mutta erittäin nautittava sellainen.
Total War: Rome II sisältää useita huomattavia lisäyksiä Total War -pelien tuttuun kaavaan. Vaikka taktista näkymää ei tässä paljoa nähtykään, se tarjoaa kattavan yleissilmäyksen taistelukenttään etäänpää. Kuten Shogun 2: laajennuksessa, Fall of the Samuraissa, joitakin yksikköjä (katapultteja, jne) voi ohjata suoraan. Myös puolustusvaihtoehtoja on aiempaa enemmän, esimerkiksi tulisten pallojen ja piilotettujen tulikuoppien hahmossa.
Taistelukentät ovat nyt pysyviä, eli kun ne on kerran generoitu taistelua varten tietylle alueelle, pysyvät ne samanlaisina koko pelin ajan. Tämä antaa pelaajille mahdollisuuden suunnitella uusia taisteluita aiempien pohjalta, jos samasta paikasta pitää kahinoida toistamiseen. Legioonat omaksuvat tiettyjä ominaisuuksia osaksi syvempää filosofiaansa, joten jos kaikki joukot tulevatkin tuhotuiksi, ei pelaaja menetä niitä kaikkia parannuksia mitä edellinen armeijakunta keräsi osakseen.
Taistelut näyttävät puolestaan paremmalta kuin koskaan, ja käyttöliittymä on aiempaa intuitiivisempi. Virtaviivaistettu kampanja käydään jättiläismäisellä kartalla, joka tarjoaa mukavan määrän vastustajia. Näyttää siltä, että Creative Assembly on ylittänyt itsensä miltei kaikilla tavoin. Jätämme lopullisen arvion myöhemmäksi, mutta kaikki nyt näkemämme viittaa siihen että Total War: Rome II tulee olemaan sarjansa tähänastinen huippuhetki.
