Total War Saga: Troy

Total War Saga: Troylla Creative Assembly ottaa muutamia uusia askeleita historiallisessa Total War -sarjassa. Ajassa siirrytään 3000 vuotta menneisyyteen, ja lisäksi mukana on uusi resurssimekaniikka, ja yhdistelmä myyttisiä ja historiallisia asioita. Pelattuani viikon ajan koen edelleenkin, että nähtävää ja koettavaa on vielä. Alueita on yli 230, ja kartta on hyvin laaja. Jokainen pelissä tehtävä askel vaatii harkintaa, joten kaikki tämä huomioiden en ole vielä ehtinyt kokea kaikkea, mitä pelillä on tarjota.

Jokaisella kaikkiaan kahdeksasta pelattavasta ryhmittymästä on oma tarinansa, ja nimenomaan tälle ryhmittymälle ominaiset pelimekaniikat. Näin ollen jokaisella ryhmittymällä pelatessa kokemus tulee olemaan erilainen. Aloitin Agamemnonilla Mykeneestä, joka on Spartan kuninkaan veli. Vaimon on varastanut Troijan prinssi Paris. Näin ollen ollaan akhaialaisten leirissä, jotka ovat valmiita tuhoamaan Troijan kaupungin. Mykene pystyy tekemään muista ryhmittymistä vasalleitaan, rekrytoimaan kaikista yksiköistä, ja sankarihahmoja voi nimittää korkeisiin asemiin, jolloin kaikki ryhmittymässä saavat etuja (kuten paremman onnellisuuden). Muiden ryhmittymien pelimekaniikat ovat yhtä mielenkiintoisia. Esimerkiksi lyykialaiset voivat kerätä erikoisia resursseja, josta kaikki hyötyvät. Ja jos pelaa joko Hectorina tai Troijan Parisilla, on seuraavana perimässä Troijaa itselleen.

Jälleenpeluuarvon lisäämisen ohella ryhmittymän omat pelimekaniikat pakottavat pelaamaan tietyllä tavalla, eli siis pelaamaan roolia. Diplomatia niin ikään pakottaa tarinaa tiettyyn suuntaan tässä Troijan konfliktissa.

Kampanja etenee vääjäämättä kohti lopullista välienselvittelyä akhaialaisten ja troijalaisten kesken pakottaen pelaajan valitsemaan puolensa tärkeissä tapahtumissa. Kun on saavuttanut riittävästi valtaa, voi jopa rekrytoida vastapuolelta pahiksen omalle puolelleen. Pidän siitä, miten pelin kulku ja diplomatia ovat hieman aiempaa enemmän ennalta määrättyjä verrattuna aiempiin Total War -peleihin. Vapautta on kuitenkin riittävästi, kun tarkoituksena on rakentaa se oma imperiumi Troijan sodan puitteissa. Diplomatia toimii kuitenkin niin hyvin kuin se toimii uuden resurssimekaniikan ansiosta.

Kullan ohella pelissä on kaikkiaan viisi erilaista resurssia: ruoka, puu, kivi, pronssi ja viidentenä se kulta. Kyseessä on paras pelimekaaninen lisäys monestakin syystä. Ensinnäkin se mahdollistaa armeijan kasvattamisen ja talouden kasvattamisen toisistaan erillään, koska ne vaativat keskenään erilaisia resursseja. Tämä poistaa myös aiempien Total War -pelien tavallisen dilemman: rakennanko, vai taistelenko? Eri yksiköiden rekrytoiminen ja ylläpito on sekin aiempaa kiinnostavampaa, sillä esimerkiksi vahvemmin haarniskoidut joukot vaativat sekä ruokaa että pronssia pysyäkseen kunnossa.

Toisekseen jokainen provinssi ja pitäjä tuottaa erilaisia resursseja, joten se ohjaa oman imperiumin rakentumista aiempaa selvemmin. Lisäksi vain muutamilla alueilla on mahdollista rekrytoida myyttisiä yksiköitä. Esimerkiksi Rhodoksen ympärillä voi rekrytoida kentaureja omaan ratsuväkeen. Kolmanneksi uuden resurssimekaniikan ansiosta diplomatialla on aidosti merkitystä. Liittolaisten kanssa kaupankäynti on välttämätöntä niiden puuttuvien resurssien saamiseksi. Ainakin siinä vaiheessa, kun oma imperiumi on vielä kasvuvaiheessa.

Imperiumin rakentaminen on tehty pelissä loistavasti. Aina on uusia valloituksia ja haasteita tiedossa, joten pelaamisen lopettaminen on vaikeaa. Ylläpidon vuoksi kentällä voi olla samaan aikaan vain tietty määrä joukkoja ja sankariyksiköitä. Tästä seuraa se, että varsin usein armeijaansa saa marssittaa valtakunnan päästä toiseen milloin mitäkin asutusta puolustamassa. Tämä saattaa olla turhauttavaa varsinkin siksi, että pahisten tekoäly on riittävän älykäs tuhotakseen kaiken, koska siten pelaajan oma talous rampautuu. Kohteen voi miehittää, ryöstää tai pistää pakettiin (sack), ja ensimmäistä kertaa vaihtoehtona on myös täydellinen tuhoaminen (raze), joka poistaa koko kohteen kartalta. Silloin alueesta tulee puolueeton, jonka uudet tulokkaat (eli ohi kulkeva armeija) voivat ottaa haltuun. Mukava lisäys on mahdollisuus nimetä kaupunkinsa uudelleen.

Pelikokemus on kaikkiaan hyvin miellyttävä, mutta kaikesta en silti pidä. Yksi sellainen on mekaniikka nimeltä Divine Will. Temppeleitä rakentamalla voi palvoa jotain tiettyä jumalaa, ja saman tekee uhrien antaminen. Näin saa esimerkiksi bonusta omalle armeijalleen palvomalla Aresta. Noin käytännössä tekemistä on kuitenkin aina niin paljon, ettei jumalien suosiosta jaksa välittää.

Pelin sankariyksiköillä on myös huonot puolensa. Mukana on eeppisiä sankareita, kuten Akhilleus ja Hector, ja sen lisäksi tavallisia rekrytoitavia sankariyksiköitä, joista jokaisella on omat tuunattavat taitonsa ja kykynsä. Ulkoisesti ne näyttävät erittäin hyviltä ja aikakauteen sopivilta. Harmillisesti nämä erikoisyksiköt ovat ajoittain liian tehokkaita.

Useat bugit haittasivat pelaamista. Useamman kerran jouduin lataamaan uudelleen aiemman pelitilanteen, koska armeijani jäi jumiin. Kerran koko peli kaatui kesken piiritystaistelun, enkä päässyt lainkaan kokeilemaan eeppistä agenttia Satyr, koska silloin peli jäätyi joka ainoa kerta. Diplomatiassa ei aina ollut järkeä. Esimerkiksi ryhmittymä saattoi ensin maksaa huimasti rahaa sotilaallisiin tarkoituksiin, ja sitten sama joukkio itse rikkoi tekemänsä sopimuksen muutama vuoro myöhemmin. Ongelmat varmasti korjataan ajan kanssa, mutta pelaamassani versiossa teknisiä ongelmia oli niin paljon, että se ei voi olla vaikuttamatta arvosanaan.

Total War Saga: Troy on kaikkiaan nautittava Total War -peli. Kartta on hyvin suuri, ja tekemistä riittää. Toivottavasti nyt mukaan lisätty resurssimekaniikka nähdään jatkossa muissakin Total War -peleissä. Moninpeli saapuu linjoille marraskuussa.