Trackmania 2: Canyon

Olen aina kokenut erityistä vetoa peleihin, jotka tukevat luovuutta. Olipa kyse Tony Hawkin skeittipuistojen rakentelusta, tarkkojen fantasia-asetelmien muovailusta Heroes of Might and Magicissa tai Halo: Reachin tappomatsiareenoiden kyhäämisestä, mahdollisuus toteuttaa omia visioita on vanginnut huomioni useiksi pitkiksi illoiksi. Trackmania 2: Canyon ei ole poikkeus. Kyseessä on ajokokemus, joka pohjimmiltaan pyörii käyttäjien luoman sisällön ympärillä.

Pelillisesti Trackmania 2: Canyon edustaa puhtainta arcade-kaahailua. Pelaamiseen riittää, että tuntee suuntanäppäimet. Autot viilettävät radalla suihkuhävittäjän nopeudella, ja vastaan tulee yhtenään fysiikan lakeja rikkovia hyppyreitä kuin myös lähes pystysuoria nousuja ja laskuja. Ensimmäiseen osaan verrattuna kurvailu keskittyy enemmän driftailuun, jota aiemmin käytettiin lähinnä hätätapauksissa. Kahva edellä kulkeminen ei maksa yhtä paljon aikaa, joten luisuttelu on nyt jopa suotavaa.

Mutkat taitetaan vauhdista välittämättä, ja grafiikka näyttää herkulliselta.

Yksinkertaisen ohjausmekaniikan ansiosta kuka tahansa voi nauttia Trackmania 2: Canyonista - jopa ne, jotka eivät yleensä ajopeleille lämpene. Myös vaikeusaste on joustava, sillä se muuttuu valitun radan ja tavoiteajan mukaan. Toisaalta online-pohjaisilla tulostauluilla kamppailu huippuajoista on erittäin tiukkaa. Peliin päteekin sanonta "helppo oppia, vaikea hallita".

Verkkopeli on keskeinen osa Trackmania-kokemusta, ja yhteen kilpailuun voi osallistua jopa 200 (!) osanottajaa. Normaalisti tällainen kilpailu ei tietenkään olisi mahdollista, mutta Nadeo on ratkaissut tekniset ongelmat unohtamalla pelaajien väliset törmäilyt kokonaan. Muut pelaajat tarjoavat vain visuaalisen vertailukohdan, vähän kuin haamuautot. Näin ollen myös online-kilpailuissa kyse on ennen kaikkea omasta ajosuorituksesta ja radan hallinnasta. Jokaisessa kilpailussa pelaajalle annetaan tietty aika suoriutua kentästä, ja lopuksi tuloksen ynnätään listaan.

Ainutlaatuinen verkkopeliratkaisu toimii, ja fanit tunnistavat sen jo aiemmasta osasta. Mikäli kaikki pelaajat ajaisivat fyysisesti radalla, kyseessä ei enää olisi Trackmania. Mukana on myös mahdollisuus paikalliseen jaetun ruudun moninpeliin, mikä on totta kai hyvä vaihtoehto.

Kaahailua pystysuoralla seinällä - ei aivan harvinainen näky Trackmania 2:ssa. Verkkopeli on pelin tärkein yksittäinen ominaisuus, ja se tulee jopa 200 pelaajan kisoja.

Tällä haavaa käytännössä kaikki pelimuodot tarjoavat suoraviivaista kilpailua. Mukana ei ole aiemman osan suosittua tasohyppely- ja puzzlemuotoa, mikä on paitsi sääli, myös vähän outoa. Uutta sisältöä on muutenkin aavistuksen niukanlaisesti, mistä esimerkkinä käy vain yhdentyyppisen ympäristön (Canyon) sisällyttäminen peliin. Nadeo ilmeisesti aikoo tulevaisuudessa julkaista jatko-osia uusin rakennuspalikoin, pelimuodoin, ympäristön ja päivityksin, mutta siihen asti ei auta muu kuin uskoa yhteisön pitävän pelin tuoreutta yllä. Onneksi tästä on jo selkeitä merkkejä.

Perustana käyttäjien luomalle sisällölle on rataeditori. Työkalua voi käyttää kahdessa eri muodossa, yksinkertaisessa tai edistyneessä, riippuen omasta osaamisesta. Tosin edistynyt versiokin on verrattain helposti opittavissa. Rakennusalue muodostuu ruudukosta ja korkeusasteista, ja kentän saa koottua nopeasti asettelemalla hyppyjä, kieppejä, tunneleita ja turbokaistoja. Systeemi on yksinkertainen, mutta samalla kattava. Tämä käy ilmi viimeistään katsoessa tuhansien jo luotujen kenttien monimuotoisuutta.

Kanjonimaisemat ovat sinällään silmää miellyttäviä, mutta vaihtelun vuoksi Nadeon olisi kannattanut lisätä myös muunlaisia ympäristöjä. Onneksi peliyhteisö on jo ratkaissut tämän. Kuva on White Rock Canyon -nimisestä modista.

Vastoin PC-pelien yleistä kehityssuuntaa Trackmania 2 tukee avoimesti myös modattavuutta. Innokkaimmat nikkarit voivat käsitellä peliä pintaa syvemmältä ja luoda aivan uusia ominaisuuksia. Peliin on esimerkiksi julkaistu modi, joka muuttaa oranssinruskean kanjonimaiseman vehreiksi niityiksi ja arktiseksi tundraksi. Uusia automalleja, rakennuspalikoita ja tekstuureita virtaa yhteisön käyttöön jatkuvalla syötöllä. Mutta modattavuuden hyödyntäminen voisi olla helppokäyttöisempääkin.

Linkiksi yhteisön ja pelin välille Nadeo on luonut uuden Mania Planet -alustan. Mania Planet mahdollistaa, muiden toimintojen ohella, käyttäjien luoman sisällön lataamisen ja jakamisen. Se kuitenkin myös osoittaa, että muokattavuudessa olisi käytettävyyden osalta vielä parantamisen varaa konsolipeleihin, kuten vaikkapa Little Big Planet 2:een, verrattuna. Esimerkiksi omien tarrojen liimaaminen autoihin tuntuu tarpeettoman monimutkaiselta. Prosessi ei onnistu vain kuvan valitsemalla, vaan kuva on ensin käsiteltävä oikeaan muotoon jossain kuvankäsittelyohjelmassa, nimettävä tietyllä tavalla ja asetettava oikeaan kansioon. Vasta sitten sitä voi käyttää pelissä.

Kuva rataeditorista. Harmillisesti integroidun pisteytyssysteemin puute käyttäjien luomissa radoissa pakottaa etsimään helmiä ulkoisilta nettisivuilta.

Äänimaailma on suhteellisen mielikuvitukseton, eikä saa sen suurempaa roolia kokonaisuudessa. Muutama adrenaliinia tihkuva rock-kipale kalpean konemusiikin sijaan olisi voinut piristää päristelyä. Tällaisenaan äänipuoli ei ole varsinaisesti huono, mutta ei hyväkään.

Visuaalinen ulosanti sitä vastoin on lähes virheetön. Suurena erona aiempiin Trackmanioihin grafiikka on nyt todella rikasta. Autot on mallinnettu hienosti, ja niiden peltipinta heijastelee ympäristöä mukavasti. Lisäksi moninaiset valaistus-, varjostus- ja sumennustehosteet elävöittävät kuvitusta tehokkaalla tietokoneella. Näitä voi tarvittaessa karsia pelin suorituskyvyn parantamiseksi, ja optimointi tuntuisi osuneen kohdalleen. Peli tukee laajaa kirjoa erilaisia kokoonpanoja.

Trackmania 2: Canyon on helposti lähestyttävä ja hauska peli. Se sopii niin kaahailusta kiinnostuneille kuin myös ajopeliummikoille, joita viehättävät enemmän legomaiset rakennuspalikat. Molemmat osiot pelistä on toteutettu hyvin, ja vaikka Nadeo olisi saanut pakata mukaan monipuolisempaa sisältöä, aktiivisen yhteisön ansiosta puute alkaa olla jo korjattu.